Opintoraha ei vähennä opintojen periytymistä vaan lisää tuloeroja

Hesari: Perhetaustan vaikutus opiskeluun ei vähentynyt, kun 1990-luvun alussa siirryttiin lähes pelkistä opintolainoista opintorahavetoiseen tukeen. Suomessa vanhempien opinnot ennustavat lasten opiskelua voimakkaammin kuin Ruotsissa ja Norjassa, vaikka näissä on lainapainotteinen opintotuki. Plos One -tutkimus: koulumenestys selittyykin geeneillä. Perheen sosioekonominen asema selittää enintään 10 % Britanniassa, Suomessa ehkä vähemmän. Professorit, demarit ja SYL:n entiset koulutuspoliittiset sihteerit väittävät, että maksuton koulutus lisää tuloeroja.

Jaetun ympäristön selittämässä kolmanneksessa voi olla mukana perheenkin vaikutusta, esimerkiksi "tiikeriäideiltä" opittuja asenteita, mutta vanhempien sosioekonominen asema sinänsä selitti Britanniassa vain 10 %, Suomessa ehkä vähemmän, ja tästäkin osan selittävät tietysti ne tekijät, joita ei osattu kontrolloida.

Perhe, koulut ja kaikki muu kaksosten jaettu ympäristö selittivät yhteensäkin vain kolmanneksen opintomenestyksestä, vaikka Britanniassa luokkaerojen ja yksityiskoulujen merkitystä pidetään erityisen suurena.

Vapaamman säätykierron vuoksi Suomessa sosioekonominen asema saattaa olla vielä vahvemmin yhteydessä perimään kuin Britanniassa. Siksi täällä vanhempien menestyksen pitäisi ennustaa lasten menestystä erityisen voimakkaasti, vaikka yhteiskunta olisi täydellisen tasa-arvoinen. Työväenpuolueen ideologi, sosiologi Michael Young kuvasi tätä kirjassaan "Meritokratian nousu", kuten Osmo Soininvaara jaksaa muistuttaa.

Opintolainan korvaaminen opintorahalla ei siis ole Suomessa vähentänyt opintojen periytyvyyttä, vaikka sen olisi pitänyt tilastollisesti laskea jo ihan vain yliopistojen sisäänoton kasvamisen vuoksi.

Rahaa opiskelijoille ei tule taivaasta. Se voidaan ottaa vain ei-opiskelijoilta, ja nämä ovat elämänsä aikana yleensä selvästi köyhempiä kuin opiskelijat. Siksi tuen takaisinmaksu eli lainamuotoisuus on välttämätöntä oikeudenmukaisuudelle.

Opintoraha on tulonsiirto köyhiltä rikkaille

Professori Matti Virénin mukaan maksuton koulutus lisää tuloeroja, koska siinä annetaan ensin keskimäärin 60 000 euron edestä opetusta, opintotukea ja muita tukia, minkä jälkeen koulutetut saavat huomattavasti korkeammat ansiot, osittain tutkinnon monopolivoiman vuoksi. Esimerkiksi moni tehtävä on kielletty sairaanhoitajilta ja sallittu vain lääkäreille. Huonompiosaiset joutuvat kustantamaan tätä koulutusta, josta he eivät itse pääse osaksi. Yliopistokoulutettu tienaa keskimäärin puoli miljoonaa enemmän kuin muut. Yliopistotutkinto maksaa 80 000 euroa plus opintotuen.

Professori Roope Uusitalon mielestä Kalevi Sorsa -säätiön (Sdp) raportin sekä professoreiden Vesa Kanniainen ja Kari Raivio esittämä maisterivero on toiseksi paras tapa rahoittaa koulutuksen "omavastuuosuus". Britannian tulosidonnainen takaisinmaksuvelvollisuus on paras, koska se kohdistuu myös ulkomaille muuttaviin. Uusitalo kirjoittaa, että estimaattien mukaan maksu ei paljonkaan muuttaisi opiskeluhaluja, koska koulutuksen hyöty kuitenkin kohdistuu suurelta osin opiskelijaan itseensä. Kun opiskelijoista tulisi maksavia asiakkaita, yliopistojen tarve kuunnella heitä kasvaisi, mutta tärkein argumentti maksun puolesta on Uusitalon mukaan oikeudenmukaisuus.

Suomen ylioppilaskuntien liiton aiemmat koulutuspoliittiset sihteerit Aleksi Henttonen (sd) ja Ida Mielityinen (kesk) kirjoittivat tasa-arvon parantuneen Britanniassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa lukukausimaksujen käyttöönoton myötä. Kirjoittajien mielestä lahjakkaimpien oppilaiden houkutteluun voisi käyttää maksuttomuuden sijaan stipendejä.

Entä ne maisterit, jotka ansaitsevat heikosti?

Entä ne yrittäjät, jotka ansaitsevat heikosti? Sekä opiskelijat että yrittäjät riskeeraavat taloudellisen asemansa. He ottavat jopa miljoonavelkoja ja uhraavat paljon aikaa rakentaakseen itselleen paremman tulevaisuuden ja tuottaakseen siinä sivussa tuotteita, työpaikkoja, kuluttajan ylijäämää ja yleensä verotulojakin muille. Keskimäärin yritys maksaa veroja monta kertaa enemmän kuin osinkoja.

Valtion rahoittamat yrittäjätuet ja yritykset ovat samalla tavalla perusteltuja kuin valtion rahoittamat lukukausimaksut ja opintotuet. Useimpien mielestä yrittäminen pitää tehdä omalla riskillä, joskin sosiaaliturvan edessä voisi yrittäjistä tehdä tasa-arvoisia muiden kanssa, mutta sitäkään ei ole tehty. Moni yrittäjä tiedetään jo ennalta keskimääräistä köyhemmäksi, mutta opiskelijat tiedetään ennalta selvästi keskimääräistä hyväosaisemmiksi, tosin enemmänkin perimänsä kuin opiskelun vuoksi, ja he yleensä tulevat myös hyväosaisemmista perheistä.

Joissain maissa on käytössä pehmeä takaisinmaksu, joka lievenee tulojen laskiessa.

Lisätiedot lähdeviittein

Maksuton ja maksullinen koulutus (L.net) kertoo saman laajemmin ja luettelee lähdeviitteet