”Vienkö sinut johtajamme luokse?” Tämä hauska video käännyttää kuulijan tehokkaasti anarkokapitalistiksi. Sitten voi palauttaa mieliin, että valtioiden synty vähensi väkivaltaa huomattavasti. Johtopäätös lienee joko, että ainakin minimivaltio tarvitaan, tai, että anarkokapitalismi on parempi ratkaisu vain suotuisissa olosuhteissa.
Kuuntelija: ”The best slaves is they don’t know they’re slaves!”
David Friedmanin mukaan ”itävaltalaisten” Murray Rothbard kannattaa anarkokapitalismia aina (periaatteellisista syistä), Friedman itse arvioi sen hyväksi sopivissa olosuhteissa (konsekventialistis-utilitaristisesti) ja Milton Friedman ei koskaan sanonut poikansa olevan väärässä, piti vain tämän oikeassaoloa vähemmän todennäköisenä kuin David itse.
Vapaasana.net 
”Metsästäjä-keräilijän todennäköisyys kuolla väkivaltaisesti oli 15 – 60 %,”
Miten kukaan voi tosissaan käyttää yksinkertaisia ja tietämättömiä luolaihmisiä esimerkkinä perustellessaan valtion tarpeellisuutta. Näissä arvioissa on varmaan eroteltu keihäillä mammutteja metsästävien väkivaltaiset työtapaturmat saaliin ollessa eri mieltä päivän ruokalistasta.
Toisilta varastavat ja murhaavat ihmiset olivat/ovat vain valtion esiaste: http://www.youtube.com/watch?v=G-PeQBV5TDg
”Vuonna 2005 väkivaltaiset kuolemat olivat enää murto osa siitä, mitä 1900-luvulla”
Tätä argumenttia ei voi käyttää missään mielessä puolustettaessa valtiota. 1900-luvulla valtiot olivat jo vanha keksintö eikä anarkismista ollut enää tietoakaan. Pikemminkin tämä toimii esimerkkinä valtion väkivaltaisesta luonteesta. Lisäksi valtiot murhasivat 1900-luvulla 200 milj. ihmistä. Viimeisin järkyttävä massamurha tapahtui Irakissa, kun sivistyneet länsivaltiot murhasivat 100 000 siviiliä USAn johdolla.
Ihmisillä on tuottavuuden lisääntyessä yhä enemmän vaihdettavaa. Valtio on kasvanut tämän siivellä ja valtiosta huolimatta ihmiset ovat keskittyneet yhä enemmän vaihtamiseen, kuin varastamiseen. Voidaan siis sanoa, että väkivalta on vähentynyt valtiosta huolimatta, ei sen ansiosta. Tämä tosin ei pidä paikkaansa, sillä kaikki mitä valtiolla on tai mitä se jakaa on varastettua. Valtio varastaa puolet bruttokansantuotteesta. Itse asiassa se ei edes kerro koko totuutta, sillä bkt:ssä on mukana valtion kuvitteellinen tuotanto. Kun se puhdistetaan pois, päästään 70 – 80 %. Tämän varastamisen takana on aina väkivallalla uhkaaminen.
”Hobbes oli oikeassa”
Ei Locken luonnollisia oikeuksia kannattavan mielestä. Hobbesin luonnonoikeus ja jatkuva kaikkien sota kaikkia vastaan toteutuu puhtaimmillaan juuri valtion omassa järjestelmässä, demokratiassa. Suora väkivalta on demokratiassa vain ulkoistettu valtiolle. Yritäs vastustaa valtiota sen ottaessa haluamansa, niin näet, mitä tarkoittaa väkivalta. Eskalloitunut väkivalta on vähentynyt siksi, että ihmiset eivät halua väkivaltaista konfliktia musertavan ylivoimaisen rosvon kanssa. Ja ainoa keino välttää väkivalta on alistua. Ja jos vielä uskottelee itselleen olevansa iloinen veronmaksaja, niin silloinhan kaikki on kunnossa, niin kuin päänsä pensaaseen pistävällä strutsilla.
”Rahan, finanssi-instituutioiden, ajanmittauksen ja kuljetuksen kehittyminen kannusti ryöstelyn sijaan kaupankäyntiin.”
Tämä puhuu vapaiden markkinoiden puolesta, ei valtion.
Anarkokapitalismi ei tarkoita sekasortoa, väkivaltaa ja laittomuutta. Siinä laki ja järjestyksenpito ovat vapaiden markkinoiden hyödykkeitä siinä missä maito ja leipä. Jos tarjoat asiakkaillesi hapanta maitoa ja homeista leipää, niin he menevät kilpailijallesi. Sama pätee lakiin ja järjestyksenpitoon. Tietätte varmaan mitä on tapahtunut maissa, missä maito ja leipä on monopolisoitu valtiolle. Laki ja järjesty eivät ole poikkeus. Valtio osaa tuottaa niitä aivan yhtä hyvin kuin maitoa ja leipää. Juuri julkaistun tiedon mukaan valtio pystyy selvittämään 12 % pimeistä rikoksista. Eli niistä rikoksisa, joissa uhri ei osaa nimetä tekijää. Näistäkin suurin osa selviää vain, kun jonkun toisen rikoksen uhri on nimennyt rikollisen ja poliisi tapaa rikolliselta siinä yhteydessä pimeiden rikosten saalista tai kuulusteluissa tämä rikollinen tunnustaa pimeätkin rikoksensa.
Jos enemmistö ihmisistä kannattaa väkivallattomuutta, niin valtio on tarpeeton. Jos enemmistö kannattaa väkivaltaa, niin valtio antaa heillä vaarallisen välineen.
TykkääTykkää
Jos määrittelet väkivaltaa käyttävän tahon olevan valtion esiaste, tietysti valtioiden ja niiden esiasteiden katoaminen lopettaisi väkivallan, mutta siitä Pinker tuskin kirjoittaa. Jos tarkoitat ”anarkokapitalismilla” tilannetta, jossa kukaan ei pakota toisia, moni varmaan pitää sitä ihanteena, mutta yhtä hyvin voisimme ”liberaalilla valtiolla” tarkoittaa sellaista, joka ei tapa ketään ja lisäksi estää kaikkia muitakin tappamasta. Kummassakin väkivaltaisen kuoleman todennäköisyys olisi 0 %, mutta kumpikin on fantasia eikä pelkkä yhteiskuntajärjestelmä.
Olennaisempaa on kysymys, kannattaako valtiosta koskaan luopua, ja jos joskus kannattaa, millaisissa olosuhteissa. Siihen et vastaa. Nähdäkseni myöskään Vapaan Sanan artikkeli ei vastaa siihen – kuin sanomalla, että joissain olosuhteissa ei kannata.
Jotkut anarkokapitalistit usein kiertävät ongelmat sanomalla, että jos väkivaltaa tulee (paljon tai järjestäytyneesti), kyseessä ei ole anarkokapitalismi. Kuulostaa kommunistien puheelta reaalikommunismista. Oikeassa kommunismissa valtiota ja väkivaltaa ei ole ja pakottamista ei tarvita, kun kaikille riittää kaikkea, joten kommunismi on anarkokapitalismin erikoistapaus.
Rothbardin tie anarkokapitalismiin kuulostaa minusta uskottavammalta kuin Marxin tie, mutta ainakaan vielä en ole nähnyt hyviä todisteita siitä, että valtiosta luopuminen onnistuisi, joten pidän kysymystä avoimena. En usko, että se onnistuu hyvin kaikissa tilanteissa.
Jos kirjoituksestasi pudottaa fantasiat pois, käteen jää: Aikanaan valtion synty vähensi Pinkerin mukaan väkivaltaisen kuoleman riskiä huomattavasti. Somaliassakin valtion synty saattaisi parantaa tilannetta, mutta jos länsimaissa siirryttäisiin valtiottomaan tilaan, siinä yksittäiset tapot ja mafiatyyppinen organisoitu tappaminen ja muut ongelmat saattaisivat jäädä vähäisemmiksi kuin nykyään. Toisin kuin väitetään, ajan mittaan turvallisuuspalvelut eivät välttämättä ketjuuntuisi, korruptoituisi, fuusioituisi tai muuta vastaavaa, tavalla, joka johtaisi nykyistä pahempaan tilanteeseen.
Onhan tuo mahdollista, mutta en panisi siitä päätäni pantiksi, ja tuo on lähempänä David Friedmania kuin Murray Rothbardia.
Kommentoit nähdäkseni sivua http://liberalismi.net/wiki/Optimismi . Minustakin se näyttää puhuvan enimmäkseen vapaiden markkinoiden puolesta, jos verrataan nykytilaan, ei välttämättä anarkokapitalismiin verrattuna, ja vain tuossa yhdessä kohdassa se ottaa kantaa anarkiaa vastaan, valtioiden puolesta, mutta senkin vain muinaisissa olosuhteissa väittämättä, että valtiot enää nyt olisivat parempia.
Tuo artikkelissa viitattu sivun kohta näyttäisi viittaavan Steven Pinkerin sivuun http://edge.org/conversation/mc2011-history-violence-pinker , joka on aika samanhenkistä tekstiä, pikemminkin antaa argumentteja markkinoiden puolesta kuin vastaan, vaikka tämä ei näytä sivun tarkoitukselta.
Sivu siis toteaa valtioiden synnyn aikanaan vähentäneen väkivaltaa huomattavasti. Sivu ei ole tieteellinen artikkeli, jossa olisi todisteet, mutta sivulla esitetään kyllä viitteitä näistä todisteista. Pinker on alan luotettavimpia tieteilijöitä, mutta mieluummin näkisin itse todisteet.
Mainitsemasi 12 % tulee parhaassa tapauksessa hyöty-kustannusanalyysistä, jonka mukaan rikosten selvittelyyn ei kannata investoida enempää, vaan nykytilannekin riittää pitämään rikokset melko vähäisinä, rajahyöty jää alle kustannusten. Ehkä.
TykkääTykkää
Esivalta ja pakkovalta ovat väkivaltaa. Väkivalta on vastaavasti pakkovaltaa ja sen voi myös katsoa olevan myös esivaltaa. Ihminen tai ihmisjoukko, joka väkivalloin loukkaa toisen omistusoikeutta itseensä asettuu aina tälle esivallaksi. Libertaari vapaus on vapautta tästä esivallasta ja siten pakkovallasta ja väkivallasta. Tämä pätee mittakaavasta riippumatta. Valtio, heimopäällikkö, sotalordi, kirkko, rosvopäällikkö tai mikä muu tahansa esivaltaansa väkivalloin ylläpitävä taho poissulkee libertaarin vapauden suhteessa käyttämänsä väkivallan määrään.
Yhteiskunta tai yhteisö ei ole vapaa, jos paikallinen rosvopäällikkö kerää siinä suojelurahaa valtion asemasta. Yhteisö ei myöskään voi olla libertaari, jos siinä vallitsee patriarkkaalinen kulttuuri, jossa naiset ovat alistettuja. Ei, vaikka mitään muuta esivaltaa ei olisi. Jos miehet elävät ilman ulkoista pakkoa, mutta käyttävät totalitaristista valtaa naisiin nähden, niin voidaan sanoa, että yhteisö on vain 50 % vapaa. Miehet ovat ottaneet perheyhteisöissä esivallan ja alistaneet puolet yhteisöstä. Totalitarismin astetta ei vähennä se, että miehet sallivat vaimojensa jutella keskenään töidensä lomassa.
Valtio, kuten Suomi, on 100 % totalitaristinen. Kyse ei ole siitä, että valtio tällä hetkellä puuttuisi kaikkiin asioihimme 100 %, vaan siitä, että valtiolla on valta ja voima tehdä se. Voimme esimerkiksi vapaasti valita seksikumppanimme, kunhan hän on saavuttanut valtion määrittelemän iän tai ei ole prostituoitu. (On muuten vaikea löytää asiaa, mitä valtio ei jollain tavalla sääntelisi). Mutta tämä ei ole pointti, vaan se, että valtiolla on kaikki valta puuttua siihen tai mihin muuhun tahansa asiaan ja millä tavalla tahansa vain säätämällä uuden lain. Perustuslakikin, jos se sattuu olemaan tiellä, on vain hidaste.
Minarkistien minimivaltio on vähintään yhtä kova haaste, kuin anarkokapitalistien, voluntaristien tai agoristien valtiottomuus. Minarkistinen valtio tarvitsee samat perusrakenteet kuin totalitaristinenkin valtio. Nämä rakenteet sisältävät aina sisäsyntyisen kasvumekanismin. Kun se on olemassa, valtion kasvua yksilönvapauden kustannuksella totalitaristiseksi hirviöksi on hyvin vaikea estää. USA on paras esimerkki tästä. Perustuslain oli tarkoitus pitää USA minimivaltiona, mutta miten kävi.
Libertaari yhteiskunta ei ole mahdollinen minarkistisena eikä anarkokapitalistisena, jos suurin osa ihmisistä ei halua aitoa väkivallattomuutta. Aito väkivallattomuus tarkoittaa sitä, että ihmisen luonnolliset oikeudet tunnetaan, niitä kunnioitetaan ja niiden loukkauksia vastustetaan. Tämä on ehdoton vaatimus sille, että valtiota pystytään ylipäätään pienentämään. Ihmisten on ymmärrettävä valtion palvelujen ja toimintojen olevan väkivalloin rahoitettuja ja muilla tavoin luonnollisia oikeuksia loukkaavia, ja heidän on oltava valmiit luopumaan niistä oman oletetun hyötynsä kustannuksella.
Utilitaristisin perusteluin ei ikinä saada valtiota pienenemään saati päästä minimivaltioon. Kokoomuksen Vapaavuori sanoi juuri tänään aamutelevisiossa, että kohdentamalla leikkaukset ja veronkorotukset oikein voimme ylläpitää normaalia korkeampaa valtion menotasoa. Utilitarismi on juuri tätä. Se on ikuista kiistelyä siitä, mikä tapa on tehokkain tai tuottaa suurimman kokonaishyödyn. Se ei kyseenalaista keinoja, vaan arvio tilanteen lopputuloksella.
Jos radikaali utilitaristi ja tällä hetkellä anarkokapitalisti David Friedman tulisi uusissa laskelmissaan siihen johtopäätökseen, että valtio olisi tehokkain taloudellinen toimija ja tuottaisi suurimman kokonaishyödyn, niin hänellä ei olisi vaikeuksia kannattaa kommunismia. Sen sijaan radikaali luonnollisten oikeuksien Murray Rothbard ei hyväksyisi väkivaltaista järjestelmää missään nimessä. Ei edes vaikka hän uskoisi sen tuottavan suurimman kokonaishyödyn, hyödyttävän häntä henkilökohtaisesti eniten tai suojaisi häntä parhaiten muilta väkivallantekijöiltä. Tässä on utilitaristisen ja moraalisen perustan ero.
Mitä vähemmän yhteiskunnassa on väkivaltaa, sitä libertaarimpi se on. Ideaali yhteiskunta on tietysti täysin väkivallasta vapaa ja pelkästään vapaaehtoisiin kanssakäymisiin perustuva. En kuitenkaan ole kuullut yhdenkään libertaarin väittävän, että ideaali yhteiskunta olisi mahdollinen. Sellaiseen ei koskaan päästä. Tosiasiassa ammattimaisia rikollisia on kuitenkin vain muutama prosentti väestöstä. Enemmistön on hyvin helppo puolustautua heitä vastaan. Sitä ei tarvitsisi edes ulkoistaa turvayrityksille. Muutama prosentti ammattimaisia rikollisia eliminoituu hyvin nopeasti vapaassa yhteiskunnassa. Ammattirikolliset jopa itse sanovat, että he eivät pelkää valtiota vaan aseistautunutta uhria. Jos he arvelevat uhrilla olevan aseen, he etsivät toisen uhrin. Mitä tulee satunnaisiin ja päähänpistorikoksiin, niin niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Niitä ei voida estää eikä niistä päästä eroon missään yhteiskunnassa, vähiten valtion toimesta. Jos yhteiskunnan perusarvona on todellinen väkivallattomuus, niin todennäköisesti ihmisten päähänpistot ja äkkipikaistukset olisivat vähemmän agressiivisia.
Yksilö on itse vastuussa omasta turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan ja toisaalta kenelläkään ei ole oikeutta estää häntä huolehtimasta niistä oman persoonansa puitteissa. Yksilöllä on luonnollinen oikeus pysäyttää aloitettu väkivalta kaikin käytettävissä olevin keinoin. Väkivallan aloittaja kantaa aina täyden vastuun. Hätävarjelun liioittelua ei tunneta. Yksilö luopuu kaikista luonnollisista oikeuksistaan sillä hetkellä, kun hän aloittaa ja jatkaa väkivaltaa toista kohtaan. Uhrilla on oikeus vaikka ampua murtomies, raiskaaja jne. rysän päältä.
Ehkä paras kuvaus yhteisöistä, jotka elivät valtion lain ulottumattomissa, eivätkä silti vajonneet sekasortoon ja rikollisuuteen: An American Experiment in Anarcho-Capitalism: The Not So Wild, Wild West. Jokamiehenoikeus kantaa asetta ja käyttää sitä takasi osaltaan järjestyksen. ”God made man, but Samuel Colt made them equal” todistettiin toimivaksi. Rauha ei pysynyt maassa siksi, että ihmiset olisivat tuolloin olleet moraalisesti tiedostavia ja määrätietoisesti pyrkineet kohti libertaarin käsityksen mukaista väkivallatonta yhteiskuntaa, vaan siksi, että toisen oikeuksien loukkaamisen hintana oli äkkikuoleman riski. ”An armed society is a polite society”.
Meillä on etu tuohon aikaan nähden. Libertaari moraalifilosofia on nyt kypsä. Olemme myös nähneet, mihin valtio on noista ajoista kehittynyt ja kuinka paljon se on matkalla yksilönvapauksia loukannut. Jos nyt syntyisi vastaava tilaisuus, niin ymmärtäisimme pitää siitä paremmin kiinni.
Jotta valtio saataisiin rauhanomaisesti pienennettyä minarkistiseksi, niin yhteiskunnassa on pakko olla vallitsevana moraalina aito väkivallattomuus. Ilman sitä demokraattisen valtion pienentäminen ei vain ole mahdollista. Diktatuurissa sitä voisi yrittäää vallankaappauksella, koska hallinnolla ei yleensä ole suurten massojen tukea. Demokratiassa kansa pitää vain puhua taakse ja se on lähes yhtä toivoton tehtävä maltilliselle liberaalille, minarkistille kuin radikaalille libertaarillekin. Niin kaukana suuri yleisö on klassisen liberalismin ideologioista.
Ainoa keino edetä kohti tavoitetta on jatkuva valistus. Kokemuksesta tiedän, että utilitaristisilla perusteluilla ei muuteta kenenkään kantaa. Niillä voidaan vain vahvistaa samoin ajattelevien mielipiteitä. Sosialisteille on turha väittää kapitalismin toimivan paremmin ja tuottavan köyhällekin paremman elintason. Yksikään vasemmistolainen ei osta tätä mielipidettä. Sen sijaan tiedän useita tapauksia, jotka ovat omineet luonnolliset oikeudet ihmisoikeuksina ja sitä kautta hyväksyneet radikaalin kapitalismin.
Mitä tulee valtion lopulliseen hylkäämiseen, niin siihen on lopussa vain psykologinen este. Jos saamme aikaiseksi minarkismin, niin ylivoimaisesti suurimmat esteet väkivallattomalle yhteiskunnalle on silloin jo raivattu. Tarvitaan vain uskallusta luopua lopuistakin valtion jäänteistä.
”They who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety, deserve neither liberty nor safety.” (Benjamin Franklin)
TykkääTykkää
En minä väittänyt, että ennen valtioita olisi ollut libertarismia eikä nähdäkseni myöskään artikkeli tai Pinker, vaan Pinker väitti, että valtioiden synty vähensi väkivaltaa huomattavasti.
Jos määrittelet sanan ”valtio” uudestaan tarkoittamaan väkivaltaa, et ole rakentava keskustelija. Jotkut kommunistitkin määrittelevät ”kapitalismin” tarkoittamaan sortoa ja siten todistavat, että Neuvostoliitto oli kapitalistinen ja sorron saa lakkautettua vain kitkemällä kapitalismin pois.
Pinkerille voi argumentoida vastaan vain käyttämällä termejä siinä normaalissa merkityksessä, jossa hän niitä käytti, eikä jollain omalla kielelläsi, jolla tulet väittäneeksi olkinukkeja vastaan.
Jos osoittautuisi, että anarkokapitalismi johtaisi nopeasti yhden suojelufirman ylivaltaan ja sitten sen sisällissotaan, jossa maailma tuhoutuisi varmuudella pian, David Friedman saattaisi todellakin kääntyä anarkokapitalismia vastaan, kuten vihjasit, mutta niin kääntyisi suurin osa muistakin anarkokapitalisteista, harva oikeasti haluaisi kuolla pian yhdessä kaikkien muiden kanssa. Minä pidän näitä ihmisiä moraalisempina kuin sitä vähemmistöä, joka ei kääntyisi, enkä voi tietää, kumpaan joukkoon Rothbard kuuluisi. Tämä osoittaa, että vaikka vapaudella olisi välinearvon lisäksi itseisarvoa, useimpen libertarrien mielestä se ei ainakaan olisi läheskään 100 % itseisarvoista toisin kuin ilmeisesti Rothbard väittää.
TykkääTykkää