Sosialismin romahduksen jälkeen tuloerot ovat laskeneet maailmassa, 1988-2008 - ja aiemmin ja myöhemmin

Ulkoistaminen ja investoinnit kehitysmaihin sekä maahanmuutto ovat tasanneet huomattavasti globaaleja tuloeroja pieneltä osaltaan länsimaiden köyhien kustannuksella, professori Tyler Cowen kirjoittaa New York Timesissa tuoreista tutkimuksista. Koska länsimaiden köyhät ovat melko rikkaita ja maailman köyhät ovat laajalti rikastuneet, maailman ihmisten tuloerot ovat pienentyneet sosialismin romahduksen jälkeen globaalin kapitalismin jyllätessä.

Tuorein tutkimus aiheesta, Global income distribution : from the fall of the Berlin Wall to the great recession, kattaa vuodet 1988-2008. Finanssikriisin aikana 2008- sekä globaalit että kansalliset tuloerot ovat luultavasti kaventuneet paljon, mutta sitä ennen valtioiden sisäiset tuloerot lienevät nousseet.

Globaalien tuloerojen pieneneminen viime vuosikymmeninä osoitettiin jo vuosituhannen vaihteessa monissa tutkimuksissa. Surjit Bhalla on laskenut, että globaalit tuloerot vuonna 2000 olivat alhaisimmat vuoden 1910 jälkeen, joskin eräissä muissa tutkimuksissa ne ovat olleet 1900-luvun alkupuolella vieläkin pienempiä.

Monet tutkimukset ovat päätyneet siihen, että tuloerot ovat kasvaneet n. 1820-1960, vaikka varallisuuserot Pikettyn mukaan pienenivät, ja vuosien 1960-1980 välillä jossain kohtaa tuloerot alkoivat laskea. Moni pitää tätä pitkään jatkunutta globaalien tuloerojen laskua Thatcherin ja Reaganin tuottaman maailmantalouden taloudellisen avautumisen ja sosialismin romahduksen seurauksena.

Trickle-down-jousto on empiirinen tosiasia

Bhallan tutkimusten mukaan tihkumisjousto ("trickle-down elasticy") on 4. Siis 10 %:n keskimääräisten tulojen kasvu saa keskimäärin köyhyyden vähenemään 40 %:lla. Aiemmat tulokset ovat olleet usein vain 1,5 - 3.

Trickle-down-ilmiöllä saatetaan tarkoittaa myös muita asioita, esimerkiksi sitä, että ensin vain rikkaat voivat ostaa uusia tuotteita, vaikkapa älypuhelimia 90-luvulla, ja kun tästä saaduilla tuloilla yritykset ovat saaneet tuotantoaan ja teknologiaansa kehitettyä, tuotteen hinta laskee keskituloisten ja lopulta köyhienkin ulottuville.

Joskus taas ilmiöllä tarkoitetaan sitä, miten rikkaiden veronkevennykset nostavat köyhien tuloja, mihin käytännössä kaikki tutkijat uskovat suurilla veroasteilla ja osa pienilläkin, pitkällä aikavälillä, talouskasvuvaikutuksen kautta. Olisivathan köyhienkin tulot nykyään paljon suuremmat kuin ennen kapitalismia, vaikka eläisimme minimivaltiossa.

Valtioiden sisäiset tuloerot

Kansallisetkin tuloerot ja epätasa-arvo ovat paljon pienempiä kuin ennen kapitalismia.

Professori Cowenin mukaan eräät tutkimukset viittaavat siihen, että työpaikkojen ja investointien vienti kehitysmaihin olisi jonkin verran hidastanut keskiluokan ja matalasti koulutettujen palkkojen nousua, vaikka hyödyt maailman köyhille ovatkin olleet paljon suurempia. Maahanmuutolla voi olla samankaltainen vaikutus etenkin Yhdysvalloissa, jossa heidän sallitaan työllistyä. Suomessakin tietysti pitäisi sallia työttömien työllistyminen.

Valitettavasti sosialisteista suurin osa näyttää olevan nationalisti-sosialisteja, jotka asettavat paljon rikkaammat "köyhät" kansalaiset maailman köyhien edelle, eivätkä aitoja internationalistisosialisteja.

Heistä on tärkeämpää olla kateellisia Steve Jobsin miljardeista kuin iloita siitä, että hänen työnsä toi ensin Applen ja sittemmin kilpailijoiden asiakkaille paljon aiempia paremmat puhelimet.

Professori Paul Lillrank vihjasi äskettäin, että helpoin tapa lisätä hyvinvointia ja tuloerojen hyötyjä olisi se, että vasemmisto lakkaisi kiihottamasta tuloeroja ja rikkaita vastaan. Tällöin köyhät rikastuisivat selvästi nopeammin kuin nyt vaikka varmaan rikkaatkin.

Me älyköt kuitenkin mieluummin haluamme esittää itsemme sankareina ja rikkaat pohjakastina kuin antaa ihmisten ihailla stevejobseja ja vaurastua enemmän itsekin. Koska minusta on hienompaa olla älykkö kuin rikas, muutkin pitää pakottaa siihen.

Tyler korostaa, että hyvä kehitys ei tarkoita sitä, etteikö investointien ja työpaikkojen lisäksi köyhille voisi antaa rahaakin.

Valtioiden väliset hyvinvointierot ovat pienentyneet sitäkin enemmän

Hyvinvoinnin määrää mittaa elämän määrä (eli eliniän pituus) kertaa elämän laatu (jota BKT/asukas arvioi). Nobel-palkittu Gary Becker et al. laskivat, että vuosina 1960-2000 köyhän maan asukkaan hyvinvointi lisääntyi keskimäärin 4,1 % vuodessa, mistä 1,7 %-yksikköä terveydestä, ja rikkaan maan asukkaan 2,6 %, mistä 0,4 %-yksikköä terveydestä. Cowen muistuttaa, että lääketiede vähentää terveyseroja myös yksilöiden välillä: lääketieteen kehitys parantaa yleensä sairaiden terveyttä ja elinikää enemmän kuin terveiden.

Linkkejä

Income Inequality Is Not Rising Globally. It's Falling. (Tyler Cowen, New York Times, JULY 19, 2014)
Global income distribution : from the fall of the Berlin Wall to the great recession (mainittu tutkimus tuloerojen supistumisesta)
Selkokielinen artikkeli siitä (VoxEU)
Tuloerot (L.net)
Globaalien tuloerojen pienenemisesta (L.net)
Maailma paranee koko ajan (L.net)