Kulttuurituet vähentävät kulttuuria ja lisäävät korruptiota

Kun valtiontuet vakiinnutettiin, teatterien yleisömäärä romahti. Shakespearen piti tehdä yleisölle kelpaavia esityksiä edullisesti, koska rahat saatiin yleisöltä. Bach, Rembrandt, da Vinci ja kumppanit menestyivät samoin. Nykyjärjestelmä tuottaa korruptiota, lobbausta ja tuhansittain aatesidonnaisia suojatyöpaikkoja tositaiteilijoiden kustannuksella.

Taide on kukoistanut yleensä parhaiten kapitalistisimmilla alueilla: Perikleen Ateenassa, renessanssin Italiassa, 1600-luvun Hollannissa - mm. ahne muotokuvamaalari Rembrandt - ja 1600-luvulta Englannissa - Shakespeare ei nauttinut valtionapuja vaan rahasti teatteriyleisöään. Nyt Yhdysvalloissa elokuvista oopperaan, teatteriin ja tanssiin, jazzista ja rockista klassiseen musiikkiin ja kirjallisuudesta moderniin rappiotaiteeseen. Jos hallitsija haluaa kestävästi taidetta, hänen tulee panostaa kapitalismiin ja vapauteen eikä verotukseen ja taiteeseen.

Che Guevara ehdottikin jazzin ja rockin kieltämistä "imperialistisena musiikkina", ja oli niitä kielletty muissakin sosialistimaissa, joissa kansa välitti niitä salaa kiellettyjen vastakulttuurilehtien ja huumeiden tavoin.

Yleisölle tehty taide on hyvää, valtionapukomitealle tehty on huonoa

Suuri yleisö, sivistynytkin, haluaa pääosin nähdä klassikkoja, jotka tehtiin maksavalle yleisölle eikä sosialistitaiteilijoiden ja poliitikkojen miehittämille valtionapukomiteoille.


Sääntöön on yksi poikkeus: maksavalle yleisölle tehty Cheekin musiikki on oikeasti surkeaa - paitsi niille sadoilletuhansille ihmisille, joille se jostain käsittämättömästä antaa iloa ja voimaa elämään. Jos he ovat valmiita maksamaan siitä suostuvaisten aikuisten kesken, se luultavasti on paljon enemmänkin kuin hintansa arvoista (“kuluttajan ylijäämä”), ja Cheek täytyy kutsua Linnan juhliin kansakunnan hyväntekijänä. Me muut vain emme ymmärrä taidetta, tältä osin. Arvostamamme epäsuosittu eliittitaiteilija luultavasti antaa ihmiskunnalle yhteensä paljon vähemmän, vaikka meistä kaikkien tulisi arvostaa häntä.

Taiteen arvo ei ole vain sen tuottama rahamäärä - mutta muut arviot ovat yleensä vieläkin vinoutuneempia

Taiteen arvo ei ole vain sen tekijälleen tuottama rahamäärä vaan myös kuluttajan ylijäämä ja ulkoisvaikutukset. Arviot jälkimmäisistä ovat niin puolueellisia, että ne - asiantuntijoidenkin arviot - ovat yleensä virheellisempiä laatuarvioita kuin taiteen tuottamaan rahamäärään perustuvat arviot.

Tarvitaan siis järjestelmä, jossa taiteen rahoitus riippuu sen tuottamasta rahamäärästä. Järjestelmällä on jo nimikin - kapitalismi. Kapitalismi sallii myös lahjoitukset ja talkooavun - joskus verottajakin sallii.

Kun kulttuuri- ja elinkeinotuet ja useimmat muutkin lakkautetaan, verotus kevenee ja ihmisten on entistä helpompi tienata elantonsa taiteella. Jokainen voi lyhentää työpäiväänsä ja käyttää entistä enemmän aikaa taiteen vapaaseen tuottamiseen tai kuluttamiseen, nekin, joita nykyjärjestelmä sortaa ja joita se pakottaa rahoittamaan vasemmistolaista taidetta omansa sijaan.

Tehdäänkö teatteria yleisölle vai laitokselle?

Siitä asti, kun 1990-luvun alussa luotiin nykymuotoinen kulttuurin valtionosuusrahoitus, tuki on riippunut lähinnä henkilötyövuosista. Tämä sementoi kulttuurilaitosten aseman. Laitosteattereissä kävijöiden määrä kääntyi heti nopeaan laskuun, Suomen Kuvalehti kertoo. Yleisöä siirtyi paljon vähemmän tukia saaville teatteriryhmille. Esimerkiksi Tampereen Komediateatteri, Linnateatteri ja Ryhmäteatteri hankkivat yli 60 % tuloistaan itse, mutta 12 kaupunginteatteria saavat yli 80 % tuloistaan tukina.

"Kyllä katsojia löytyy, jos menee Puuhamaahan teatteria tekemään", Turun kaupunginteatterin johtaja nälvi Linnateatteria, joka keräsi melkein yhtä paljon katsojia kuin kaupunginteatteri tukien vähäisyydestä huolimatta. Linnateatteri oli esiintynyt jopa Muumimaailmassa. Linnateatterin johtaja Mikko Kouki kysyi, onko hyvä vai paha, että teatterissa on yleisöäkin.

Vuonna 2005 Turun kaupunginteatterin keskimääräinen pääsylippu maksoi 25 euroa, minkä päälle oli 58 euroa tukia. Vuoden 1990 jälkeen kaupunginteatterin katsojamäärät ovat olleen paljon pienempiä kuin ennen sitä. Vuonna 1975 luku oli 176 334. Esityksiä on enää 360 - 400 vuodessa, ennen 470 - 600. Tampereen teatterin ja Tampereen työväen teatterin (TTT) kävijämäärä putosi alle puoleen 1986-2004.

128 000 kulttuuriammattilaista

Suomessa on yli 128 000 kulttuuriammatin työllistä ja 110 000 kulttuurialan työllistä. Edellinen luku oli vakaa 2011-2014, vaikka moni muu taiteilija onkin ryhtynyt muihin töihin elannon vuoksi. Päälle tulevat työttömät taiteilijat ja vapaa-ajallaan taidetta tekevät tositaiteilijat.

Musiikin maisteri, säveltäjä Kristian Rusila piti säveltäjän työtä mielenkiintoisena. Tilauksia oli kuitenkin vähän eikä hän halunnut elää apurahoilla tai opetustöillä. Hänen mielestään tulee ottaa vastuu omasta toimeentulosta ja tulevaisuudesta, joten hän opiskeli vielä kauppatieteitä ja työskentelee nyt laskentapäällikkönä, Hesari kertoi.

Julkinen rahanjako johtaa lobbaukseen ja korruptioon

Kun valtio jakaa rahoja yrityksille tai kulttuurintuottajille, tämä kannustaa näitä korruptoimaan poliitikkoja ja virkamiehiä rahan saamiseksi. Olisi parempi keskittyä tuottamaan sellaista kulttuuria, mitä yleisö pitää maksunsa arvoisena.

Kulttuurituet keskittyvät tyypillisesti rikkaiden eliittiharrastuksiin sen sijaan, että köyhien harrastamia kulttuurimuotoja tuettaisiin. "Tuemme me vähän niitäkin", poliitikot vastaavat. Paljon vähemmän suhteessa yleisön päälukuun, ja liian myöhään - paitsi poliitikkojen suosikkeja.

"Kulttuurirahoja käytetään puolueiden teatterimatkoihin"

Helsingin kulttuurivirkamiehet yrittivät poistaa puolueiden kulttuuriyhdistysten tuet (77 000 euroa), mutta "esitys kaadettiin demareiden, vasemmistoliiton ja kokoomuksen äänin". Kulttuurilautakunnan jäsen, punavihreä taiteilija Hannu Oskala kertoi, että rahoilla kustannetaan "muutaman kymmenen ikääntyneemmän kansalaisen lähialuematkailua - - samaan aikaan oikeiden kulttuuritoimijoiden" avustuksia leikataan.

Tällaiselta korruptiolta, tehottomuudelta ja taiteen väsymiseltä ja vinoutumiselta ei voi välttyä, jos julkinen sektori tukee kulttuuria muuten kuin keventämällä yleistä verotusta ja korottamalla perustuloa. Universaalit ratkaisut, kuten kulttuurisetelit, tietysti tuottaisivat vähempää korruptiota ja taiteen alistamista ylhäältä annettuun muottiin kuin suosikeille tarkemmin kohdennetut ratkaisut.

Lisätietoja ja lähdeviitteet