Professori Scott Sumner määrittelee uusliberalismin liberaalin talouspolitiikan ja egalitaaristen arvojen yhdistelmäksi. Jos taloudellisen vapauden mittareista poistetaan julkisen sektorin koko (menot ja verot), Tanska nousee maailman ykköseksi ohi Hongkongin. Tanska on myös maailman arvoliberaaleimpia maita, ja työntekijän heikon suojan vuoksi siellä on loistava työllisyys.

”Uusliberalismi” tosin on epämääräinen haukkumasana vailla hyväksyttyä määritelmää, mutta Tanskassa siis tulonsiirtoja lukuunottamatta taloudellinen sääntely (”suora sääntely”) on maailman vähäisintä – tosin riippuen eri komponenttien painokertoimista.

Tanska on ykkönen myös korruptoitumattomuudessa sekä sen ja luottamuksen keskiarvossa eli Sumnerin idealismi-indeksissä. Idealismi näyttäisi olevan hyvin pitkälti taloudellisen vapauden seurausta, korrelaatio on hyvin vahva.

Sumnerin mukaan, kun 1970-luvulla talousliberalismi osoittautui ihmisille sääntelyä hyödyllisemmäksi, idealistisimmat maat omaksuivat nopeimmin talousliberalismin.

Keskimäärin egalitarismi vähentää onnellisuutta, joten maailman onnellisimman maan, Tanskan, poikkeus selittyy Sumnerin mukaan maan talousliberalismilla – talousliberalismihan tunnetusti lisää onnellisuutta. Tosin Sveitsi ja Singapore, joissa on muuten melkein yhtä vapaa talous kuin Tanskassa mutta alhaisempi verotus, ovat rikkaampia.

Sumner kuvaa tätä laajemmin artikkelissaan The Great Danes.

Maailman liberaalein maa?

Taloudellisesti Tanska on maailman 8. vapain maa[2], vapain Pohjoismaa ja kaikkiaankin maailman vapaimpia maita. Maan työttömyys on eurooppalaisittain erittäin alhainen (3,3 % vuonna 2007) ja ihmiset eräiden kyselyjen mukaan maailman onnellisimpia. Jotkut libertaristit toki pitävät julkisen sektorin kokoa vapaudelle keskeisenä mittarina.

Tanska on maailman korruptoitumattomin maa (2007 & 2008). Korruptio johtuu pääosin talouden sääntelystä.

Tanskan omaisuudensuoja on erittäin vahva ja talous on avoin ulkomaankaupalle ja ylikansallisille sijoituksille. Työllistämisen sivukulut ovat vähäisiä ja irtisanominen on suhteellisen halpaa ja helppoa, mikä parantaa työllistymismahdollisuuksia ja talouskasvua. Pääoma- ja työmarkkinoiden sekä liiketoiminnan sääntely ovat poikkeuksellisen vähäisiä. Yrityksen voi perustaa 6 päivässä (maailman ka. 35 päivää). Korkea veroaste ja vuokrasääntely ovat lähes ainoat merkittävät puuttumiset kansalaisten taloudelliseen toimintaan. [10]

Maailman arvoliberaalein maa?

Jotkut pitävät Tanskaa maailman liberaaleimpana tai arvoliberaaleimpiana maana.

Esimerkiksi prostituutio on Tanskassa vapaata ja vain neljännes kansasta vastustaa sitä[3].

Eurobarometrissa 2006 vain Alankomaissa ja Tanskassa vähemmistö asetti tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden yksilönvapauden edelle[4][5].

”Tanskan mallin” onnistuminen työmarkkinoilla

”Tanskan SAK”:n (LO) pääekonomisti Jan Kaeraa Rasmussenin mukaan: ”Tanskan talous on joustava ilman, että joustavuus luo suurta eriarvoisuutta yhteiskunnassa. – – Lyhyet irtisanomisajat luovat vauhtia työvoimamarkkinoille.” [6]

Joustavuus takaa siedettävän työllisyyden ja toimeentulon huonoinakin aikoina. Työpaikkoja katoaa aina ja toisille aloille syntyy uusia, mutta potkuja tai ikäviä työoloja tarvitsee pelätä vähemmän maassa, jossa löytää halutessaan aina uuden työpaikan.[7].

Tanskassa vallitsee eurooppalaisittain lähes täystyöllisyys. Siellä irtisanomissuoja on olematon, mitä ay-liikekin pitää hyvänä, koska työllistämisen kynnys on näin alhainen ja siksi töitä saa yleensä helposti halutessaan, oli syynä sitten potkut, vanhaan työhön kyllästyminen, muutto, konkurssi, tulo työmarkkinoille opiskelun tai muun jälkeen tms.

Tanskassa työntekijän irtisanominen on helppoa: irtisanomisaikaa ei ole, kertoo HS. Tavoitteena on, että työllistämispäätös ei tuntuisi työnantajista liian suurelta riskiltä. Näin Tanskassa on paljon pienyrityksiä[8]. Työntekijän laatua ja sopivuutta on näet vaikea arvioida ennalta ja työvoiman kysyntä voi yhtäkkiä vähentyä, joten korkea irtisanomissuoja nostaisi työllistämiskynnystä. Myös ay-liikkeen on tätä mieltä.[9]

Työntekijän kynnys kieltäytyä töistä pidetään korkeana siten, että siitä seuraa työttömyyskorvauksen loppuminen[8] samoin kuin siitä, jos kieltäytyy toisen alan töistä[9]. Tästä syystä työtön yleensä hankkii itse työpaikan, kun taas Suomessa työtön voi käytännössä olla menemättä töihin[9]. Tanskassa ammattiliitot myös suostuvat nelivuosittain alhaisiin (1 %) palkankorotuksiin ja työrauhaan (siis lupaavat olla lakkoilematta) ja yrityskohtaiset lisät yritykset maksavat siitä huolimatta harkintansa mukaan. Näin palkat voidaan sovittaa työpaikkojen tuottavuuden mukaisiksi. Suomessa ammattiliitot ovat vastustaneet tällaista. Tanskassa myös parlamentilla on valta lopettaa lakot. Vuonna 2005 Tanskassa vallitsi lähes täystyöllisyys (noin 4 %). [9]

Korkea työttömyysturva kalliisti mutta vain vähän lannistavasti
Tanskan mallissa on melko korkea työttömyysturva ilman että se kovin paljon heikentää työllisyyttä. Tämä on saatu aikaan käyttämällä työvoimapolitiikkaan paljon rahaa ja asettamalla työttömyysturvalle tiukat ehdot (työn tai koulutuksen vastaanottaminen ym.). Tarkemmin: http://en.wikipedia.org/wiki/Flexicurity

Sumnerin arvelee, että korkean työttömyysturvan vähähaitallisuuteen voi vaikuttaa sekin, että liberaalien lakien vuoksi tanskalaisten moraali on korkea, kyselyiden mukaan he eivät ottaisi vastaan ei-oikeutettuja etuuksia.

Libertaristit luonnollisesti kannattavat vain yksityistä työttömyysturvaa (työsopimusten pykälät, yksityiset vakuutukset, oma säästäminen, hyväntekeväisyys jne.). Useimmat liberaalit kannattavat lisäksi julkista perustuloa tai vastaavaa mallia mutta jättäisivät ansiosidonnaiset lisät yksityisten vakuutusten varaan – nykyiset palkasta perittävät työttömyysvakuutusmaksut johtaisivat näin korkeampaan työttömyysturvaan ja vaihtoehtoisesti ihmiset voisivat maksaa matalampia maksuja ja säästää itse. Lisäksi ihmiset luultavasti valitsisivat autovakuutusbonusten tapaan omavastuullisempia malleja, jotka paremmin kannustaisivat välttämään työttömyyttä.

Vihreiden Ville Niinistön mukaan ”Tanskassa [liberaalin] Venstre-puolueen valtakausi alkoi pitkälti puheenjohtaja Anders Fogh Rasmussenin vuonna 1993 kirjoittaman Sosiaalivaltiosta minimivaltioon esittämän näkemyksen saaman kannatuksen myötä.” [11]

Lähteitä ja lisätietoja:
http://liberalismi.net/wiki/Tanska