Kristillinen Templetonin säätiö tutki: rukous ei autakaan sairaita.

Ne, joiden puolesta rukoiltiin, eivät selvinneet sydänleikkauksista paremmin tai huonommin kuin ne, joiden puolesta ei rukoiltu. Ne rukoillut, joille rukoilusta kerrottiin, saivat leikkauksen jälkeen enemmän komplikaatioita, ehkä rukousten luomien odotusten vuoksi.

Kannattaako silti rukoilla?

Siis oman mielenrauhansa vuoksi voi olla hyvä rukoilla, mutta kohteelle siitä ei pidä kertoa eikä se häntä auta. Tuntemattomien kirkonkävijöiden rukouksella ei ole vaikutusta, siitä kertomisella on, mutta se vaikutus on lievästi haitallinen, ainakin sydänleikkauksista toipuville.

Jumaliin tai henkiin uskova tarkkailija voi tietysti pohtia, olisiko psyykkisiin ja psykosomaattisiin ongelmiin, vaikkapa kleptomaniaan, johonkin riippuvuuteen, stressiin, masennukseen tai univaikeuksiin, rukouksista silti apua, etenkin läheisten rukouksista, jos rukoillulle kerrotaan niistä tai hän itse rukoilee?

Vastaava pätee tietysti mihin tahansa uskomushoitoon poppamiehistä ja homeopatiasta alkaen, mutta se ei ole syy väheksyä mahdollisesti toimivia konsteja, kunhan ei anna niiden vähentää turvautumista koululääketieteen oppeihin tai luoda liiallista optimismia.

NYT: Long-Awaited Medical Study Questions the Power of Prayer
HS-ryhmäterapia: Kannattaako sairaiden puolesta rukoilla?