Tasa-arvoisia lakialoitteita

Vapaasana.netin toimituksessa tasa-arvoista avioliittolakia juhlitaan parannuksena nykytilaan, mutta kolumnistimme Reviisori huomauttaa: Valitettavasti ajan henki ei suosi liberaalisia ratkaisuja kuten avioliiton yksityistäminen ja valtion erottaminen kaikista uskonnollisista jäänteistä. Arkkipiispan johdolla kirkko on käynyt taisteluun avioliiton resosialisoimisen puolesta. Aikoihin on eletty kun sukupuolivähemmistöt haluavat rekisteröityä, vieläpä kirkkohäitä. Yleensä valtiollista holhousta vieroksuvat nuoret juhlivat uusien pykälien säätämistä ikään kuin suurena voittona taantumuksesta. Tasa-arvo on palannut muotiin ensi kertaa 1970-luvun jälkeen, mutta vapaus on unohdettu.

Mitä uudet haasteet voisivat olla? Tasa-arvoinen nimilaki - onhan se julmaa, että sukupuolineutraalit vanhemmat joutuvat valitsemaan ottolapselleen joko tytön tai pojan etunimen! Tasa-arvoinen henkilöllisyystunnus poistaisi sukupuolierottelun kokonaan. Entä kuka julkeaa kieltämään sisarusten keskinäisen rakkauden? Miksi avioliittolain rajoitukset räätälöidään arkkipiispan mieltymysten mukaisesti, mutta imaami ei saa ottaa useampia vaimoja? Populistiset tasa-arvokampanjat ajavat vain vahvimpien, muodikkaiden tai median suosikkien asiaa, mutta niiden logiikka hiipuu kesken.

Tasa-arvo on valintaa. Se on sitä, että SS-upseeri tai sosiaalitätien komitea seisoo rampilla valitsemassa, kuka saa olla tasa-arvoisempi kuin muut. Vapaus olisi sitä, että jokainen saisi kutsua itseään mieheksi tai naiseksi, aviomieheksi tai vaimoksi, enkeliksi tai eunukiksi, miten itse haluaakin, eikä avoliiton ja avioliiton välillä olisi muita kuin yksityisoikeudellisiin avioehtoihin perustuvia eroja, jotka jokainen saisi valita makunsa mukaan. Tasa-arvoa on vain se, että miehillä ja naisilla, nuorilla ja vanhuksilla, ateisteilla ja jehovantodistajilla, lättäjaloilla ja jalkapuolilla on sama yhtäläinen asevelvollisuus. Jos haetaan asevelvollisuudelle vaihtoehtoja, kyse ei ole enää tasa-arvosta vaan vapaudesta. Sääntely, holhous ja orjuuskin voivat olla voittoja tasa-arvoisuudelle, mutta ne ovat Pyrrhoksen voittoja verrattuna vapauden triumfiin.

Tasa-arvoinen vuorokausi meillä sentään jo onkin! Useimmissa maailman maissa vaalitaan perinnettä, jonka mukaan vuorokauden muodostavat päivä ja yö. Päivällä on valoisaa ja yöllä pimeää. Entäpä jos päivä haluaisikin kasvattaa itselleen yön varjot ja yö tuntisi syntyneensä valon lapseksi? Raamattukin väittää, että "Jumala erotti valon pimeydestä, ja jän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi." Lapissa kuitenkin tiedetään, että on muunkinlaisia vuorokausia: päivä ja päivä tai yö ja yö voivat muodostaa yhdessä vuorokauden, jossa on aina valoisaa tai aina pimeää, ainakin tiettyinä vuodenaikoina. Tätä harvinaisen edistyksellistä järjestystä pitäisi nyt markkinoida ulkomaillakin matkailuvalttina kaikille hyville, suvaitsevaisille ihmisille, jotka surevat epätasa-arvoisen vuorokauden puolesta ja haluaisivat juhlistaa joulun tai juhannuksen aikaan valoneutraalia vuorokautta!

(Toim. huom.: Vapaasana.netin toimituksessa on juhlittu tasa-arvoista avioliittolakia, kannatetaan sekä tasa-arvoa että vapautta ja toivotaan Reviisorin "lakialoitteiden" läpimenoa. Tämän mainitsemaa "rampilla valitsemista" ei tulkittu Reviisorin tavoitteeksi ja asevelvollisuus tulee tasa-arvoistaa ja tehdä vapaaehtoiseksi, niin että vain pätevimmät pyrkijät kelpuutetaan varusmiespalvelukseen - joihinkin tehtäviin pätevät jalkapuolet saattavat sopia. Valtion ei pitäisi pakottaa ihmisiä nimeämään itseään mieheksi tai naiseksi, kun on myös "hermafrodiitteja", intersukupuolisia ja muita. Jossain on raja sille, minkä verran vanhemmat saavat toimia alaikäisen lapsensa edun vastaisesti. On totta, että tasa-arvoa ja vapautta edistetään valitettavan valikoiden. Luultavasti Reviisori itsekin on ainakin pääsääntöisesti samaa mieltä, vaikka artikkelin voikin lukea kahdella eri tavalla, ja haluaa kritisoida vain niitä, joista yhden vähemmistön ongelman poistaminen kerrallaan on parempi kuin koko avioliittolain kumoaminen.)