100 vuotta ilman Leo Mecheliniä

Päivälleen 100 vuotta sitten kuoli sortokauden johtamallaan passiivisella vastarinnalla kukistanut professori Leo Mechelin, Nokian ja Liberaalisen puolueen perustaja, jonka hallitus (1905-1908) sääti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, lausunto-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden, "Suomen kruunaamaton kuningas", "Pohjolan Gandhi" ennen Gandhia. Hänen Ohion.fi-vetoomuksensa ja johtamansa perustuslaillisten passiivinen vastarinta lakkauttivat asevelvollisuuden ja lopulta sortokauden.

Mechelinin ansiosta Suomi nimetään aina Euroopan ja usein maailman ensimmäiseksi demokratiaksi, koska kahdessa varhemmassa maassa maorit ja aboriginaalit eivät saaneet äänestää. Lisäksi Uudessa-Seelannissa naiset eivät voineet olla ehdokkaina ja Australiassakin nainen tuli valituksi vasta vuonna 1943 (Suomessa 1907).

Melkein taruolento

Mechelin oli koko elämänsä vakaumuksellinen liberaali, niin talousliberaali kuin arvoliberaali, ja pitkään aatteen kiistaton johtohahmo maassa. Yliopistossa hän oli valtio-oikeuden, kameraali- ja politialainopin sekä valtio-oikeuden professori ja hoiti muutaman vuoden ajan samalla myös talousoikeuden ja kansantaloustieteen professuuria.

Jo nuorena liberaalina lehtimiehenä ja sittemmin porvarissäädystä valittuna valtiopäivämiehenä Mechelin puhui kiihkeästi liberalismin puolesta, esimerkiksi vaati puheessaan valtiopäivillä kansalaisoikeuksia Suomessa pahasti sorretuille juutalaisille ja Suomeen uskonnonvapautta, joka Suomessa ja Venäjällä oli heikommissa kantimissa kuin muissa Euroopan maissa: "...tai yleensä sellaisen valtiojärjestyksen maissa, missä yksilöä ei saa kohdella kuin matoa...".

Hän oli pitkä, hänen ryhtiään kuvattiin majesteetilliseksi, ja luonteensa vuoksi hän oli seuran keskipiste kaikkialla missä liikkui. Tämä idealistinen nuorukainen oli melko tavallisista lähtökohdista mutta nai rikkaan perijättären ja lisäsi varallisuuttaan liiketoimilla, minkä jälkeen hän oli riippumaton vallanpitäjien suosiosta.

Professorina Mechelin oli myös Suomen Yhdyspankin (SYP, nyk. Nordea) hallintoneuvoston puheenjohtaja ja suurin omistaja, mutta kulutti melkein kaiken omaisuutensa mm. julkaisutoimintaan edistääkseen Suomen itsenäisyyttä. Mechelin oli myös kansainvälisesti tunnettu liberaali ja tiedemies, kansainvälisen rauhanliikkeen johtohahmoja, nykyisen Taideteollisen korkeakoulun, Kuvataideyhdistyksen ja Helsingin kaupunginvaltuuston johtaja, ym. ym.

Hän valjasti myös taiteilijat ajamaan Suomen asiaa kansainvälisesti - lähes koko taidekenttä Sibeliuksesta Gallen-Kallelaan olikin nuorsuomalaisia, jotka monien ruotsalaisen puolueen aktivistien ja pienen Maalaisliiton tavoin olivat perustuslaillisen rintaman runko. Sosialisteiltakin saatiin tukea joissain asioissa lokakuun vallankumoukseen asti.

Nokian perustaja

Nokian Mechelin perusti opiskeluaikaisen huonetoverinsa vuori-insinööri (Knut) Fredrik Idestamin kanssa, keräsi sille osakkeenomistajat, voitti Nokian kartanon jännittävässä konkurssihuutokaupassa myöhemmän paperitehtailija G.A. Serlachiuksen ja sai näin kosken kattavan maapalan, mikä mahdollisti puuhiomo Nokian perustamisen.

Vuosisadan lopulla Mechelin innostui sähkötekniikasta ja halusi laajentaa yrityksen toimintaa tälle modernille tulevaisuuden alalle. Idestam vastusti ajatusta, mutta Mechelin sai puhuttua yhtiökokouksen enemmistön taakseen, tuli valittua tuon jo suurehkon yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi (1898-1914) ja toteutti visionsa.

Ohion.fi-vetoomus

Ensimmäinen sortokausi (1899-1905) alkoi, kun 15.2.1899 suuriruhtinas Nikolai II antoi helmikuun manifestin. Sitä pidettiin vallankaappauksena, sillä professori Mechelinin tutkimukset olivat osoittaneet Ruotsin vallan aikaisten lakien sitovan suuriruhtinaita Suomessa perustuslakien tavoin, vaikka kotimaassaan Venäjällä he olivat itsevaltiaita tsaareja.

Manifesti myös määräsi suomalaisnuorukaiset pakko-otettaviksi Venäjän armeijaan. Bobrikov valehteli ulkomaisille lehdille kaikkien järkevien suomalaisten kannattavan määräystä, mutta Mechelinin kirjoitti perustuslaillisten salaisessa kokouksessa sitä vastustavan kansalaisadressin. Ylioppilaat hiihtivät ympäri Suomea saaden siihen 500 000 allekirjoitusta parissa viikossa, mikä paljasti ulkomaille suomalaisten todellisten kannan. Perustuslaillisen rintaman järjestämät kutsuntalakot lopulta saivat suuriruhtinaan lakkauttamaan asevelvollisuuden Suomen osalta.

Sortokausi päättyy

Bobrikov hankki tsaarilta laittomat diktaattorinvaltuudet ja karkotti Mechelinin sekä muut johtavat perustuslailliset maasta keväällä 1903. Mechelin johti Tukholmassa pakolaisparlamenttia ja perustuslaillisten passiivista, osittain maanalaista vastarintaa.

Vuonna 1904 valtiopäivät jouduttiin jälleen kutsumaan koolle, joten Mechelin pääsi Suomeen. Jo Turun satamaan tuli suuri ihmisjoukko huutamaan hänelle hurraata ja laulamaan isänmaallisia lauluja, ja junan saapuessa Helsinkiin myöhään kylmän sateen läpi tuhannet ihmiset tulvivat rautatieasemalle häntä juhlimaan. Nuorukaiset irrottivat hevoset Mechelinin vaunuista ja vetivät itse vaunut määränpäähän ”valtavien hurraa- ja eläköönhuutojen täristäessä ilmaa” (HS 3.12.1904).

Vastarinta jatkui, ja vuoden 1905 vaaleissa perustuslailliset saivat enemmistön kaikkiin säätyihin. Lopulta Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen heikentämä tsaari joutui taipumaan passiivisen vastarinnan edessä Suomessakin. Hän allekirjoitti Mechelinin laatiman manifestin, joka lupasi Suomeen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, painovapauden ym. Mechelin muodosti johtamansa senaatin eli hallituksen, joka teki Suomesta muodollisesti lähes liberaalin demokratian. Tosin vähitellen Venäjä vesitti osan vapauslaeista merkityksettömiksi ja Mechelinin senaatin erottua (1908) käynnisti toisen sortokauden. Sen päätti vasta Venäjästä liberaalin valtion tehnyt "helmikuun vallankumous" (1917), joka vapautti suomalaisetkin poliittiset vangit ja sääti täydet ihmisoikeudet.

Vapaus ja maailmansodan liberaalihallitukselle tuottama epäsuosio mahdollistivat kommunistien toiminnan ja lokakuun vallankaappauksen, joka motivoi nuorsuomalaisen Svinhufvudin johtaman hallituksen julistamaan Suomen itsenäiseksi.

Mechelinin kuolema

Toisella sortokaudella 1908-1917 Mechelin jatkoi työtään niin kirjallisesti kuin kansanedustajanakin, kunnes munuaistauti sai hänestä otteen syksyllä 1913 ja vei häneltä hengen 26.1.1914.

Mechelinin hautajaisista tuli ennennäkemätön kansanjuhla, symbolinen mielenosoitus sortovaltaa vastaan. "Niinpä hän on vielä kuolemallaankin palvellut sitä asiaa, jonka puolesta hän on elänyt", kirjoitti läheinen sukulaistyttö, tohtori Tekla Hultin, joka tunnettu maanalaisen vastarinnan ja vapaustaistelun johtaja ja Nuorsuomalaisen puolueen perustaja.

Kaupat ja koulut sulkivat ovensa, ylioppilastalo oli ollut koko viikon suruliputettuna, tuomiokirkko oli ääriään myöten täynnä kuulemassa, kuinka lähetystö toisensa jälkeen jätti viimeisen tervehdyksen, niin kansalaisjärjestöt kuin lukuisat ulkomaiset tahotkin.

Ylioppilaat muodostivat kunniakujan pitkälle ruumissaatolle Hietaniemeen, osakuntien kuraattorit kantoivat arkun hautaan perustuslaillisten soihtukujan läpi. Haudalle laskettiin 600 eri seppelettä korkeaksi kummuksi. Osa vasemmistosta ei kuitenkaan piitannut juhlasta.

Koska hän oli puolueiden yläpuolella, enää vain Liberaalit (ex-LKP) on ylläpitämässä Mechelinin muistoa. Siksi hänet muistetaan lähinnä historiankirjoista ja Mechelininkadusta.

Jo kuolinpäivänä nuorsuomalainen Eino Leino kirjoitti:

Kansalaisseppel

(26.1.1914)
Varmaan hän oli myötäsään soutajaks luotu,
otsalla onni, sielussa sointu ja rauha;
sorjemmin sous hän, vaikk' oli vastasää suotu,
koittanut konsana vaikka ei lepo lauha.

Myrskyssä seistä hän tahtoi,
taistella tohti ja mahtoi,
työmies kuin ei kukaan,
johtaja, tempaaja mukaan,
mestari muodon ja sanain,
kyntäjä vastaisten vanain,

hän, Päämies, min haudalla sorrettu kansa
voi vieläkin muistella vapauttansa.

Harmaa on taivas, halla mielihin hiipii,
raskaina riippuen itkevät puut sekä pilvet;
kuoleman tuuli kansamme toivoa riipii,
mutta kummuista kaikuvat kalvat ja kilvet.

Kuulkaa! Se Suomen on soitto!
Tuomiopäivän on koitto!
Nousevat paatiset parmaat,
veisaavat vainajat harmaat
voittoa Väinälän rantain,
urhoa kilvellä kantain,

Päämiestä, min haudalla sorrettu kansa
voi vieläkin leimuta vapauttansa.

Linkkejä
Leo Mechelin – sata vuotta maailman ensimmäistä demokratiaa (Vapaasana.net, 2006, jonka osasta tämä artikkeli on tiivistelmä)
Leo Mechelinin hautajaiset (Yle Areena, 38 sekuntia. "Mechelinin senaatti antoi ensimmäisenä maailmassa kaikille 24 vuotta täyttäneille kansalaisille ääni- ja vaalioikeuden.")
Leo Mechelin (Wikipedia)
(Google ei löydä ainuttakaan Mechelinin mainitsevaa linkkiä tai uutista tämän kuoleman satavuotispäivältä, tänään)
Liberalismin historia Suomessa (Liberalismi.net)