Köyhiä kirjailijoita on aina

Suomalainen kaunokirjailija ansaitsee keskimäärin 10 000 euroa vuodessa, koska ihmiset haluavat kirjoittaa, vaikka siitä ei paljon saisi. Jos tukia lisätään, entistä useampi haluaa kirjailijaksi ja tukia vaille jäävät joutuvat kirjoittamaan entistä köyhempinä, entistä kovemman verotaakan alla. Valtio ei saisi tukea tai suosia mitään taidetta, koska sellainen aina sortaa muuta taidetta.

Moni kirjailija tai runoilija rahoittaa elämänsä muilla töillä ja kirjoittaa vapaa-aikanaan. Kyselyn tehnyt Kirjailijaliitto ei tietenkään paljon näistä piittaa, vaan sen tehtävänä on ajaa noin 600 jäsenensä etua Suomen kymmenien tuhansien muiden kirjailijoiden kustannuksella.

Valtion tehtävä on olla menemättä tähän mukaan: tuetaan kaikkien suomalaisten kirjoittamista, soittamista, maalaamista, kuvaamista, liikuntaa ja muuta kulttuurinharjoittamista, kulttuurin kuluttamista ja kulttuurin tukemista lakkauttamalla tuet ja keventämällä verotusta vastaavasti. Jokainen päättäköön itse, mitä taidetta pitää tukemisen arvoisena, omaa tai muiden.

Samaa politiikkaa pitäisi soveltaa myös yritys- ja maataloustukiin. Sosiaaliturva jääköön.

Paavo Arhinmäki haluaa verottaa ikävät lehdet pois ja tukea mieleisiään tilalle

On sananvapaudelle vaarallista, jos valtio verottaa yksiltä resurssit pois ja tukee toisten sanoman julkituontia.

Jos kuitenkin välttämättä halutaan tukea kirjoja ja lehtiä, niiden arvonlisäveroa voidaan laskea. Nyt päinvastoin Paavo Arhinmäki haluaa, että hänen kulttuuriministeriönsä saa tukea hyvänä pitämiään lehtiä ja muita näivetetään arvonlisäveroa korottamalla. Tällaisilla kaksoispihdeillä poliitikot tehokkaimmin muuttavat lehdistön tahtonsa mukaisesti ja näivettävät muita.

Libertaristi toi maailmaan lehdistönvapauden

Maailman ensimmäinen lehdistönvapauslaki säädettiin Ruotsi-Suomessa vuonna 1766. Se oli klassisen liberaalin, valistusfilosofi-valtiopäivämies Anders Chydeniuksen aikaansaannos.

Lisätietoja viitteineen

  • Lehdistönvapaus (Liberalismi.net)
  • Kirjailija (Liberalismi.net)