”Tuotannon lakkauttaminen vain siirtää sen Kiinaan huonompiin oloihin.” Pitäisikö siis tuotannon sijaan turkisten myynti Suomessa kieltää eettisesti tuotettuja lukuunottamatta?

Jos on totta, että Suomesta lakkautettava tuotanto pääosin siirtyisi paljon huonompiin oloihin, ts. kokonaiskysyntä laskisi paljon vähemmän, luultavasti lakkauttaminen olisi eläinten näkökulmasta väärin kuten myös normien säätäminen niin korkealle, että se pääosin vastaisi lakkauttamista. Maltillisempi normien kiristys on tarpeen.

Sen sijaan voisi periaatteessa kieltää epäeettisesti tuotettujen turkisten myynnin Suomessa. Käytännössä tämä ei ole järkevää, jos syntyvä sertifikaattibyrokratia ja laiton tuonti sekä ulkomaanshoppailu paisuisivat liiallisesti – kävisikö näin?

Turkis ei ole turhaa

Ei ole mitään syytä kieltää sellaista turkistarhausta, jossa olot ovat suhteellisesti yhtä hyvät kuin sallitulla lihakarjalla, kun eläinten erilaiset tarpeet huomioidaan – turkiseläimiähän on sopeutettu tuotanto-oloihin vasta sata vuotta. Turkikset eivät ole välttämättömiä mutta eivät ole liha ja maitokaan. Niille on riittäviä korvikkeita – kyse on vain siitä, miten korkealle kukin arvottaa ”turkiksentarpeensa” tai ”maidontarpeensa” tekoturkiksen ja soijamaidon sijaan. Siitä päättäköön kukin itse, kunhan eläimillä on kohtuulliset olot, minkä lakisääteinen vaatiminen tietysti nostaa turkiksen ja maidon hintaa.

Sen sijaan turkistuotannon sallivan lainsäädännön puolesta ei voi puhua argumentilla ”tarhaus on laillinen elinkeino”, koska olemassaolo ei kerro lain eettisyydestä. Tuolla argumentilla voi korkeintaan puolustaa sitä, että ekoterroria ei pidä sallia niin kauan kuin tarhaus on laillista, muttei vastustaa lainmuutosta.