Globalisaatio: mainettaan parempi

Globaalisoituvaa taloutta voidaan kiittää monesta ja monen kokoisesta asiasta. Globaalisaation vastustajat voivat kiittää sitä ulkomaille matkustamisen helppoudesta. Enää ei tarvita paksua nippua viisumeita eikä Suomen pankilta tarvitse hakea lupaa valuutan vaihtamiseen. Nyt on mukavaa matkustaa mielenosoituksiin. Erityisen mukavaa on silloin, kun veronmaksajat kustantavat matkaa, kuten meillä kehitysyhteistyövaroista tehdään.

Diktaattorien valta heikkenee

Globaalisoituvan talouden ansiosta elinympäristömme suurtuhoajat ovat vähenneet. Enää ei ole montaa sosialistista valtakoneistoa, jotka historiallisen materialismin ihanteita toteuttaen tuhoavat ympäristöä. Kommunistinen Kiina on suurin ja valitettavin poikkeus. Sehän kykenee suureen tuhoon omin varoin niissä tapauksissa, joissa Maailmanpankki ja muut kansainväliset tahot ympäristönsuojelusyistä kieltävät luotonannon.

Globaalisaation ansiosta yhä harvemmassa maassa voidaan estää ihmisten järjestäytyminen etujensa puolustamiseksi. Ammatillinen järjestäytyminen katsotaan ihmisoikeudeksi jo suuressa osassa maailmaa. Valitettavasti joissakin sosialistisissa maissa ammattiliittojen nimissä jatketaan edelleen pakkotyön kaltaista suorituksiin piiskaamista.

Yhä harvemmat globaalitaloudesta eristäytyvät maat vetoavat enää "sisäisiin asioihin puuttumattomuuteen" ympäristöä tuhotessaan tai ihmisoikeuksia polkiessaan.

Markkinatalous luo vaurautta

Globaalitalouden ansiosta markkinatalouden pelisääntöjen puitteissa maailman markkinoilta tulevat poistumaan loputkin häiriköt, jotka tuotteiden polkumyynnillä haittaavat yleistä kehitystä, tai jotka hallinnollisella hinnoittelulla subventoivat uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlausta.

Globaalitalouden kehittyessä poliittiseen ja sotilaalliseen pakkoon perustuva kaupan rajoittaminen on jo lähes hävinnyt. Vapaakauppasopimuksia on alettu tekemään Latinalaisessa Amerikassa entisen ahtaan nationalismin sijaan, tai Afrikassa naapurimaiden kesken. Riippuvuus jostakin monopoliostajasta tai -myyjästä on poistumassa. Enää ei esim. Afrikan rannikkovaltioita painosteta luovuttamaan merikalastusoikeuksiaan Neuvostoliiton tai kommunistijohtoisen Puolan kaltaisille suurkalastajille, jotka sitten "veivät" kalaa näihin maihin.

Kirjoittajasta:
Olli J. Ojanen on kirjailija-konsultti Korpilahdelta.