Elinkeinoelämän keskusliitto EK edustaa lähinnä suuria teollisuusyrityksiä. Puolustaessaan näiden etuja se on valmis myymään pk-yritysten ja palveluyritysten edut, mihin ay-liike hanakasti suostuu kolmikannassa, jossa Suomen yrittäjillä ei ole edustusta. Vuorineuvoksille ja ay-eliitille tämä sopii, mutta kilpailulle, kuluttajille, työntekijöille ja työttömille tämä on tuhoisaa.

YT-lailla tukahdutetaan kasvuhalut

Yhteistoimintalakia uudistettaessa EK ”taipui kompromissiin”, jossa muuten laki jätettiin lähinnä ennalleen mutta YT-laki ulotettiin koskemaan myös 20-29 hengen yrityksiä. Pienyritysten haluja kasvaa tukahdutetaan tehokkaasti – kukapa haluaisi palkata kahdennenkymmenennen työntekijän, jos samalla pitää palkata yritykseen päätoiminen työlakiekspertti. Yrittäjällä on muutenkin liikaa töitä, kun yrittämisen lisäksi pitää hoitaa valtion ja ay-liikkeen vaatima byrokratia, joskus pitäisi perhettäkin ehtiä nähdä.

10-29 työntekijää työllistävistä yrityksistä 98 % vastustaa hallituksen esitystä ja 78 % 10-19 työntekijän yrityksistä arvioi YT-lain uudistuksen vaikuttavan kielteisesti yrityksen haluun työllistää lisää ihmisiä.

Päätös oli muutenkin älytön: koko uudistushankkeen motiivina oli se, että laki toimii huonosti, ja lain parantamisen tai kumoamisen sijaan se jätettiin lähes ennalleen mutta ulotettiin pieniin yrityksiin, vaikka tutkimusten ja jopa tämän lakimietinnönkin mukaan: “Yleisesti ottaen työntekijöiden käsitykset vaikutusmahdollisuuksistaan ovat myönteisimpiä pienemmillä kuin suuremmilla työpaikoilla”. Tuloksena pienyritysten määrä vain vähenee ja työllisyys heikkenee.

Ay-liikkeen oma Palkansaajien tutkimuslaitos on tutkimuksessaan todennut, että pienyritysten työntekijät tuntevat olonsa turvallisemmiksi kuin suurten yritysten työntekijät. Se ei SAK:ta kiinnosta, koska SAK:n valta on suurimmillaan suurissa yrityksissä (ja työntekijöiden valta pienimmillään), joten pienet sietää lakkauttaa.

Pk-yrittäjän reaktio
[osio lisätty 20.11.]

”En laajenna yrityksiäni 20 työntekijän suuruuteen, jos yt-laki tulee voimaan sellaisena kuin sitä nyt esitetään”, puuskahtaa kuntokeskusyrittäjä Martti Autio (HS 17.11.06). ”Yt-laki vaarantaisi liikesalaisuudetkin”. Uuden laitteen hankintapäätöksestä kestää kuukausia, kunnes se saapuu, ja monessa salissa erikoisjumppiaan vetävien työntekijöiden kautta tieto vuotaisi kilpailijoille. ”Laki hidastaisi yrittäjien päätöksentekoa”, kun pitäisi neuvottelukutsukin tehdä monta päivää ennen päätöksentekoa laitteista. Parempi, että yrittäjä saa itse päättää, mitä rahoillaan ostaa.

Lisäksi byrokratiavaatimukset lisääntyisivät. ”Työtaakka kasvaisi entisestään ja lapseni näkisivät minua entistä vähemmän kotona”.

Autio sanoo kertovansa jo nyt työntekijöille asioista tarpeeksi. ’”Ne puhutaan käytävillä ja työn ohessa, ei siinä [lakisääteisiä] kokouksia tarvita. Siinä menee kaikkien työaikaa hukkaan, kun kokouksia järjestellään.’ Autio ihmettelee, miksi yt-laki halutaan laajentaa pieniin yrityksiin. Hänen mukaansa asiat toimivat niissä nykyäänkin.”

Eri yrityksissä on erilaisia tarpeita ja mahdollisuuksia. Siksi on paras, että ne voivat toimia itselleen sopivilla tavoilla sen sijaan, että laeilla pakotetaan kaikki yritykset toimimaan tietyllä tavalla. Ei lainsäätäjä tiedä yrittäjää paremmin, mikä millekin yritykselle sopii. Huonosti toimiva yrittäjä menettää työntekijöitä ja asiakkaita paremmin toimiville, joten fiksuimmat valtaavat markkinat, tyhmimmän saavat houkuteltua työntekijöitä vain ylikorkeilla palkoilla ja vähitellen sulkevat yrityksensä.

Tilaajavastuulla eliminoidaan pienyritykset ja kilpailu

Tilaajavastuu tarkoittaa sitä, että jos minä allekirjoitan sinun kanssasi sopimuksen, ay-liike implisiittisesti kopioi luvatta allekirjoitukseni kaikkiin sinun tekemiisi sopimuksiin, joista en ole ikinä kuullutkaan, ja minä joudun maksamaan niistäkin sen lisäksi, että maksan allekirjoittamassani sopimuksessa lupaamani summan.

Tähän ay-liikkeen vaatimukseen EK ”taipui” vuonna 2005, kun se muotoiltiin niin, että se ei juuri koske suuria, vakiintuneita yrityksiä vaan lähinnä pieniä haastajia, ja lisäksi maksujen rajat muotoiltiin kiinteiksi niin, että niiden merkitys suurille yrityksille on marginaalinen mutta pienille merkittävä.

Näin tehokkaasti tukahdutetaan kilpailua, uusien yritysten syntymistä, uusien haastajien tuloa markkinoille.

Perhekustannusten tasaus

Ennen EK:n perustamista (2005) Palvelutyönantajat (PT) kannatti ja Teollisuus ja Työnantajat (TT) vastusti perhekustannusten tasausta. Äitiyslomakorvauksissa ym. on kyse siitä, että valtio haluaa tukea väestön lisäystä. Tarkoitus on hyvä, mutta maksumiehenä pitäisi olla valtion eikä sen yksittäisen hyväntekijän, joka on sattunut tarjoamaan lapsen äidille töitä, kyllä siinä on riittävästi hyväntekoa hänen osaltaan.

Marxilaiset puhuvat ”työvoiman uusintamisen” kustantamisesta. Hyöty kuitenkin tulee koko kansakunnalle eikä suinkaan äidin työnantajalle. Jos kustannukset kohdistetaan eri henkilölle kuin hyöty, naisen työnantajalle luodaan kannustin estää naista tulemasta raskaaksi ja välttää työllistämästä naisia, jotka voisivat tulla raskaiksi. Ei sellaisessa ole mitään järkeä, se vain luo turhaa tehottomuutta, painostamista ja työttömyyttä.

EK jatkoi TT:n tapaan suurteollisuuden linjoilla ja vastusti perhekustannusten tasausta. Miesvaltaisen suurteollisuuden työntekijät mielellään näkevät perhekustannukset palveluyritysten niskoilla.

Ministeri Tuula Haatainen (sd) palkkasi miehensä, SAK:n lakimiehen, tekemään selvityksen aiheesta, ja tietysti ay-liikkeen selvitys sanoi, että kustannukset pitäisi kohdentaa työnantajille, ei valtiolle.

Yleissitovuus haittaa lähinnä pienyrityksiä

Työehtosopimusten yleissitovuus tarkoittaa sitä, että kun suuryritykset (ainakin noin puolet alan työntekijöistä) tekevät ay-liikkeen kanssa sopimuksen, sopimus muuttuu ”laiksi” (ilman eduskunnan myötävaikutusta), jota on noudatettava myös niiden pienyritysten, jotka eivät sitä sopimusta ole allekirjoittaneet.

Yleissitovuuden ansiosta suuryritykset voivat pakottaa pienyritykset noudattamaan näille haitallisia ja suuryrityksille hyödyllisiä sopimuksia ja siten rajoittaa kilpailua. Muutenhan pienyritykset voisivat työllistää vaikka jokaisen työttömän sellaisilla ehdoilla, joilla työllistäminen kannattaa, siellä, missä työttömät haluaisivat työllistyä.

Perustulo on palvelualojen etu, nykymalli teollisuuden

Myös EK:n yhteistyössä SAK:n kanssa harjoittama perustulon torppaus on tulonsiirto palvelualoilta suhdanneherkille teollisuusaloille. Teollisuusalojen työntekijöille tarvitsee maksaa vähemmän palkkaa, koska kysynnän ollessa alhaisempi työntekijät voidaan lomauttaa tai irtisanoa nauttimaan osin palvelualojen työntekijöiden verorahoilla kustannettuja ansiosidonnaisia työttömyyskorvauksia, jotka ovat korkeampia kuin monen palvelutyöntekijän palkat.

Perustulomallissa ei tähän tapaan on/off-työllistymistä asetettaisi etusijalle jatkuvaan työskentelyyn nähden. Siinä käteen jäävät summat olisivat samat, jos vuosiansiot olisivat samat. Perustulon este on kuitenkin SAK eikä EK, sillä SAK:n mielenmuutoksen jälkeen enemmistö eduskunnasta olisi perustulon kannalla (nyt mm. Keskusta, Vihreät ja Vasemmistoliitto). Tietenkin perustulo olisi hyvin matala työikäisille työkykyisille.

Sähköveroale ja hiilidioksidikiintiöiden ilmaisuus

EK vaati Kioton sopimuksen mukaisten hiilidioksidipäästökiintiöiden jakamista ilmaiseksi teollisuudelle ja päälle teollisuuden sähköveroalea. Tällaiset kullankalliiden päästöoikeuksien ja ympäristönpilaamisoikeuksien ilmaislahjoitukset suurteollisuudelle pakottavat verottamaan työtä sitäkin kipeämmin, mikä tarkoittaa tulonsiirtoa työvoimavaltaisilta palvelualoilta suurteollisuudelle. Tämä myös heikentää ympäristön laatua sekä talouden tehokkuutta, palkkatasoa ja kykyä työllistää.

Miksi pienyritysten toiminnan vaikeuttaminen on pahasta?

Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) luovat neljä viidestä uudesta työpaikasta. Työpaikkoja syntyy lähinnä palvelualoille – olemme siirtymässä teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi. Siksi EK:n toiminta pien- ja palveluyrityksiä vastaan on erittäin tuhoisaa talouskasvulle ja etenkin työllisyydelle.

Ehkä vieläkin pahempaa on se, että pk-yritysten toimintaa estämällä estetään uusien yritysten, uusien innovaatioiden, uusien palveluiden, uusien tuotannonalojen syntyä ja ehkäistään kilpailua. Kuitenkin juuri kilpailu ja esteetön markkinoilletulo pitävät huolen siitä, että yritykset eivät voi tehdä ylivoittoja, periä kohtuuttoman korkeita hintoja, maksaa kohtuuttoman alhaisia palkkoja, kohdella työntekijöitä ja asiakkaita huonosti tai toimia tehottomasti. Kilpailu pakottaa ne yrittämään palvella asiakkaita, kohdella työntekijöitä hyvin, tehostaa toimintaansa ja innovoida uutta jatkuvasti kilpailijoita nopeammin. Kilpailu on talouden, työntekijöiden, työttömien, kuluttajien ja valtion etu.

Pk-yrityksiä tai palveluita ei silti pidä keinotekoisesti suosia, koska moni asia hoituu tehokkaammin suurissa yrityksissä eikä kaikki teollinen toiminta ole pahasta. Yrittäjyyttäkään ei pidä keinotekoisesti suosia, koska ei valtio voi tietää optimaalista yritysten määrää, vaan jotkut ovat tehokkaampia työntekijöinä kuin yrittäjinä, mikä tietysti myös voi vaihdella markkinaolosuhteiden myötä. Riittää, että yrittäjyyttä haitataan mahdollisimman vähän, selvästi nykyistä vähemmän.

Milloin EK on oikeassa?

On myönnettävä, että EK useammin puolustaa kuin haittaa yrittäjyyttä, joskus liiaksikin, mutta eri yritysmuotojen keskinäisessä kilvassa se asettuu useimmiten suurteollisuuden taakse. EK:n argumentteihin tulee suhtautua samoin kuin ay-liikkeen argumentteihin: sanojan auktoriteetille ei pidä antaa tippaakaan arvoa mutta argumentit voi silti pohtia läpi.

Koska EK:n johdolla ei ole samanlaista tarvetta miellyttää populistisesti rivijäseniä kuin ay-johdolla ja EK:n jäsenistö ymmärtää taloustiedettä paremmin, EK pystyy yleensä suoremmin puolustamaan yleistä etua etenkin niissä asioissa, joissa se ei eroa yritysten edusta. Ay-johto puolestaan puhuu usein jopa omien jäsenten edun vastaisesti, koska jäsenet eivät ymmärrä omaa pitkän aikavälin etuaan. Lisäksi ay-liikkeen hajanaisuuden vuoksi liike ajaa yleensä vain jonkin sektorin etua, ei yleistä etua. EK puolestaan joutuu ajattelemaan koko kansantaloutta, työllisyyttä ja talouskasvua.

EK:n ja kansakunnan edut eroavat ehkä eniten ympäristökysymyksissä. SAK on usein EK:n kanssa samaa mieltä etenkin – muttei pelkästään – niissä asioissa, joissa ei ole järkeä. Toiseksi suurin ero on tässä artikkelissa kuvatussa suurteollisuuden edun puolustamisessa pk- ja palveluyrityksiä vastaan. Kolmanneksi suurin ero on siinä, kun EK vaatii pääoman verotusta kevennettäväksi. Tietysti näissä kaikissa se on toisinaan oikeassakin, mutta sen väitteet kannattaa pohtia läpi tarkkaan.

EK:n puhuessa muista asioista, esimerkiksi yleisesti talouden, työllisyyden, kilpailun, tehokkuuden, talouskasvun, työn verotuksen keventämisen ym. puolesta (asettamatta eri yritysmuotoja ja aloja vastakkain) järjestö on yleensä oikeassa riippumatta siitä, miten ay-liike sen ehdotuksiin suhtautuu.

EK:n jäsenliittojen sanomaan tulee suhtautua samansuuntaisesti, joskin yleensä ne vain vaativat omalle sektorilleen tulonsiirtoja tai kilpailun vähentämistä (esim. apteekit vastustavat itsehoitolääkkeiden myyntiä kaupoissa tai apteekkilupien myöntämistä kaikille päteville), aivan kuten samojen alojen ay-liitotkin, esimerkkinä paperiteollisuuden tulevaisuustyöryhmän viimevuotinen esitys, joka vaati vain lisää veronmaksajien rahoja metsäalalle valtiosihteeri Raimo Sailaksen (sd) johdolla, mukana niin alan ay-liitto kuin työnantajaliittokin.

Sama periaatteessa pätee ay-liikkeeseenkin, se vain on useammin väärässä ja liitot yleensä vaativat alansa töiden monopolisoimista liiton jäsenille esim. tiettyjen virkojen pätevyysvaatimuksilla ja vaatimuksilla rajoittaa koulutusta alalleen. Lääkäriliittokin vastustaa helpoimpien lääkärintöiden delegoimista hoitajille, esim. flunssapoissaolotodistusten. Alalle vaaditaan myös lisää veronmaksajien rahoja, esimerkiksi liitot vaativat alansa laajoja ilmaispalveluja valtion piikkiin.

Linkkejä:
Digitoday: Yt-lain piiriin tulossa 2800 uutta yritystä
Yrittajat.fi: Yt-lain soveltamisalan laajentaminen