Ilman valtion rahoitusta iPhonet olisivat jo vanha juttu

Sdp:n Kalevi Sorsa -säätiö kutsui vasemmistolaisen professorin kehumaan valtioiden innovaatiopolitiikkaa. Mitä enemmän valtiot ovat yrittäneet ohjailla innovaatioita, sitä vähemmän tuloksia euroa kohden on saavutettu. Siksi professori Mazzucato käyttää aineistonaan vain Yhdysvaltoja, jossa on ollut suhteellisen vapaa markkinatalous tuottamassa innovaatioita, vaikka valtion verotus ja investoinnit ovatkin kahlinneet osan rahasta niin, että se ei ole voinut sijoittua kohteisiin, jotka olisivat tuottaneet vieläkin suurempia taloudellisia hyötyjä. Yksityinen sektori osaa valtiota paremmin ratkaista, mitkä innovaatiot ovat todella tärkeitä. Siksi valtioiden elimet tukevatkin usein jo menestyneitä näyttääkseen hyviltä mazzucatojen papereissa. Tyhmempikin osaa lotota edellisen viikon lottoriviä.

Tekesit tukevat jo menestyneitä

Tekes ja ulkomaiset kumppanit tuputtavat rahojaan menestysyrityksille, jotta voisivat sanoa mazzucatoille tukeneensa menestysyrityksiä. Ne eivät mainitse, että tuki tuli yleensä vasta sitten, kun yritys oli menestynyt tai luonut sen edellytykset. Tyhmempikin osaa lotota edellisen viikon numeroa. Valvovat poliitikot eivät ymmärrä tätä tai jopa suosivat, koska se saa heidätkin näyttämään paremmilta.

Yksityiset osaavat valita paljon paremmin tulevaisuuden menestysyritykset ja -teknologiat. Jos valtio puuttuu tähän tuilla, se vääristää lopputuloksen huonommaksi. Tuet myös vaativat verotusta, joka vie yksityisiltä pois rahaa paremmista investointikohteista. Vaikka jostain löytyisikin todellinen poikkeus, se ei muuttaisi pääsääntöä.

Teollisuuspolitiikan tulokset

Suomen teollisuuspolitiikan kuuluisimpia esimerkkejä on Salora, johon veronmaksajien rahoja upotettiin roppakaupalla täysin tuloksitta. Sivuseurauksena poliitikkojen sekaantuminen bisnekseen tuottaa käytännössä aina korruptiota, Salorassakin.

Yritys- ja innovaatiopolitiikkaa on harjoitettu eniten sosialistisissa maissa, mutta tulokset ovat olleet surkeita. Neuvostoliitto ei ole onnistunut tuottamaan käytännössä mitään lääketieteellisistäkään läpimurroista, vaikka siellä tutkimus oli "vapaa ahneudesta, yritysten intresseistä ja markkinoiden epäonnistumisista". Valtioiden epäonnistumiset ovat tunnetusti paljon yleisempiä, tuhoisampia ja vaarallisempia kuin markkinoiden epäonnistumiset, jotka periaatteessa koskettavat vain suostuvaisia aikuisia.

Teollisuuspolitiikan tahattomat seuraukset

Valtiouskovaisten viimeinen oljenkorsi ovat valtion teollisuuspolitiikan tahattomat seuraukset. Kun esimerkiksi miljardikaupalla lapataan euroja jonnekin, vaikka CERNiin, ja palkataan sinne ihmiskunnan suurimmat nerot, on ihme, jos jotain ei synny. Jos samat resurssit olisi jätetty verottamatta ja palkkaamatta, siis vapaiden markkinoiden käytettäviksi, ne olisivat kohdentuneet todennäköisesti johonkin vieläkin tuottavampaan ja tuottaneet moninkertaisen määrän keksintöjä ja aiemmin.

CERN ei silti välttämättä ole pahimmasta päästä: jos valtio haluaa jotain tutkimusta tukea, perustutkimuksen kohdalla ongelmat voivat olla pienimpiä.

Avaruustutkimus

Usein kehutaan avaruustutkimuksen tuottaneen suunnattomia hyötyjä. Kuitenkin yksityiset yritykset ovat tuottaneet paljon enemmän avaruustutkimuksen läpimurtoja käytettyä euroa kohden.

Valtiouskovaiset valittavat, että yksityiset kiinnostuvat asiasta vasta, kun läpimurrot ovat lähellä. Totta kai - jos bisnekseen menisi liian aikaisin, valtion kannattamattomat investoinnit söisivät siltä pohjan. Kun bisnekseen menee vasta myöhemmin, valtio ei ehdi omilla toimillaan enää pilata sitä. Silti jopa tässä loppuvaiheessa, kun läpimurto on ollut lähellä, valtio ei ole saanut vastaavia läpimurtotuloksia aikaan suurillakaan dollarimäärillä mutta yritykset ovat tehneet paljon enemmän paljon vähemmällä.

Voi olla, että jos valtio ei olisi puuttunut talouteen, kuussa käyminen olisi myöhentynyt ja sen sijaan paljon hyödyllisempi IT-vallankumous olisi tapahtunut aiemmin. Ennen pitkää vapaat markkinat tuottavat niin paljon rikkaamman ja kehittyneemmän yhteiskunnan, että kaikki loput saavutukset tapahtuvat aiemmin kuin valtiojohtoisissa maissa ja maailmoissa.

Sääntely ja kasvu

Suomessakin vasta rahoitusmarkkinoiden ja pääomien vapauttaminen johti uuteen talouteen, jossa Nokian kaltaiset yritykset pääsivät kasvamaan suuriksi ja tuottamaan kymmeniä miljardeja euroja tuloja ja verotuloja Suomelle. Ehkä mukana oli myös hyvää onnea, mutta ilman sitä olisi syntynyt muita kannattavia yrityksiä, ehkä pienempiä mutta enemmän, ehkä jopa isompi.

Valitettavasti rahoitusmarkkinoita vapautettaessa työmarkkinoiden sääntely, sosiaaliturva ja verotus paisutettiin äärimmilleen niin, että työttömyys ja syrjäytyminen paisuivat niiden mukana. Tai äärimmilleen ja äärimmilleen - 1980-luvun jälkeen työmarkkinoiden sääntelyä, sosiaaliturvaa ja verotusta on paisutettu vielä hyvin paljon lisää.

Ilman valtion sekaantumista talouteen iPhoneja tai jotain parempaa olisi luultavasti ollut jo aiemmin.

Suomenmaa-lehti antaa attacisti Matti Ylösen kirjoittaa propagandaa Mazzucaton kirjasta: "VAIN valtioiden resurssit riittävät isoihin riskeihin hankkeissa, joissa vuosien työ voi mennä myös hukkaan." Yksityiset ottavat jatkuvasti isoja riskejä tuollaisissa hankkeissa, ja välillä se vuosien työ menee hukkaan. Pääomamarkkinat ovat kehittyneet siksi, että kannattavat riskit voisi ottaa. Valtioiden teollisuuspolitiikka on kehittynyt siksi, että joku ottaisi sinun rahoillasi järjettömiä riskejä - ja ottaakin joka päivä.

Alberto Mingardi arvostelee Mazzucaton kirjaa The Entrepreneurial State: Debunking Public vs. Private Sector Myths:
"She adopts a very extensive definition of industrial policy that includes the unintended consequences of government intervention, and focuses only on 20th century America in making her case for what she deems to be a general law. Moreover, she ultimately fails to prove that the specific government interventions that she hails as beneficial were purposefully directed to achieve the particular outcome in question".

Lisätietoja lähdeviitteineen