Vapaasana.netin Oskari Juurikkala on Timo Soinin talouspolitiikan takana

Huippuarvosanoin London School of Economicsista valmistunut juristi-taloustieteilijä Oskari Juurikkala on Timo Soinin EU- ja talouspoliittinen neuvonantaja. Juurikkala ei suostu kertomaan, montako prosenttia Soinin Wall Street Journal -artikkelista hän on kirjoittanut. Juurikkala oli tärkeässä roolissa Vapaasana.netin alkuvaiheessa. Hän on säilyttänyt melko talousliberaalit ajatuksensa vaikka onkin sittemmin tullut uskoon ja on nyt etäämpänä lehden arvoliberalismista, joskin suhtautuu siihen yhä ymmärtävästi.

Huippuälykäs Vapaasana.netin päätoimittaja

Ohjaamistaan lastenelokuvista tunnetun Kaija Juurikkalan poikaa on pidetty huippuälykkäänä ja erittäin sivistyneenä lahjakkuutena sekä miellyttävänä unelmavävynä, josta kaikki pitivät. Jo teini-ikäisenä vuosina 2000-2001 hän oli ansiokkaasti perustamassa Vapaasana.netiä ja hankkimassa siihen sekä libertaristisia että yleisliberaaleja artikkeleita.

Vuoden 2002 alussa Juurikkala jätti lehden sovussa muiden kiireittensä vuoksi. Verkkouutisten mukaan ateistinen Juurikkala tuli katoliseen uskoon syksyllä 2002, joten näillä asioilla ei näytä olevan suoraa yhteyttä. Nykyään Juurikkala on tutkijana Helsingin yliopistossa.

Vapaasana.net - väljän yleisliberaali verkkolehti

Vapaasana.net on yleisliberaali verkkolehti, jonka käynnistämisessä ehkä sitoutumattomat ja Liberaalien (LKP) aktiivit olivat keskeisimmässä roolissa, mutta muidenkin puolueiden aktiiveilla on ollut merkittävää panosta. Päätoimittajat ovat tiettävästi olleet sitoutumattomia ainakin virkaan tullessaan.

Lukijakunnassa on paljon libertaristejakin, vaikka heidän äärisiiveltään voi kuulla haukkuja lehden vasemmistolaisuudesta, joskus jopa epäpuhtaudesta arvoliberalismissakin. Toisaalta nykypolitiikan näkökulmasta lehti on sentään klassisen liberalismin suunnassa joskin väljästi, vailla tarkkaa linjaa. Yksittäiset artikkelit eivät edusta lehden linjaa, joskin melkein kaikki artikkelit ovat lähellä lehden liberaalia pohjavirettä tai muuten liberaaleja kiinnostavia.

Yksittäisissä artikkeleissa saatetaan kehua Vasemmistoliittoa sekä joskus löytää hyviäkin perusteita kannattaa joitain veroja ja sääntelyä, vaikka useimmiten tosiasiat näyttävät puoltavan sääntelyn ja verotuksen keventämistä.

Klassisesta liberaalista katoliseksi konservatiiviksi

Juurikkalan roolista Soinin talouspolitiikan takana ja "Soinin haamukirjoittajana" kertoi Verkkouutiset, joka myös sanoi Juurikkalan jossain vaiheessa liittyneen kokoomukseenkin mutta siirtyneen tuoreimman vuoden sisällä perussuomalaisiin, koska Kokoomuksen puoluejohto on hänestä liian arvoliberaali. (Lisäys: Hesarin mukaan Juurikkala toimi nuorempana Vasemmistonuorten piirissä mutta sittemmin etääntyi heistä.)

Vapaasana.netissä Kokoomuksen puoluejohtoa pidetään liian arvokonservatiivisena vaikka sentään useimpia muita puolueita liberaalimpana. Mielipiteet tästäkin vaihtelevat.

Juurikkalan voi arvioida olleen alunperin lähellä klassista liberalismia, siis markkinaliberaali eli sekä talous- että arvoliberaali. Hänellä ei ole talousliberaaleja dogmeja, vaan hän kannattaa sääntelyä siltä osin, kuin se voidaan osoittaa perustelluksi. Hän pystyy ottamaan huomioon vastapuolen argumentit ja korjaamaan niillä omiaan. Arvoliberalismiinkin hän suhtautuu yhä ymmärtäväisesti mutta katolisena katsoo esimerkiksi, että jo sikiöllä tulisi olla ihmisoikeudet. Juurikkala myös kannattaa voimakkaasti avioliittoa: hän suhtautuu muihin ratkaisuihin lempeästi mutta pitää niitä väärinä. Arvoliberalismin suhteen hänen näkemyksensä näyttäisivät siis olleen lähellä Soinin kantoja.

Verkkouutisten haastattelema Juurikkala silti korostaa "pyrkivänsä pitämään uskonnon liian suoran vaikutuksen poissa politiikasta".

Vapaasana.net haukkui perussuomalaiset mutta on lähellä näiden eurolinjaa

Vapaasana.net julkaisi 26.2.2011 Liberalismi.netin artikkelin perussuomalaista otsikolla: "Perussuomalaiset – kapitalismia, kommunismia ja rikkaita vastaan". Artikkeli arvioi puolueen ohjelman lähes antiliberaaliksi vaikka totesikin sen sentään vastustavan kapitalismin ohella myös kommunismia - kuten mm. arabisosialistit, kansallissosialistit ja fasistit tekivät.

Vaikka yksittäiset artikkelit eivät edusta lehden linjaa, toimituksen piirissä on tosin harkittu vastapainoksi toista artikkelia, jossa kiiteltäisiin perussuomalaisten eurolinjaa. Liberaalithan vastustavat sitä, että kapitalisteja autetaan veronmaksajien rahoin, kun taas Jyrki Katainen on ylpeillyt euromaiden "niskalenkistä" markkinavoimista ja vasemmistopuolueet asettuivat nyt tukemaan tätä antiliberaalia linjaa.

Kapitalistit perinteisesti vastustavat juuri oman alansa liberalisointia, koska se vähentäisi heidän monopolivoimaansa ja ylivoittojaan ja palkitsisi asiakkaiden tarpeet parhaiten tyydyttäviä vain ansioiden mukaan. Pitkällä aikavälillä liberalismi kuitenkin tuottaa suuremman talouskasvun ja hyvinvoinnin. Juuri äskenkin Vapaasana.netin artikkeli vastusti ainakin pahinta taksisääntelyä, se kun lisää taksikapitalistien (yhtiöiden) tuloa taksiproletaarien (renkien), asiakkaiden ja yleisen edun kustannuksella.

Verkkouutisten artikkelin perusteella Juurikkala on vaikuttanut Soinin linjan talouspoliittisiin ja oikeustieteellisiin yksityiskohtiin, mutta perussuomalaiset olisivat varmaan joka tapauksessa päätyneet suurin piirtein samoille linjoille, kenties vain halpahintaisen populistisin ja jopa häikäilemättömän sumuttavin tarkennuksin nykyisen melko järkevän linjan sijaan. Sen sijaan artikkelissamme retosteltu perussuomalaisten puolueohjelma ei näytä Juurikkalan koskemalta.

Hallituksen näennäisesti jämäköitynyt eurolinja ja vaatimus vakuista Kreikan tuille on osittain perussuomalaisten ansiota, osittain asiasta kirjoittaneiden professorien, jotka ovat olleet pitkälti Juurikkalan linjoilla. Toisessa haastattelussa Juurikkala toteaa, että jos Suomi on oikeasti saanut vakuudet, tämä on hyvä linjanmuutos. Vielä toistaiseksi on epäselvää, oliko kyseessä vain katteeton suullinen lupaus.

Suomen liberaalipiirien ongelmana lienee usein liian tieteellis-filosofinen lähestymistapa, joka viehättää Juurikkalan kaltaisia ajattelijoita - heitä piirit ovat pullollaan - mutta ei tarpeeksi usein tavallisia ihmisiä. Toisaalta he saattavat olla merkittäviä mielipidevaikuttajia, ja Suomen eurolinjan muutos kertoo myös käytännön vaikutuksista. "Kullekin tarpeensa mukaan" voisi olla hyvä ohjesääntö liberaalien viestinnälle.