Sääntely muuttaa kulttuuria joskus hyvin hitaasti

Jane Galt: “Kukaan ei hanki tahallaan yksin lasta, vaikka sitä alettaisiin tukea”, uskottiin ennen. Nyt keskikaupunkien mustilla se on normi. “Tuloveroa ei ikinä nosteta yli 10 %:n.” Muutamassa vuosikymmenessä se nousi 80 %:iin. Aina joku marginaalinen yksilö muuttaa käyttäytymistään ja tällöin kulttuuri muuttuu, seuraavan on helpompi muuttaa käyttäytymistään jne.

Klassiseksi liberaaliksi kutsuttu Guardianiin, The Economistiin ym. kirjoittanut toimittaja Megan McArdle (“Jane Galt”) muistuttaa, miten mahdottomat asiat muuttuivat, kun lainsäädännön muutos kannusti ihmisiä muuttamaan käyttäytymistä ja tämä vähitellen muutti kulttuuria.

Vaikka hyvinvointivaltio oli lyhyellä aikavälillä kestävä eikä heti lisännyt työttömäksi jäämistä tai työttömänä pysymistä paljonkaan, ajan mittaan työttömyydestä on tullut melkein kulttuurinen normi monissa piireissä. Ay-liikekään ei enää piittaa monen prosentin työttömyydestä niin, että sallisi työllistämisen. Useimmat työttömät eivät enää ole sen jäseniä.

Avioliittojen hyödyt

1960-luvun alussa aviottomien lasten osuus oli noussut jo skandaalina pidettyyn 25 %:iin, 1990 se oli yli 70 % ja keskikaupungeilla lähellä sataa prosenttia.

“Homoavioliittojen laillistaminen ei vähennä avioliittoja, koska en tunne ketään, joka siksi jättäisi menemättä naimisiin”, väittävät laillistamisen puolustajat. McArdle osoittaa, että tällainen päätelmä on kestämätön: emme voi tietää, millainen kulttuurinmuutos laillistamisesta vähitellen syntyy.

Galt päättelee tästä, että homoavioliittojen salliminen olisi haitallista, koska avioliiton on osoitettu olevan kaikilla mittareilla parempi lapsille ja vanhemmille jopa vanhempien elinikää ja onnellisuutta myöten. Tästä suurin osa johtunee siitä, että avioliittoihin valikoituvat erilaiset ihmiset, mutta vaikutusta näyttäisi olevan toiseenkin suuntaan. Homoliitot näyttävät siis olevan tässä suhteessa riski, mutta ne saattavat myös lisätä avioliittojen määrää, esimerkiksi tuomalla homoja ja liberaalimpia heteroita avioliittojen piiriin.

Yhdenvertaisuus lain edessä tosin on asia, jota laki ei saisi rikkoa, vaikka se rikkominen olisikin hyödyllistä. Tämän Galt sivuuttaa. Eikä ole lainkaan selvää, että se rikkominen edes olisi hyödyllistä.

A Really, Really, Really Long Post About Gay Marriage That Does Not, In The End, Support One Side Or The Other, Jane Galt, 2005.