Castron sissiliike koostui alunperin nuorista liberaaleista, ja vallankumous tehtiin 1958-59 liberaalin perustuslain palauttamisen nimissä, mutta Castro teki pian vastavallankumouksen pettäen tämän lupauksen ja syrjäyttäen liberaalit: presidentin, pääministerin, oikeuslaitoksen, demokratian jne.

Nyky-Kuuba on ”lapsiseksituristien paratiisi” (DN), jossa vanhukset kerjäävät almuja ja kiillottavat kenkiä, kuukausipalkka on 10 $, ruoasta tuodaan 60 % ulkomailta ja presidentin mukaan tämä on Kuuban tehottomuuden oma vika eikä kauppasaarron. Joka 10. kuubalainen on kroonisesti aliravittu.

Kuubassa on maailman eniten vangittuja kirjailijoita ja journalisteja Kiinan jälkeen. Jo kolmessa vuodessa Castro surmautti kansalaisiaan enemmän kuin Hitler kuudessa, ja lehdistönvapauden ja mielipiteenvapauden hän tuhosi.

Ennen vallankumousta Kuuba oli Amerikan rikkaimpia ja terveydenhoito oli maailman parhaasta päästä, nyt sekin on jäänyt jälkeen monesta muusta maasta.

Kommunistien tukema diktaattori Batista

Vuonna 1933 yleislakko nosti armeijan kersantti Fulgencio Batistan diktaattoriksi diktaattori-presidentti Machadon tilalle. Vielä vuonna 1940 kommunistipuolue tuki Batistaa, vuonna 1944 tämä kärsi tappion ja vuonna 1952 kaappasi uudelleen vallan. Kommunistipuolue boikotoi osaa toimista Batistaa vastaan.

Castron liberaalien sissiliike

Castron 26. heinäkuuta -sissiliike koostui pääasiassa nuorista liberaaleista, mutta mukaan taisteluun oli tullut sittemmin muitakin ryhmiä kommunisteja myöten. 1.1.1959 Batista pakeni Havannasta ja vallankumous oli lopulta voittanut.

Castro kaappaa vallan liberaaleilta ja peruu vaalit

Castro väitti palaavansa kotikyläänsä haluamatta valtaa, mutta ottikin armeijan ylipäällikkyyden. 15.2.1959 pääministeri Miró Cardona erosi painostuksesta, jolloin Castro otti hänen paikkansa. Kesäkuussa hän perui lupaamansa vapaat vaalit (”Vaalit! Minkä takia?”) ja ”jätti palauttamatta perusoikeudet takaavan vuoden 1940 perustuslain hallitakseen pelkin asetuksin – kunnes hyväksytti Neuvostoliiton mallin mukaisen perustuslain vuonna 1976.”

Kommunistiksi Castro tuli veljensä Raulin ja Che Guevaran vaikutuksesta. Hän sosialisoi maan talouden ja petti lupauksensa vuoden 1940 liberaalimman perustuslain palauttamisesta, sananvapaudesta, vapaista vaaleista jne. Useimmat hänen syrjäyttämänsä vallankumousjohtajat olivat liberaalin demokratian kannalla vaikkeivät kaikki suomalaisesta näkökulmasta erityisen liberaaleja.

Ei maata maattomille vaan hallitukselle

Castro jatkoi demokraattien syrjäyttämistä hallituksesta Raúl-veljensä ja Che Guevaran tuella. Kesäkuussa hän perui suunnitelman viljelemättömien maiden jakamisesta maattomille ja sen sijaan toteutti marxilaisen ohjelman maan sosialisoimisesta hallituksen liberaalien kauhuksi.

Loputkin liberaalit vallankumoussankarit ja sanomalehdet katoavat

Heinäkuussa presidentti Manuel Urrutia erosi virastaan ja pian muitakin ministereitä protestina sosialistiselle politiikalle. ”Viimeiset sanomalehdet katosivat.” Syksyllä 1960 opposition viimeiset keulahahmot pidätettiin, mm. ministeri Humberto Sori Marín ja Castron vuorten sissiliikkeen komentaja William Morgan, joka teloitettiin 1961.

Vapaussodan sankari, mm. Kuuban toiseksi suurimman kaupungin vapauttanut[6] majuri Hubert Matos tuomittiin joulukuussa 1959 vankeuteen 20 vuodeksi, samalla 21 muutakin vankilaan ja kaksi teloitettaviksi. Matosin syyte oli ”Castron pettäminen” ja se, ”että hän oli sanonut vallankumousliikkeeseen solutetun kommunisteja”. Hänet pidätettiin 21.10., ”kun hän oli lähettänyt Fidel Castrolle kirjeen, jossa hän syytti Castroa kommunismin levittämisestä armeijaan ja kehoitti Castroa eroamaan.” [7] Castro painosti oikeutta ”hillittömästi”: ”Saatte valita: joko Matos tai minä.” Castro ”kielsi syytetylle myötämielisiä todistajia puhumasta” ja kaikki Matosin läheiset vangittiin.” [8]

Maatyöläisten pakkosiirrot

”Jo heinäkuussa 1959 Castron lähipiiriin kuulunut ilmavoimien komentaja Díaz Lanz erosi ja lähti Yhdysvaltoihin.”[9] ”Lukuisat Castron vastustajat, joilta oli riistetty kaikki ilmaisumahdollisuudet, painuivat maan alle ja saivat seurakseen entisiä Batistan vastaisia kaupunkisissejä”. ”Raúl Castro lähetti koko sotakoneistonsa” kukistamaan tätä diktatuurin ja maan pakkokollektivisoinnin vastaista partasissien kapinaliikettä 1960-luvun alussa, ja kun sekään ei riittänyt, hän riisti heiltä tuen väestön, kapinoivien maatyöläisten, pakkosiirroilla. Silti taistelut kestivät viisi vuotta. [10]

Pahempi murhamies kuin Hitler ennen sotaa

Dokumentaristi Glenn Beckin mukaan Castron hallinto murhautti kansalaisiaan kolmessa vuodessa enemmän kuin Hitlerin hallinto kuuden ensimmäisen hallintovuotensa aikana[11].

Kuuban SAK kaapataan

Vasemmistolainen David Salvador teki pesäeron Raúl Castron kommunistiseen PSP-puolueeseen 1958, kun puolue kieltäytyi taistelemasta Batistaa vastaan, tuki jopa vangittuna ja kidutettuna huhtikuun 1958 lakkoa, jonka ”26. heinäkuuta” aloitti. Hän voitti Kuuban työläisten keskusjärjestön vaalit vuonna 1959 mutta hänet pakotettiin hyväksymään rinnalleen epädemokraattisesti kaksi kommunistia ja keväällä ”hänet pantiin sivuraiteille”, kesäkuussa hän siirtyi maanalaisuuteen, elokuussa 1962 hänet vangittiin. Vuonna 1962 keskusjärjestö esitti lakko-oikeuden kumoamista. [12]

Uskonvapaudettomuus
Castron hengen pelasti vuonna 1953 arkkipiispa, osa papeista seurasi sissejä vuorille, mutta kirkko vastusti myös batistalaisille annettuja ”pikatuomioita” ja paljasti vuonna 1959 kommunistien solutuksen, joten Castro alkoi syrjiä kirkkoa, lakkautti 1961 sen koulut ja sosialisoi sen rakennukset, karkotti pappeja, epäsi yliopistopaikat ja virat uskonvapauttaan harjoittaneilta jne.[13]

Punainen Gestapo, diktatuuri

Vuonna 1959 Castro perusti DSE:n (kuubalaisille ”punainen Gestapo”)[14]. ”Vuonna 1960 tuomareiden erottamattomuus kumottiin”[15]. Batistaa vastustanut nuori opiskelija Pedro Luis Boitel asettui Yliopisto-opiskelijoiden liiton puheenjohtajaehdokkaaksi, jolloin hänet tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Boitel kuoli syömälakkoon protestoidessaan epäinhimillisen julmaa vankilaa vastaan.[16] Pelkästään 1960-luvulla teloitettiin 7000 – 10 000 ihmistä ja poliittisia vankeja oli arviolta 30 000[17].

Che: Jazz, rock’n roll ja muu imperialismi on kiellettävä

Fidel Castron kommunistidiktatuurin alussa Che Guevara ehdotti jazzin ja rock & rollin kieltämistä ”imperialistisena musiikkina”.[18]

Naapurustojen terrorikomiteat

Maaliskuussa 1961 perustettiin kaupunginosakomiteoita (CDR), jotka urkkivat naapureita. Näiden avulla maaliskuussa 1961 pidätettiin yli 100 000 ihmistä ja tuhansia vietiin säilöön. CDR:ien väkijoukot (”kansa”) myös kokoontuu toisinajattelijoiden talojen eteen kivittämään, pahoinpitelemään, kirjoittamaan solvauksia seinille jne. [19] Komiteoita käytetään nykyäänkin myös toisinajattelijoiden joukkoahdisteluun.

”Rikosta edeltävä vaarallisuus”
Vuonna 1978 säädettiin laki ”rikosta edeltävästä vaarallisuudesta”: kansalainen ”voitiin vangita millä verukkeella hyväksi – – vaikkei hän olisi mitään sentapaista tehnytkään” [20]. 2000-luvullakin toisinajattelijoita on vangittu tällä verukkeella.

Kammottavat keskitysleirit

Vuonna 1960 Che Guevara keksi Kuubaan pakkotyöleirit. Cabañan vankilassa hän teloitutti ”lukuisia ihmisiä, lähinnä demokraatteina pysyneitä entisiä asetovereita.”[21]

Pakkotyöleirejä, keskitysleirejä ja vankiloita oli monenlaisia. Keskitysleireille heitettiin uskovaisia, parittajia, homoseksuaaleja, runoilijoita, ”yhteiskunnalle potentiaalisesti vaarallisia” yksilöitä. Siellä vallitsi sotilaskuri, pahoinpitely, aliravitsemus ja eristys. Karatakseen ”jotkut vangit silpoivat itseään. Toiset olivat ulos päästessään psyykkisesti tuhottuja.” Sähköiskuja, totuusseerumia, ahtaita rautahäkkejä, uni kiellettiin kuukausien ajan, sukulaisia uhkailtiin, vaimojen intiimiä ”ruumiintarkastusta” pakotettiin katsomaan jne. Jotkut voitelivat itsensä ulosteilla välttyäkseen raiskauksilta. Yli 1100 naista tuomittiin poliittisista syistä. Natsien kapo-järjestelmä kopioitiin. Työpäivät olivat 12-15-tuntisia, ja vartijat hoputtivat lyömällä pistimillä. [22]

Homojen julkiset ”oikeudenkäynnit”

”Homojen julkiset ’oikeudenkäynnit’ työpaikalla olivat yleisiä.” [23] Heitä myös heitettiin keskitysleireille.

Lieviä kapitalistisia uudistuksia

Menetettyään vuonna 1991 hajonneen Neuvostoliiton taloudellisen tuen Kuuban talous heikkeni entisestään. Tilannetta on ajoittain lievennetty kapitalistisilla uudistuksilla, joita on tilanteen parantuessa usein peruttu. Fidel Castro luopui vallasta helmikuussa 2008 terveyssyistä, minkä jälkeen Raul Castro on hieman jatkanut uudistuksia.

Vuonna 1994 lähes 7000 ihmistä sai surmansa merellä paetessaan Castroa, joka lähetti ”helikopterit pomittamaan heiveröisiä aluksia”. Kuuban 11 miljoonasta asukkaasta 2 miljoonaa asuu saaren ulkopuolella. [24]

Amnesty Internationalin ym. lähteiden mukaan vuonna 1997 poliittisia vankeja (miehiä, naisia, nuoria) oli 980 – 2500. Yli sata tuhatta kuubalaista on joutunut leireille tms. vuoden 1959 jälkeen, 15000 – 17000 ihmistä on teloitettu [myöhemmän tiedon mukaan 70 000], monin verroin enemmän kuin Augusto Pinochet’n Chilessä. [25].

Kauppasaarto on tekosyy

Vastatoimena yritystensä omaisuuden kansallistamiselle Yhdysvallat julisti Kuuban kauppasaartoon, joka jatkuu yhä. Tosin vuonna 2009 USA salli maansa kuubalaisten matkustaa ja lähettää rahaa Kuubaan[26]. Vuonna 2008 Bush tarjosi Kuuballe humanitaarista apua ja salli väliaikaisesti ruoan ja rakennustarvikkeiden myynnin 250 miljoonan dollarin arvosta[27].

Ennen vallankumousta Kuuba oli Latinalaisen Amerikan rikkaimpia maita, nyt köyhimpiä. Suhteellinen köyhtyminen johtuu lähinnä sosialismista vaikka kauppasaarrollakin on merkitystä. 26.7.2009 Kuuban presidentti Raul Castro sanoi vallankumouspäivän puheessaan, että Kuuba saa syyttää ”surkeasta” maataloustuotannosta itseään eikä kauppasaartoa[28].

Hallitsevan kommunistisen puolueen kongressikin peruttiin vuonna 2009, vaikkei sellaisia ole ollut 12 vuoteen. USA on sallinut maansa kuubalaisten matkustaa ja lähettää rahaa Kuubaan, mutta maan talous on yhä kuralla – ilman sosialisti Hugo Chavézin Venezuelan öljytukiaisia tilanne olisi vieläkin pahempi (HS 29.8.2009).

Sosialismin seuraukset:

Keskipalkka 10 $/kk

”Ennen Fidel Castroa Kuuba oli rikas kuin Italia ja rikkaampi kuin Espanja. Sen jälkeen Kuuba ei ole vain jäänyt näistä jälkeen vaan on peräti köyhtynyt absoluuttisesti! Se oli Latinalaisen Amerikan rikkaimpia maita, nyt köyhimpiä.” [29][30] Aiemmin köyhemmän Chilen minimipalkka on 230 euroa/kk[31], Kuuban keskipalkka on 10 $/kk ei-vaihdettavissa lelupesoissa, joilla ei saa ostaa niukkoja hyödykkeitä kuten saippuaa ja wc-paperia.[32]

Joka 10. on aliravittu
”Ennen Castroa kuubalaisten ravinnonsaanti oli parempi kuin missään muussa Latinalaisen Amerikan maassa Argentiinaa lukuunottamatta mutta nyt se on huonompi kuin melkein missään muussa. Kuubalaiset ovat ainoita amerikkalaisia, joiden kalorinsaanti on vähentynyt sen jälkeen! Vaikkei tilanne ole yhtä paha kuin 90-luvulla, joka kymmenes kuubalainen on kroonisesti aliravittu.”

Castro on surmannut 15 – 70 000 kansalaistaan

”Castro on surmannut yli 70 000 omaa kansalaistaan poliittisista syistä? – – enemmän kuin Chilen Augusto Pinochet, jota kaikki Castroa rakastavat vasemmistolaiset vihaavat. Selvästikään murhat ja julmuus eivät ole sitä, mitä he vihaavat Pinochet’ssa.”[29][30] (Yleensä arvioissa Pinochet’n uhriluvuksi esitetään 3000 kuollutta, kymmenen vuotta vanhemmissa tiedoissa Castron uhriluvuksi vain 15 000 – 17 000.)

Terveydenhoito ja vanhustenhoito

Kuubassa käytetään muun hyvinvoinnin kustannuksella terveydenhoitoon suurempi osa maan resursseista kuin kansa haluaisi, mutta silti terveydenhoidonkin tila on hyvin epätasainen tyypillisine sosialismin ongelmineen.

”Ennen Castroa Kuuban lapsikuolleisuus oli alhaisempi kuin missään muussa Latinalaisen Amerikan maassa tai Ranskassa, Italiassa tai Japanissa. Se on ainoa mittari, jolla Kuuban tilanne ei ole huonontunut absoluuttisesti [luultavasti kapitalistisen maailman lääketieteellisten innovaatioiden tuliaisena], mutta siinäkin Kuuban tilanne on huonontunut nopeasti muihin vastaaviin maihin verrattuna.”[33][34][35]

”26 potilasta kuoli kylmään Kuubassa” otsikoi HS 17.1.2010 Havannan suurimmasta mielisairaalasta. Riippumattoman Kuuban ihmisoikeuskomission mukaan kyse oli Kuuban hallituksen rikollisesta leväperäisyydestä.[36][37]

Journalisti Victor Rolando Arroyo ”tuomittiin 26 vuodeksi vankeuteen mm. lääkkeiden jakelusta (pakolaiskuubalaiset olivat hankkineet ne keräyksellä) riippumattomilla lääkärinvastaanotoilla ”ja muilla vastavallankumouksellisilla elementeillä”. Hän oli ”kyseenalaistanut Kuuban terveydenhuollon propagandakuvan”. Hän on vangittuna [Kuuban] Guantanamossa, 1000 kilometrin päähän kodistaan[38].

Dagens Nyheterin artikkelissa kerrotaan kuubalaisten vanhusten kerjäävän almuja, elävän köyhyydessä ja nälässä ja kiillottavan kenkiä. Eläke ei riitä perustarpeisiin. Kuuban palkat vastaavat 8 dollaria kuussa, ja maitolitra maksaa 2 dollaria ja sitä saa vain dollarikaupoista. Virallisen propagandan mukaan vanhukset saavat ostaa maitoa valtionkaupoista, mutta niin ei enää ole. Katolisen kirkon lääkejakeluakin on kielletty ”koska Kuuba on lääketieteellinen suurvalta”. Kirkkojen sosiaalityötä vankien, vanhojen ja köyhien hyväksi on kielletty laajemminkin. Kuuban vanhustenhuollon surkea tila tunnetaan kuitenkin heikosti, koska Castro heittää vuosikymmeniksi vankilaan siitä raportoivia journalisteja. Vanhainkodin vanhukset saavat huonoista lakanoista makuuhaavoja, haisevat virtsalta ja ulosteilta, ja niiden tahroja näkyy huoneessakin, vanhus valittaa kuolevansa nälkään. [38]

”Lapsiseksituristien paratiisi”

”Castros Kuba har blivit en paradisö för barnsexturism”, kertoo Dagens Nyheter 20.11.2009. Sosialismin tuottaman köyhyyden vuoksi pojat ja tytöt tarjoavat itseään turisteille kuubalaisen kuukausipalkan hinnalla, mikä on noin 20 euroa kuussa. [40]

Ihmisoikeudet

Kuuban oppositio on yhä vaiennettu, joskin tietokoneiden ostorajoituksia on lievennetty[41]. Journalisteja, toisinajattelijoita ja aktivisteja on vangittu mm. seuraavin syyttein:
”epäkunnioitus auktoriteetteja kohtaan”: journalisti Bernardo Arévalo Padrón sai 6 v. vankeutta syytettyään presidenttiä valehtelusta
”vihollispropaganda”: Cecilio Monteagudo Sánchez oli 4 v. vankilassa tehtyään lentolehtisiä vaaliboikotin tueksi (lehtisiä ei levitetty)
”väärien tietojen levittäminen maailmanrauhaa vastaan”: José Orlando González Bridón oli 11 kk vankilassa syytettyään poliisia välinpitämättömyydestä aktivistitoverinsa murhaa kohtaan
”vaarallisuus” (”rikosta edeltävä vaarallisuus” kriminalisoitiin 1978; kansalainen voidaan siis ”vangita millä verukkeella hyvänsä”, vaikkei olisi vielä tehnyt mitään[42]; merkkinä tästä voi pitää ”sosialistisen moraalinormin vastaista käytöstä”): riippumaton journalisti Jesús Joel Díaz Hernández oli 2 v. vankilassa tällä verukkeella.[43]
Tiedot aiemmilta vuosilta, keskitysleireistä, kidutuksesta, raiskauksista, homovainoista ym. ovat vielä huomattavasti synkempiä.[44]

”Rikosta edeltävä vaarallisuus”
Vuonna 2008 mm. ”vaarallisuus” oli ahkeraan käytössä toisinajattelijoiden vainoon, mutta myös muusikko Gorki Águilaa syytettiin ”vaarallisuudesta” ja tuomittiin kansalaistottelemattomuudesta, koska ”hänen sanoituksensa suhtautuivat hallintoon kriittisesti”. ”Sananvapaus oli yhä rajoitettu, koska kaikki joukkotiedotusvälineet pysyivät valtion hallinnassa ja riippumattomia uutistoimistoja ahdistellaan jatkuvasti”, totesi AI:n vuosiraportti 2009. Vuoden 2008 lopussa mielipidevankeja oli 58, joista 4 sairasta karkotettiin helmikuussa.[45]

Pahoinpitelyt ja laittomat vangitsemiset

Amnestyn mukaan mielipidevangit ovat arkipäivää ja ”sananvapauttaan” harjoittavia pidätetään, kuulustellaan ja uhkaillaan, heitä erotetaan töistään ja heille langetetaan kotiaresteja, kotietsintöjä sekä he joutuvat uhkailun ja fyysisten aggressioiden kohteiksi. Uhreja pidetään vangittuina ilman oikeudenkäyntiä tai järjestetään epäoikeudenmukaisia oikeudenkäyntiä, ja vainoa myös laajennetaan uhrien perheisiin. Amnesty raportoi myös toisinajattelijoiden pahoinpitelyjä, hoidon epäämisiä ja kuolemantuomioita. Myös kielletyn lehdistöliiton SPMS:n tilat ovat joutuneet etsinnän kohteeksi. Amnesty International on vaatinut mielipidevankien välitöntä vapauttamista.[46]

Vanha perustuslaki on palautettava Castron lupauksen mukaisesti

Toisinajattelija Oswaldo Payan johtama Valera-liike keräsi vuonna 2003 vaaditut 10 000 nimeä vetoomukseensa demokratian ja ihmisoikeuksien palauttamisesta kuubalaisille. Kuuban perustuslain mukaan vähintään 10 000 nimeä taakseen saaneesta aloitteesta on järjestettävä kansanäänestys, mutta Castro ei ole noudattanut lakia.[47]

Maailman eniten vangittuja kirjailijoita ja journalisteja Kiinan jälkeen

Kuubassa on yhä (2010) paljon niin mielipidevankeja kuin muitakin poliittisia vankeja[48], ja ”Kuubassa on tällä hetkellä Kiinan jälkeen eniten vangittuja kirjailijoita ja journalisteja koko maailmassa”, toteaa Suomen Pen vaatimuksessaan näiden vapauttamisesta[49].

Mielipidevankeja kuolee syömalakossa sairaanhoidon puolesta

Yle: ”Kuuban mielipidevangit ovat nousseet maailman tietoisuuteen muun muassa syömälakkojen vuoksi. Toisinajattelija Orlando Zapata kuoli nälkään helmikuussa. Sairaalahoitoa mielipidevangeille vaatinut kuubalaistoimittaja Guillermo Farinas on puolestaan ollut syömälakossa 88 päivää.”[50]

Heinäkuussa 2010 Castro taipui lupaamaan karkottaa 52 mielipidevankia, jotta Farinas lopettaisi lakkonsa. Sata vielä jää.

Asuntosääntely / kaupankäynnin kieltäminen

Kuubassa asuntojen myyminen on kiellettyä, mutta niitä saa vaihtaa keskenään. Tästä syystä esim. ”2,3 miljoonan asukkaan Havannassa on huutava asuntopula”, vaikka maassa on mm. mikroprikaatijärjestelmä uusien talojen rakentamiseksi. Jopa ”puoluelehti Granman mukaan kaikkiaan 640 000 asuntoa” tarvittaisiin 11 miljoonan asukkaan Kuubassa.[51]

Kauppaamiskiellosta aiheutuu myös tavattomasti transaktiokustannuksia. Sopivan asunnon hankkiminen vaatii valtavasti vaivaa, ihmiset kulkevat kyltit käsissään Pradon puistokadulla etsien jotakuta, jolla on heidän haluamansa asunto, siinä toivossa, että juuri sama henkilö haluaisi heidän vanhan asuntonsa.

Ihmiskuntahan keksi kaupankäynnin ehkä kymmeniä miljoonia vuosia sitten siksi, että tällaisia ihmesattumia ei tarvittaisi vaan tarvittaessa vaihdossa voisi antaa toisenlaisia hyödykkeitä samantyyppisen sijaan, ja myöhemmin rahan, jotta monimutkaisten vaihtojen kaikkien osapuolten ei tarvitsisi olla yhtaikaa paikalla siten, että kaikki summat menisivät heti tasan, ts. välirahat jäisivät nolliksi.

”Mutta joskus voi käydä hyvä tuuri, kuten Lopezeilla”, HeSa kertoo. Siedettävä vaihto löytyi ja ”paperisota kaupungin virastoissa kesti kolme kuukautta”.[52]

Jos kapitalismi kielletään tai sitä rajoitetaan, ihmiset kuitenkin harjoittavat kapitalismia. Laittomaksi julistetusta kapitalismista käytetään nimitystä pimeät markkinat. ”Havannalaiset kertovat, että laittomat kiinteistö- ja asuntomarkkinat käyvät kuumina.” Lisäksi ”Ulkomailla asuvien kuubalaisten kerrotaan rahoittavan sukulaistensa remontteja”. [53]

Taloudellinen tehottomuus

MTV3:n uutisista poimittua: ”Vessapaperi loppumassa Kuubasta…Kuuban johtaja Raul Castro on myös moittinut Kuuban tuottavuutta riittämättömäksi… Kuuba tuo maahan noin 60 prosenttia elintarvikkeistaan.”[54]

Ranskan vallankumous 1789

Kuuban vallankumous tehtiin sekalaisella joukolla liberaalien tavoitteiden nimissä. Kuukauden verran alku näytti melko hyvältä. Sitten vallankumouksen keskushahmo kaappasi vallan ja toteutti sosialistisen totalitarismin.

Ranskan suuressa vallankumouksessa 1789-99 vallankumous alkoi vähitellen, tapahtui demokraattisesti ja enimmäkseen rauhanomaisesti. Vuonna 1791 ylin johtaja, liberaali Mirabeau kuoli, ja väkivaltaisuudet, kiihkoilu ja vihapropaganda tuottivat äärivasemmistolaiselle Vuoripuolueelle valtaa – muttei parlamenttienemmistöä. Vasta väkivaltaisuudet ja liberaalien vaino nostivat sen 1792-93 valtaan. Verisen terrorikauden päätyttyä sosialisti Robespierren kaatamiseen 27.7.1794 vallankumous jäi sekalaisiin käsiin.

Venäjän maaliskuun 1917 liberaali vallankumous puolestaan heikkeni Saksan-vastaisen maailmansodan epäsuositun jatkamisen vuoksi, kunnes liberaalit jättivät kesällä vallan maltillisille sosialisteille, joilta kommunistit sen kaappasivat.

Analogioista huolimatta vallankumoukset etenivät kovin eri tavoin, ja moni liberaali vallankumous on onnistunutkin, mm. Itä-Euroopassa 1989-91 sekä 2000-luvulla ja Amerikassa 1776 (1775-83). Espanjan liberaali vallankumouskaan ei päätynyt sosialistien käsiin, joskin välillä konservatiiveille. Venäjän ja Suomen 1905 vallankumoukset tuottivat osittain pysyviäkin liberaaleja vaikutuksia, sitäkin enemmän Englannin vuosien 1688-89 liberaali ”mainio vallankumous”, Hollannin sata vuotta varhaisempi vapautuminen, monet 1800-luvun kumoukset ym.

Lähdeviitteitä ja lisätietoja

Kuuba (L.net, lisätietoja ja lähdeviitteet useimmille faktoille, joille ei ole linkkejä yllä)

Pahimmat murhaajat: Castro vastaa 32 Pinochetia, Tito 500, Lenin 1800, Hitler 9 000, Stalin 20 000 ja Mao 30 000 Pinochetia (Vapaasana.net)

Kuuban terveydenhoito: propaganda ja todellisuus (Vapaasana.net)

Totuus Kuubasta (Vapaasana.net, Johan Norberg, mm. ennen vallankumousta rikkaan Kuuban terveydenhuolto on heikentynyt pahasti suhteessa muuhun Latinalaiseen Amerikkaan, ja Raul Castro myöntää, että maan ongelmat johtuvat siitä itsestään eikä kauppasaarrosta)

Castro vaati Neuvostoliittoa aloittamaan ydinsodan Kennedyn Yhdysvaltoja vastaan (27.10.1962) (Vapaasana.net)

Jaa tämä:

• Tweet

Tykkää Lataa...