Uudet komentokukkulat: kuinka tehottomiksi valtio tekee terveydenhuollon ja koulutuksen

Leninin opein 1900-luvulla sosialistit taistelivat perusteollisuuden sosialisoimisesta. Nykytalouden ratkaisevat kasvusektorit ovat terveydenhoito ja koulutus. Lisääntyvä valtiokontrolli estää näiden innovaatioiden, tehokkuuden ja laadun tarvittavan kasvun ja jähmettää taloudet kuten kävi perusteollisuuden sosialisoineissa maissa. Valtio lisää paitsi tehottomuutta myös ylikysyntää: terveydenhuollon ja koulutuksen lisärahoituksen hyöty on tutkimusten mukaan lähellä nollaa.

Koska sotakommunismi oli romuttanut Neuvosto-Venäjän talouden, Leninin täytyi sallia jonkin verran yrittäjyyttä (NEP) aivan kuten Kuubakin pahimmissa ahdingoissaan. Kauhistuneita bolshevikkeja hän lohdutti sillä, että valtio säilytti talouden komentokukkulat (engl. ”Commanding Heights”) määräysvallassaan: sähköntuotanto, raskas teollisuus, kaivostoiminta ja liikenne. Nämä olivat modernin talouden keskeiset kasvusektorit.

Uudet komentokukkulat: koulutus ja terveydenhoito

1900-luvulla mainitut sektorit olivat sosialistien ja markkinatalouden kannattajien keskeinen kiistakapula ympäri maailmaa. Nyky-USA:ssa harva vaatii niitä valtion haltuun, mutta nykyään keskeiset kasvusektorit ovatkin koulutus ja terveydenhuolto, nykyiset komentokukkulat.

Talous ei voi olla kukoistava, innovatiivinen ja kasvava, jos nämä komentokukkulat menetetään lopullisesti valtion komentotaloudelle. Ne valtiot, jotka kontrolloivat vanhoja komentokukkuloita, tekivät niistä tehottomampia ja vähemmän innovatiivisia ja siten haittasivat koko taloutta.

Vain nämä sektorit kasvavat

Vuosina 1990 – 2008 lähes koko USA:n työllisyyden kasvu (27 miljoonaa nettotyöpaikkaa lisää, nyt 149 miljoonaa) tapahtui ei-kaupattavien hyödykkeiden sektorilla. Kaupattaviin tuotteisiin kuuluvat palvelut kuten vähittäismyynti sekä finanssi- ja IT-palvelut. Kehitys vain kiihtyy: vuosina 2001 – 2011 terveydenhoidon, koulutuksen ja hallinnon työllisyys kasvoi 16 % ja muiden alojen laski 8 %.

Konservatiivit George W. Bush mukaan lukien ovat lisänneet markkinatalouden kriitikkojen valtaa terveydenhoidossa ja koulutuksessa. Konservatiivikuvernööri Mitt Romneyn uudistus (Obaman uudistuksen esikuva) korotti 4 vuodessa terveydenhoitomenot 30 %:sta 40 %:iin Massachusettsin budjetista.

Hallituksen kontrolli lisää tehottomuutta ja ylikysyntää ratkaisevilla aloilla

Markkinat voisivat valtiota tehokkaammin kehittää uusia suoritustapoja, ansaintamalleja, palveluita ja teknologiaa, jolla saataisiin laatua parannettua ja kustannuksia laskettua.

Baumolin tauti selittää, että monien palvelualojen tehokkuus kasvaa muita hitaammin. Tämänkin vuoksi näiden alojen työllisyysosuus kasvaa.

Hallituksen lisääntyvän kontrollin ongelma on siinä, että se lisää näiden tehottomien alojen kysyntää huomattavasti tukemalla niitä – ehkä yli 90-prosenttisesti – ja tekee näistä tehottomammista aloista vieläkin tehottomampia kuin ne muuten olisivat. USA:ssa itse maksetaan noin 10 %, teollisuusmaissa yleensä 20 %, joissain asioissa lähellä nollaa.

Muodollisen pätevyyden vaatimukset tuottavat kallista koulutusta ja estävät tehokkuuden parantamista työssä opettamalla. Vapailla markkinoilla saattaisi olla enemmän oppisopimuskoulutusta.

Lisäpanostus koulutukseen tai terveydenhoitoon ei auta

15-vuotisen tutkimuksen mukaan terveydenhoitomaksujen omavastuuosuus vaikuttaa huomattavasti terveydenhoidon käyttöön muttei lainkaan terveydentilaan.

Monet huolella kontrolloidut tutkimukset ovat osoittaneet, että terveydenhoidon tai koulutuksen lisärahoituksen hyödyt ovat vähäisiä tai olemattomia.

Sekä elinikä että terveys ovat parantuneet huomattavasti. Vuosina 1970 – 2000 tämä parannuksen arvo oli puolet siitä, mitä BKT:n kasvun arvo oli (sen lisäksi, ei osa sitä). Tämä johtuu lähinnä muista tekijöistä kuin terveydenhoidon lisäämisestä, esim. ravitsemuksesta.

USA käyttää 1. ja 2. asteen koulutuksiin 40 % enemmän kuin teollisuusmaat keskimäärin mutta pärjää vertailuissa paljon keskimääräistä heikommin. Collegen valinta – halvin tai kallein – ei vaikuta lainkaan tai korkeintaan hieman tulevaan ansiotasoon, kun edeltävät tekijät kontrolloidaan. Tämä koskee myös huono-osaisille tarkoitettuja erityispanostuksia. Nuorten miesten kohdalla koulutus- ja työllistämistoimien vaikutus on peräti negatiivinen.

Myös terveystaloustieteen emeritusprofessori Martti Kekomäki on todennut kansainvälisten vertailujen osoittaneen, miten terveydenhuoltoon kohdennetut resurssit selittävät vain vähän eroja odotettavissa olevassa eliniässä. BKT selittää paljon enemmän.

Sosialisoitu koulutus

90 % yhdysvaltalaislapsista koulutetaan julkisissa kouluissa, ja yliopistojenkin julkiset tuet ja anteliaat opintolainat ovat valtavia. Julkisissa kouluissa on vaikea poistaa vanhentuneita opetustapoja tai huonoja opettajia. Lisäksi hallitus palkitsee hyvillä viroilla kalliista koulutuksesta, kun taas yksityinen sektori arvostaa enemmän osaamista.

Osaako kuluttaja valita?

Kuluttajan on vaikea tietää, paljonko uusi kamerapuhelin on vanhaa parempi, mutta silti kuluttajien preferenssit ovat onnistuneet kehittämään kännykkäteollisuutta parempaan ja tehokkaampaan suuntaan.

Terveydenhoidossa ja koulutuksessa maksaja on yleensä joku muu, joten kysyntä kuvaa heikosti sitä, miten arvokkaana kuluttajat näitä hyödykkeitä pitävät, enemmän sitä, minkä toimenpiteen byrokraatit ovat valinneet korvattavien joukkoon.

Suomi

Valtion asiantuntijoiden mukaan Suomessa terveydenhuollon rahoitusta voidaan vähentää huomattavasti ja samalla lisätä suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Terveydenhuollon lisärahoitus ei ehkä hyödytä edes terveyttä yhtä paljon kuin vastaavien voimavarojen käyttö toisaalla.

Masennus ei ole lisääntynyt, mutta silti masennustyökyvyttömyyseläkkeitä kirjoitetaan kaksinkertainen määrä 1990-luvun loppuun nähden. Näitä eläkkeitä maksetaan 400 miljoonaa euroa, työpanosta menetetään kansan puolen vuoden työuran verran ja työssä käyvien vastaava vajaakuntoisuus haittaa vielä paljon enemmän. Elintapoihin ja olosuhteisiin vaikuttaminen olisi tärkeämpää ja pitkät sairaslomat saattavat jopa haitata masennuksen hoitoa.

Aikuisdiabeteksen kustannukset olivat 2,6 miljardia euroa vuonna 2007, sydän- ja verisuonitautilääkehoitoa korvattiin 1,4 miljoonalle suomalaiselle vuonna 2009. Liiallinen lääkehoito voi lannistaa motiivin elintapamuutoksiin, joista olisi enemmän hyötyä.

Lisätietoja:

  • The New Commanding Heights (ARNOLD KLING and NICK SCHULZ, National Affairs) (jonka referaatti tämä artikkeli pääosin on)
  • Kansantauteja ei voida parantaa nykykeinoin (HS pääkirjoitussivu 9.7.2011, ylilääkäri Janne Leinonen ja dosentti Teppo Järvinen) (Suomen osuus pääosin)
  • USA:n terveydenhuolto: tehottomuutta ja kalleutta valtiovallan sääntelyllä (Vapaasana.net 2010-01-29)
  • Singapore: maailman paras ja halvin terveydenhoito (Vapaasana.net 2010-08-29)
  • Terveydenhoito (Liberalismi.net)
  • Koulutus (Liberalismi.net)