NKP: Paasikiven linja oli paha, Kekkosen linja hyvä

Paasikiven–Kekkosen linjaa ei ole koskaan ollut. NKP:n johtohahmo Otto Ville Kuusinen varoitti Neuvostoliiton äärimmäisestä reaktiosta, jos Suomi palaisi "Kekkosen linjalta" "Paasikiven linjalle". Termin kehitti Kekkosen presidentinvaalikampanja vuonna 1955 saadakseen tälle Paasikiven nauttimaa arvostusta. Mauno Koivisto tyrmäsi ehdotuksen "Paasikiven–Kekkosen–Koiviston linjasta".

NKP:n Otto Ville Kuusinen kertoi vuonna 1963 SKP:n johdolle NKP:n tukevan Kekkosta jopa SKP:n kustannuksella siksi, että Paasikiven linja oli "vain välttämättömyyden pakkoon perustuvia rauhanomaisia suhteita" mutta Kekkosen linja toi "arvokkaan lisän vallankumoukselliseen teoriaan, koska ensimmäisen kerran kapitalistisen maan talonpoikaispuolue yhteistoiminnassa sosialismin leirin kanssa oli kuljettanut kehitystä eteenpäin tavalla, johon muutoin olisi tarvittu voimakas työväenliike ja joukkoliikehtiminen".

"Neuvostoliitto tekisi äärimmäiset johtopäätökset jokaisesta ratkaisusta, joka merkitsisi paluuta Kekkosen linjalta Paasikiven linjalle." Kuusinen ei siksi itsekään käyttänyt ystävien kesken PR-termiä Paasikiven–Kekkosen linja.

Termin lanseerasivat Kekkosen tukijat maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo ja Kustaa Vilkuna vähän ennen vaaleja, joissa pääministeri Kekkonen nousi presidentiksi.

Kekkosen suomettumislinjaa vastustanut Mauno Koivisto tyrmäsi ehdotuksen "Paasikiven–Kekkosen–Koiviston linjasta", mitä termiä ehdotettiin Koiviston tultua presidentiksi (1982).

Lähdeviitteet ja lisätietoja (L.net)