Markkinataloudessa kun tuottajan tuottama hyödyke lakkaa vastaamasta kuluttajan preferenssejä, kuluttaja äänestää rahoillaan. Komentotaloudessa kuluttajan on tyytyminen siihen, mitä valtion byrokraatit kuluttajan panoksella päättävät tuottaa. Yle on toiminut jälkimmäisellä periaatteella. Yle-maksun myötä Yleisradion toiminta siirtyy entistä lähemmäksi tätä periaatetta, joka toimii valtion väkivaltamonopolin turvin.
Tähän asti käytössä ollut tv-lupamaksujärjestelmä on kaukana markkinatalouden periaatteista, mutta se silti tarjoaa kuluttajalle tilaisuuden lakata maksamasta ja kuluttamasta Ylen palveluita. Ja koska Ylen tarjonta ei vastannut kuluttajien preferenssejä, Yle ajautui rahoitusongelmiin. Markkinataloudessa tuottajalla on tällöin kaksi vaihtoehtoa: kehittää palvelua vastaamaan paremmin kysyntää tai lakkauttaa tuotanto kokonaan. Molemmat ovat kuluttajan kannalta hyviä vaihtoehtoja.
Päättäjien mielestä kuluttajan etu on etusijalla, mutta mitä tuolla edulla tarkoitetaan, on heidän määriteltävissään. Paternalistit, elitistit, poliitikot ja muut Ylen toiminnan kannattajat ovat sitä mieltä, että ihmiset ovat liian tyhmiä ymmärtääkseen, mikä on heidän etujensa mukaista. Heidät pitää pakottaa maksamaan palvelusta, jota he eivät nykymuodossaan halua ostaa.
Pakollinen Yle-maksu tarkoittaa myös sitä, että kuluttajalla on vähemmän mahdollisuuksia tukea Ylen kilpailijoita, mikä on sananvapauden kannalta erittäin ongelmallista. Nyt kun Ylen toimintaa ruvetaan rahoittamaan mediamaksulla, ainoa mahdollisuus protestoida Ylen toimintaa vastaan on pyrkiä vaikuttamaan lainsäädäntövaltaa omaaviin poliitikkoihin. Valtiollisena tv-kanavana Yle kuitenkin kykenee vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja näin ollen muokkaamaan poliittista ilmapiiriä Ylelle suotuisammaksi. Vaikka jälkimmäinen uhka ei toteutuisi, on valtiollisen tv-kanavan olemassaolo eettinen ongelma valtiolle, joka pitää itseään vapaana, sivistyneenä ja demokraattisena.
Vapaasana.net 
Ihan totta. Tuolla ”kaukana” tarkoittanet, että Yle rahasti ennen paitsi omista myös verivihollistensa (MTV3, Nelonen jne.) tuotteista: ”Maksa meille, jos kilpailijoittemme tuotteet ovat mielestäsi tarpeeksi hyviä”.
Yle on monipuolinen korruptioautomaatti puolueille. Jos välttämättä tietynsorttisen ohjelman tuotantoa pitää tukea, voidaan huutokaupalla tai muuten markkinaehtoisemmin tukea johonkin rajaan asti ruotsinkielisten lastenohjelmien, viittomakielisten uutisten ym. lähettämistä. Edellisiä saisi Ruotsista ja jälkimmäisiä Suomesta luultavasti todella paljon nykyistä halvemmalla, jos markkinoiden annettaisiin tuottaa niitä.
Markkinat tuskin korvaisivat määrässä Ylen asiaohjelmia kuin osittain. Vähentynyt tarjonta nostaisi niiden tekemisen kannattavuutta, mutta niitä lähetetään nyt aivan liikaa kysyntään nähden. Siksi nyt markkinoiden kannattaa tuottaa lähinnä viihdedokumentteja. Jos Yle ei floodaisi asiamarkkinoita, meilläkin olisi Discoveryn ja CNN:n tapaisia asiaohjelmakanavia paremmin tarjolla sekä asiadokkareita kannattaisi tehdä enemmän Suomessakin – ei kuitenkaan yhtä paljon kuin nyt Yle tekee.
Sen sijaan asiaohjelmat olisivat moniarvoisempia, kun Ylen kanavat vapautuisivat monien eri tahojen käyttöön, ja kanavafirmat voisivat ostaa ohjelmia eri tahoilta.
Menettäisimme siis määrässä, joskin tilalle tulisi kysytympää ohjelmaa, mutta voittaisimme moniarvoisuudessa ja hinnassa paljon. Lisäksi poliitikkojen palkkiovirat, piilopuoluetuki ja vallassa olevien suosiminen uutisoinnissa vähenisivät. Ei pelkästään tv-maksu katoaisi vaan lisäksi Ylelle annettu pääoma taajuuksineen voitaisiin myydä tuottavampaan käyttöön, joten veronmaksajat tai valtio saisi paljon lisää rahaa.
TykkääTykkää
Hyvät ihmiset – vaikuttakaa – ottakaa yhteyttä poliitikkoihin ym. tahoihin. Ja tämäkin voi vaikuttaa:
http://www.adressit.com/mediamaksu
TykkääTykkää