Ilotulitusta alaikäisenä - laillisesti! (fwd)

Henri Heikkinen blogitti uudenvuoden alla Uuden Suomen blogissaan siitä kuinka epäsuhtaista toisaalta ilotulitteisiin liittyvä lainsäädäntömme ja toisaalta koviin aseisiin liittyvät keskenään ovat. Uusi Suomi sensuroi hänen kirjoituksensa heti uuden vuoden koitettua.

Jos lainsäädäntömme tosiaan on niin hassu, että lapset saavat valvotusti ampua haulikolla mutta eivät saa samoissa oloissa käyttää jo voimakkaasti rajattuja ilotulitteita, ainakin minusta se pitäisi voida kertoa avoimesti, poliittisen keskustelun jyväksi. Tai siis suorastaan jopa pitäisi painaa yleisön mieleen, niin aatteellisen liberaalin taholta, kuin lehdistönkin, neljäntenä valtiomahtina.

Luonnollisesti kukin yksittäinen saitinpitäjä saa aina valita kenen antaa saitillaan puhua mitä ja miten. Näin Vapaasanakin tekee. Mutta liian herkkähipiäinen ei saisi olla, etenkään jos ylläpitää laajaa ja monimuotoista lukijakuntaa palvelevaa saittia. Vapaasanan liberaalista poliittisesta lähtökohdasta on aina oikeus sulkea omalta saitilta pois oikeastaan mitä vain, selittelemättä, mutta toisaalta me ja moni muu saitti voivat päin vastoin, kilpailun hengessä, ottaa yksityisesti kantaa julkaisupolitiikallaan siihen, mikä on meidän lähtökohdistamme oikeaa.

Niinpä Vapaasana on tässä sitä mieltä, että Uuden Suomen julkaisupolitiikka on ollut valistusaatteemme näkökulmasta aivan liian liipaisinherkkää. Siksi toistamme Henri Heikkisen blogauksen sellaisenaan:

Holhousinnossaan on lainsäätäjä kieltänyt ilotulitteiden luovuttamisen alaikäisten käyttöön. Toisin sanoen voit 16-vuotiaalle antaa ”munan suuhun”, muttet tähtisädetikkua käteen. Uusi Suomi varoittelikin tänään, että luovuttamalla ilotulitteita alle 18-vuotiaan haltuun, voi keskituloinen henkilö saada jopa tuhannen euron sakot.

Varsinaista ilonpilausta valtion taholta. Omassa lapsuudessani oli uudenvuodenyö yksi vuoden ehdottomista kohokohdista. Ikäiseni ja vanhemmat varmasti muistavat ”tykärit”, ”kiinalaiset” ja muut nostalgiset paukut. Jollain lähti aina sormet, toiselta näkö, mutta kaikki omalla (tai vanhempien vastuulla). Silloin vielä tunnettiin oman vastuun käsite ainakin jollain tasolla.

Ei kuitenkaan syytä huoleen. Vaikka et pääsekään näkemään lasten rajatonta riemua heidän sytyttäessään ilotulitteita, on teillä kuitenkin täysin laillinen tapa paukutella yhdessä. Joka on 18 vuotta täyttänyt ja jolla on oikeus ampuma-aseen hallussapitoon, saa nimittäin antaa aseensa välittömässä valvonnassaan kenen tahansa käytettäväksi.

Aseliikkeet myyvät haulikkoa varten erivärisiä signaalipatruunoita. Noin euron-pari kappaleelta maksavat patruunat ampuvat 60-80 metrin korkeuteen aukeavan ”tähden”, joka luo mukavaa tunnelmaa yötaivaalle. Kun pysytte riittävän etäällä asutuksesta, voi haulikolla huoleti paukutella ilotulitteita taivaalla. Myös tavalliset haulipanokset ovat näyttävän näköisiä pimeällä.

Vältä siis sakot ja jätä ilotulitteet kauppaan. Ammuskelemalla vuodenvaihteessa haulikolla tai muulla tuliaseella lapsesi kanssa ette riko lakia, etkä varsinkaan vaaranna alaikäisten turvallisuutta tuomalla heidän ulottuvilleen esimerkiksi papatteja. Touhussa ei edes ole mitään typeriä promillerajoja, kunhan aseen haltija kykenee ”tehokkaasti valvomaan ja ohjaamaan aseen käyttäjää siten, ettei aseen käyttämisestä aiheudu vaaraa”.

Toisin sanoen, meillä on tässä taas yksi esimerkki siitä, miten silmitön lainsäätäminen luo suorastaan absurdeja tilanteita. Ilotulitteista suurin osa on sellaisia, että ne voi turvallisesti antaa vaikka alakoululaisen käsiin, varsinkin jos valvoo vieressä. Valehtelematta niin myös aseista. Eiköhän poliisien vähille resursseille olisi parempaakin käyttöä kuin vahtia sitä, ketkä pitävät hauskaa uutenavuotena.

Me toimituksessa emme lue tuollaisia blogahduksia niin, että ne muka kannattaisivat tuliaseiden antamista lasten käsiin. Emme ole aivan niin tyhmiä kuin Uuden Suomen toimituskunta. Päin vastoin, me luemme asiaa niin, että kyse on kasuistriikasta jonka on tarkoitus antaa vastaesimerkki ilotulitteiden turhalle kontrollille. Se, ja sitten Heikkisen blogauksessaan osoittama selvä epäsuhta lainkäytössämme ovat molemmat käypiä poliittisen keskustelun sekä kritiikin kohteita, jotka ansaitsevat palstatilaa.