Antifasistit hakkaavat Suomessakin erimielisiä rautaputkilla

"Antifasistit" eli punafasistit ovat eri puolilla Suomea hyökänneet väkivallattomasti toimineiden vastustajiensa kimppuun ja hakanneet näitä rautaputkilla. Uhrit ovat onneksi yleensä vain poliiseja tai kansallissosialisteja - vielä. Ruotsissa uhrit ovat jo ketä sattuu ja iskut paljon yleisempiä, murhapolttoja ja poliitikkojen pahoinpitelyitä myöten. Meilläkin antifasistit myös sabotoivat ilmaisunvapautta ja muita poliittisia oikeuksia ja yllyttävät tappamaan poliittisia vastustajiaan.

18.10.2014 Suomen vastarintarintaliike oli katupartioimassa Helsingissä "turvatakseen kansalaisten koskemattomuuden". Antifasistit tekivät väijytyksen ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa nopeasti, hakkasivat rautaputkilla ja pakenivat puolen minuutin päästä ennen kuin poliisi ehti ottaa heidät kiinni. Poliisi oli odottanut tällaista mutta kansallissosialistien kerrotaan olleen yllättyneitä. Vastaavia tekoja antifasistit ovat tehneet ympäri Suomea, joskin paljon vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa, koska houkuttelevia uhreja ei ole yhtä paljon. Tämä vain pahenee ja sitten uhreiksi alkavat kelvata yhä useammat. Sama voi koskea natseja.

"First they came for ..."

Onneksi vastustajat ovat yleensä "vain" poliiseja, hevosia tai kansallissosialisteja, joiden poliittinen väkivalta on yhtä tuomittavaa kuin antifasistien. Toisaalta, kun antifasisti joutui 1.8.2015 pahoinpidellyksi vähäisin vammoin Suomen vastarintaliikkeen Jyväskylän mielenosoituksessa, sanottiin ettei sitä saa vähätellä sillä perusteella, että uhri oli "vain" antifasisteja, vastapuolta. Ei saakaan. Samoin antifasistien poliittinen väkivalta on erittäin tuomittavaa silloinkin, kun se vielä kohdistuu vain näiden yhtä pahoihin poliittisiin vastustajiin. Kumpikin myös toimii rekrytointivälineenä toiselle. Ulkomaiden mallin mukaan kumpikin osapuoli voi vahingossakin hakata myös sivullisia.

Ei siis kannata riemuita siitä, että uhrit ovat yleensä "vain" natseja. "First they came for ..." -argumentti on Ruotsissakin ennustanut oikein "antifasistien" väkivallan seuraukset. Nyt uhreina on myös keitä tahansa maltillisia ja liberaaleja, jopa sivullisia.

Vasemmistoanarkistit myös kiihottavat toisiaan iskulauseilla tappamaan poliittisia vastustajiaan, esimerkiksi "fasisteja", joiksi voi vähitellen nimittää ketä tahansa.

Ruotsi

Ruotsin lehdistössä "antifasisteja" kutsutaankin vasemmistoekstremisteiksi, koska heidän toimintatapansa ovat lehdistön mukaan vielä paljon "natsimaisempia" kuin Ruotsin "uusnatsien".

Ruotsissa antifasistit murhapolttavat, räjäyttelevät pommeja, uhkailevat tai hakkaavat demokraattisesti valittuja kunnanvaltuutettuja, tuomareita, virkamiehiä, jopa kristillisdemokraatteja, keskustapuoluetta, liberaaleja ja Ruotsin EU-vaalien kyllä-kampanjaa sekä kehottavat hyökkäämään poliisien ja aseettomien rasistien kimppuun ja hakkaamaan näitä metalliputkilla kymmenen yhtä vastaan. He myös hyökkäilevät väkivallattomien poliitikkojen koteihin ja uhkailevat ja pahoinpitelevät näiden perheenjäseniä. Myös AFA on äärisosialistinen.

Useimmissa Euroopan maissa tilanne on samansuuntainen, jopa pahempi. Eräs suosittu "antifasistien" hakkaamisen kohde ovat homoseksuaalit, jotka osoittavat mieltään heitä pahoinpiteleviä maahanmuuttajaryhmiä vastaan.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden pääsihteeri Jehki Härkösen (2009) mukaan "Militantti antifasismi saattaa ruokkia uusnatsismia entisestään. Skinheadien rekrytointia auttaa, jos on olemassa selkeä vastapuoli, jonka kanssa voi rähinöidä". Näin näyttää jo käyneen. Hänen mukaansa "Suomi oli pitkään ainoa Euroopan maa, jossa ei ollut toimivaa antifasistista yhteisöä".

Kumpi on pahempi, "antifasismi" vai kansallissosialismi?

Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus vähätellä kansallissosialismin hirvittävyyttä vaan kommentoida niitä, jotka vähättelevät punafasismia väkivallattomaksi. Punafasismin eli väkivaltaisen marxilaissosialismin yli 100 miljoonaa uhria eivät ole pikku juttu, eivät myöskään kansallissosialismin 20 miljoonaa uhria. Molempien väkivalta pitäisi kitkeä pois ennen kuin tilanne pahenee.

Nimien kaiku on niin kammottava, että useimmat eivät enää kutsu itseään marxilaisiksi tai kommunisteiksi vaan "antifasisteiksi", "anarkisteiksi" tai "autonomeiksi". Anarkisteiksi kutsutaan myös monia mellakoihin osallistuvia vasemmistoliiton aktiiveja - osa heistä onkin anarkisteja mutta eivät lainkaan kaikki. Siksi "antifasisti" on monelle mukavampi termi.

Oikeat antifasistit, jotka vastustavat molempien sosialismien poliittista väkivaltaa, eivät nykyään yleensä kehtaa kutsua itseään antifasisteiksi. Moni myös pitää väkivaltaisia "anarkisteja" antianarkisteina, koska nämä haluavat valtaa yli toisten poliittisen ilmaisunvapauden. "Antifasistiksi" itseään kutsuvat lähinnä enää väkivaltaiset marxilaist punafasistit liepeilijöineen.

Lisätietoja

Antifasismi (L.net, raportoi laajalti "antifasistien" väkivallantekoja)
Anarkistit, AFA ja ANTIFA – äärivasemmisto yrittää hallita pelolla ja väkivallalla (Vapaasana.net 19.7.2009, anarkismin taustaa ja nykypäivää)
Sosialistinen Suomen vastarintaliike vastustaa kapitalismia, uusliberalismia, oikeistoa ja rahavaltaa (Vapaasana.net 2.8.2015)

Niin, enpä muista kuulleeni

Niin, enpä muista kuulleeni jokavuotisten itsenäisyyspäivän mellakoiden yhteydessä, että KRP:n pitäisi tarkemmin valvoa näitä punafasisteja, vaikka nämä ryhmät käyttäytyvät aivan yhtä röyhkeästi kuin uusnatsit. Aivan käsittämätöntä, että yhteiskunta yhä pitää äärivasemmistolaisuutta jotenkin viattomampana kuin äärioikeistolaisuutta. Neukkusymbolit saavat heilua siellä sun täällä mutta hakaristiliput aiheuttavat slaagin.

kansallissosialismi-natsit ovat äärioikeistolaisia

No onpa kirjoituksessa menneet monet puurot ja vellit sekaisin.
Vaikuttaa kirjoitus melkeinpä siltä, kun homma-foorumilainen olisi tullut tännekin kirjoittelemaan ja puolistelemaan vasta-rinta-liikkeen (onko tuo muuten nais-vastainen?) ääripahoja tekosia.

Ensinnäkin natsi-Saksan kansallissosialistinen puolue oli äärioikeistolainen, nationalistis-kristillinen puolue. Nimen ai kannata antaa hämätä, sillä esim. Portugalissakin on nykyään sosisalidemokraattinen puolue, joka oikeistolainen puolue.

natsi-Saksan äärikristillinen puoluejohtohan oli katolisia ja protestantteja ja natsi-aatteen "paavi" hitlerin taisteluni-kirjassa hän vetoaa yli 200 kertaa jumlan tahtoon ja taivaaseen.

natsit myös kielsivät natsi-Saksassa sosialidemokraattisen puolueen ja vainosivat sen poliitikkoja, eli ihan äärioikeistolaista touhua oli tuo. natsithan myös esim. määräsivät uskonnon opetuksen pakolliseksi kouluissa, sekä ääri-kristilliseen tapaan korostivat ns. ydinperhemalleja ja tiukensivat aborttien kiellon valvontaa äärimmilleen - lääkärien piti natsi-aikaan toimittaa seikkaperäinen raportti jokaisesta mahdollisesta abortista natsi-hallinnolle.

Saksan nykyisistä puolueistahan, taannoin natseja kannattaneitten jälkeläiset ovat nykyään kristilisdemokraattisen unionin ja sen baijerilaisen veljespuolueen, kristillissosiaalisen unionin kannattajia.

Mitä sitten entisen nauvostoliiton asioihin tulee, niin stalinismihan oli myöskin, valitettavasti kristillisnationalistista. stalinhan kävi ortodoksipappien pitämää koulua ja sitten omasta tahdostaan lähti pappisseminaariin opiskelemaan. Siellä hän ajautui oppisuuntariitoihin kristillisyydestä, eli sitä samaa skismaa mitä muillakin kristillis-suuntauksilla on ollut toisiaan vastaan. Ja sittenhän stalin loi varsinaisen kristillisen helvetin neuvostoliittoon. stalinin tullessa valtaan hänhän salli ortodoksikirkon toiminnan neuvostoliitossa ja stalin myös säädätti kristillisen tiukan ydinperhemallin mukaisen lainsäädännön maahan.

fasistinen vasta-rinta-liikehän on samaa kristillis-nationalistista aatetta, kuin natsi-Saksan äärioikeistolainen natsismikin.

Siten kristillis-nationalismin uhreja on Euroopassakin toista sataa miljoonaa, valitettavasti.

Kansallissosialismi oli vasemmistolaista ja sosialismia

http://vapaasana.net/artikkelit/2010/11/kansallissosialismi-%E2%80%93-ma...
Stanley G. Paynen mukaan Hitlerin kansallissosialismi oli lähempänä Neuvosto-kommunismia kuin mitään ei-kommunistista järjestelmää. Hitler säänteli hintoja ja palkkoja ja siirtyi pitkälti omavaraistalouteen, suunnitelmatalouteen ja hyvinvointivaltioon. Investoinnitkin olivat 90-prosenttisesti valtiollisia.

Kansallissosialismi eli natsismi oli Hitlerin Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) nationalistinen, kollektivistinen, valtiojohtoinen ja osittain sosialistinen aate.

Hitler julisti: "me olemme sosialisteja, me olemme nykypäivän kapitalistisen talousjärjestelmän vihollisia",[5] mutta hän korosti, ettei hänen sosialisminsa ole marxilaista sosialismia, jota hän vastusti, ja Hitlerin puheita on pidetty ristiriitaisina ja tilanteeseen ja yleisöön sovitettuina.

natsien ja Ruotsin sosiaalidemokraattien sosiaaliset näkemykset olivat pitkälti samat. Hän katsoi tämän selittävän sen, miksi Ruotsin hyvinvointivaltion isä Gunnar Myrdal sympatisoi avoimesti natseja sanoen heidän olevan nuorten ja tulevaisuuden liike.

Professori Mitchell Langbertin mukaan Ruotsi hyvinvointivaltion isä, taloustieteilijä-poliitikko Gunnar Myrdal (sd) ihaili avoimesti natseja ja Hitleriä 1930-luvulla, samoin osa USA:n vasemmistoa kuten Joseph Kennedy, joka sanoi demokratian ajan olevan ohitse ja Saksan olevan uusi edistyksellinen malli.

Hitler vastusti kristinuskoa mutta vetosi ajoittain myös äänestäjien hengellisiin taipumuksiin Jumala-viittauksilla. Samaan tapaan arabisosialistit Saddam Hussein ja Muammar Gaddafi olivat ateisteja mutta esiintyivät tiukan paikan tullen tarvittaessa kunnon muslimeina.

Älä ajattele, että jos jokin ei ole marxilaista sosialismia, se ei ole vasemmalla. Kyllä on. Hitler ja kansallissosialistinen puolue eivät olleet yhtä vasemmalla kuin 30-luvun kommunistit, mutta monet neutraalit tutkijat pitävät nykyään heidän aatettaan vasemmistolaisena vaikkei yhtä vasemmistolaisena. Kaikkien Suomen puolueiden talouspolitiikka menee heistä oikealta ohi. Myös SVL on selvästi vasemmalla talouden ja kollektivismin suhteen sekä kapitalismin vastustuksessaan. Vapaasana.net on ilmoittanut vastustansa tuollaisia aatteita.

Kommunistit tappoivat tukuttain kilpailevia kommunisteja ja sosialisteja. Se ei tarkoita, etteivätkö he kaikki olisi olleet vasemmalla, myös ei-marxilaiset.