Tervetuloa, kyseenalaistaja!

Suomi on vapaa maa. Olen kotonani turvassa, valtio ei voi takavarikoida omaisuuttani, eikä kukaan voi pakottaa minua elämään tavalla jota en halua. Valtiolla on tosin oikeus viedä puolet omaisuudestani jokaisena palkkapäivänäni ja laittaa lapseni luokalle jonka opettajasta en pidä, mutta ei nyt ryhdytä saivartelemaan. Asiat voisivat olla pahemminkin.

Tärkeintä on, että Suomessa saa ajatella niin kuin haluaa. Ainakin niin kauan kuin ei ajattele väärin. Kaikissa yhteisöissä on tabunsa, eikä niitä tulekaan kyseenalaistaa.

Eikö sittenkään? On nimittäin asioita, joiden kyseenalaistaminen on Suomessa epävirallisesti kiellettyä tai vähintäänkin tuomittavaa. Tällaisia ovat — muutamia mainitakseni — vasemmiston suvaitsevaisuus, ay-liikkeen hyväntahtoisuus, julkinen terveydenhuolto, hyvinvointivaltion huolehtivaisuus sekä joukko muita yleisesti hyväksyttyjä opinkappaleita.

Väärät mielipiteet voidaan ilman virallista sensuuria vaientaa toisinkin: syyllistämällä, tuomitsemalla, demonisoimalla — tai yksinkertaisesti vaikenemalla asiasta. Kyseenalaistajat ovat "epätieteellisiä", "typeryksiä", "itsekkäitä", "köyhien kyykyttäjiä", tai muuten vain epäluotettavia. Kutsuttakoon ilmiötä hyvinvointivaltion konsensuuriksi.

Vapaasana.net haluaa murtaa hyvinvointivaltion konsensuurin. Se haluaa lausua julki niitä ajatuksia, joita ihmiset kokevat yksinäisinä hetkinään mutta joista he vaikenevat leimatuksitulemisen pelossa.

Tabut, jotka perustuvat valheisiin ja virheellisiin käsityksiin, eivät ole ainoastaan harmillisia, vaan kokonaisuudessaan tuhoavia. Ne ylläpitävät haitallisia valtarakenteita ja nakertavat sitä henkistä itsenäisyyttä, joka on jokaisen menestyksekkään kansan ja jokaisen hyvinvoivan yksilön peruspilari.

Kuten jo Stalin ymmärsi: paras sensuuri on itsesensuuri. Sen me haluamme murtaa.

Kirjoittajasta:
Oskari Juurikkala on Vapaasana.netin aiempi päätoimittaja, ja toimituskunnan viimeisin ekspatriaatti. Hän opiskelee taloustiedettä Yhdysvalloissa.