Mauno Koivisto: hellahuoneesta presidentinlinnaan

20-vuotiaan Mauno Koiviston puuseppäisä sai perheen 12-neliöiseen asuntoon kirjeen pojaltaan rintamalta, 22.6.1944. Suurhyökkäys oli pahimmillaan, Viipuri juuri menetetty. "... Tilanne tuntuu nyt vakavammalta kuin koskaan aikaisemmin Suomen historiassa. Toivokaa parasta ja rukoilkaa puolestamme. Voikaa hyvin! Näkemiin Mauno." Vielä sodan jälkeen Koivisto kavahti pitkään ajatusta mennä naimisiin: hankkia nyt lapsia maahan, jonne Neuvostoliitto voi hyökätä milloin vain.

Myöhemmin Koiviston motoksi vaihtui "Kyllä se siitä". Hänestä oli paras luottaa asioiden sujuvan hyvin, sillä pessimismi toteuttaisi itseään.

Äidin kuoltua Manu joutui aloittamaan duunariuransa 11-vuotiaana. Sodan jälkeen kirvesmies kävi illat koulua, tuli vuonna 1949 ylioppilaaksi 25-vuotiaana ja siirtyi Turun satamaan ahtaajaksi. Tellervo löytyi seuraavana vuonna. Koiviston väitöskirja "Sosiaaliset suhteet Turun satamassa" valmistui 1956. Väitöstilaisuudessa takapenkin duunarikaverit suuttuivat vastaväittäjälle: miksi se haukkuu kaverin kirjaa. 1957 Koivisto pääsi sosiologian assistentiksi yliopistoon. Tehtävästähän ei maksettu palkkaa. 1958 hänet rekrytoitiin Helsingin Työväen Säästöpankin kakkosjohtajaksi.

Ay-anarkistista antikommunistiksi

Turun ay-demareihin Koivisto liittyi 1947. Hän oli anarkismista ja anarkosyndikalismista vaikutteita saanut kapinallinen, mutta kun 1948 ammattiyhdistys nimitti hänet sataman työkonttorin hoitajaksi, hän oppikin järjestyksenpitäjänä katsomaan karsaasti "veneenkeikuttajia", Koivisto arvioi 60-vuotispäivillään. Tehtävässään hän osaltaan mursi kommunistien ylivallan satamissa.

Vuonna 1956 hänestä tuli kaupunginvaltuutettu. Tanner-Skog-kiistassa Koivisto pysytteli Sdp:n hiljaisella keskitiellä. Honka-liittoa hän kaatoi Rafael Paasion kanssa; päätös tehtiin Koivistojen keittiössä, Pitkänsillanrannassa. Tannerin pyynnöstä toimitusjohtaja ei asettunutkaan kansanedustajaehdokkaaksi 1962.

Kekkonen halusi Koiviston Suomen Pankkiin

Vuonna 1964 Koivisto oli houkuttelemassa Kekkosta Pitkänsillan yli ja toukokuussa 1966 hänestä tuli valtiovarainministeri. "Valtion kassa ei ole verrattavissa lähteeseen, johon vettä tulee sitä mukaa kun sitä ammennetaan", hän opetti. Valtiovarainministeri valittiin Elannon pääjohtajaksi, mutta jo ennen aloitusta Kekkonen halusi hänet Suomen Pankin pääjohtajaksi, vuoden 1968 alusta.

Pankista Koivisto tuli pääministeriksi 1968-70, kun huonosti menneiden vaalien jälkeen demarit pakottivat Paasion luopumaan joko pääministeriydestä tai puheenjohtajuudesta ja Fagerholm kieltäytyi edellisestä. Pääministeriaikana keskiolut, abortti ja kirkosta eroaminen vapautettiin nuorison paineesta. Tupot aloitettiin muttei vielä yleissitovuutta. Tshekkoslovakia miehitettiin, Koivisto valitteli "tilanteen kärjistymistä" epäselvästi, vaikka oli salaa purskahtanut itkuun.

Öljyn hinnannousu varmisti Koiviston valinnan

1978 Koivisto oli valitsijamiesvaalien ääniharava, sitten presidenttigallupien ykkönen, lopulta ohi Kekkosenkin. "Kuplan" puhkaisemiseksi Koivisto haluttiin taas pankista pääministeriksi 1979. Puhkeamisen estämiseksi "jahkailija" Koivisto piti matalaa profiilia: ”On oltava niin matalana, että vihollinen ei osu", hän määritteli.

Öljyn hinnan nousu lisäsi vientiä Venäjälle ja pelätty lama muuttui nousukaudeksi, mikä tuki Koiviston suosiota. Vielä enemmän Putin, Hugo Chavez ja moni muu ovat hyötyneet öljyn hinnannoususta 2000-luvulla. Öljyn reaalihinta on vieläkin kolminkertainen kesään 1999 nähden, 50 dollaria tynnyriltä, mutta Venezuelan sosialismin vaikeudet eivät lopu.

Vuonna 1979 Kekkonen olisi ensin halunnut pääministeriksi Pirkko Työläjärven (sd), mutta tämä sanoi, ettei ole vielä kypsä tehtävään.

K-linja vastaan Koivisto

Vuonna 1980 Kekkosen ja Ahti Karjalaisen K-linjan tukija Paavo Väyrynen voitti 52 prosentin äänisaalilla keskustan puheenjohtajuuden Johannes Virolaiselta. Vuonna 1981 Kepu alkoi kaataa Koiviston hallitusta Kekkosen tuella, mutta Virolainen puolusti ja Koivisto uhmasi Kekkosta sanoen jatkavansa, kunnes eduskunta antaa epäluottamuslauseen, jota ei tullut. Kekkosen sairastuessa pääministeri sai hoitaa presidentin tehtäviä, mikä varmisti vaalivoiton.

K-linjaan kuuluivat myös Mauri Pekkarinen, Matti Vanhanen ja Seppo Kääriäinen. Linja hävisi, kun Virolainen valittiin puolueen presidenttiehdokkaaksi. Silti peloteltiin Karjalaisen noususta "mustaksi hevoseksi".

  • Mauno Koivisto: demokratian palauttaja (Vapaasana.net 14.5.)
  • Mauno Koivisto 25.11.1923–12.5.2017 (Suomen Kuvalehti 25.5.2017)