Vuosina 2002 – 2011 terrorismi tappoi 100 000 asukasta kohden seuraavat ihmismäärät: Irak 5,40 – Afganistan 5,07 – Somalia 2,91 – Jemen 1,85 – Pakistan 0,80 – Nigeria 0,26 – Thaimaa 0,22 – Filippiinit 0,12 – Venäjä 0,11 – Intia 0,03. Näissä maissa kuolonuhreja oli eniten, mutta tällä suhteellisella luvulla väliin kiilaa pienempiä maita kuten Norja: 1,47. Jopa itsemurhaluvut ovat paljon korkeampia, tyypillisesti toisella kymmenellä. Terrorismi on marginaalinen väkivaltarikollisuuden alalaji.

Global Terrorism Index on tilastoinut terrorismia maailmalla ainakin vuosina 2002-2011. Se tarjoaa siis objektiivisuutta tavoittelevan mahdollisuuden suhteuttaa terrorismi muuhun väkivaltarikollisuuteen, uutisaiheisiin ja kuolinsyihin. Vuonna 2011 ranking-listan kärjessä olivat terrorismin kuolonuhreissa mitattuna Irak (1798), Pakistan (1468), Afganistan (1293), Intia (402), Jemen (454), Somalia (294), Nigeria (437), Thaimaa (142), Venäjä (159) ja Filippiinit (120). Luullakseni harvalla on tähän perustavaa laatua olevaa muistuttamista. Viimeistään Intia muistuttaa meitä kuitenkin siitä, että luvut pitäisi suhteuttaa kyseisten maiden väkilukuihin ja kenties rajoittaa maantieteellisesti valtioita pienempiin alueisiin (osavaltioihin, lääneihin tai saariin kuten Mindanaoon). Jos kuitenkin pysyttelemme valtiollisella tasolla ja laskemme vuotuiset terrorismin kuolonuhrit 100.000 asukasta kohti, edellä mainittujen kymmenen maan järjestys muuttuu seuraavaksi: Irak 5,40 – Afganistan 5,07 – Somalia 2,91 – Jemen 1,85 – Pakistan 0,80 – Nigeria 0,26 – Thaimaa 0,22 – Filippiinit 0,12 – Venäjä 0,11 – Intia 0,03. Toisaalta näiden väliin kiilaa joitakin pienempiä maita, joissa riski menehtyä terrorismiin on väkilukuun suhteutettuna suuri, kuten Norja 1,47.

Muodostaako terrorismi huomattavan osan henkirikollisuudesta? Suomessa henkirikoksiin kuolee 2,2 ihmistä 100.000 asukasta kohti, mikä on moninkertaisesti Norjaan (0,6) verrattuna. Epäilemättä terrorismi erottuu muista murhista Irakissa, Afganistanissa ja Somaliassa, kohtuullisen selvästi myös Jemenissä ja Pakistanissa (puhumattakaan Norjasta), mutta muissa maissa se on marginaalinen ilmiö. Venäjällä henkirikoskuolleisuusluku (10,2) on sata kertaa suurempi kuin terrorismikuolleisuus, mistä päätellen terrorismin hehkuttaminen on pitkälti tarkoitushakuista ja yrittää vähätellä maan yleistä väkivaltaisuutta. Venäjältä ja ehkä Filippiineiltäkin (5,4) löytynee paljon muita henkirikollisuuden alalajeja (joukkomurhat, raiskaukset, suojelurahan kiristykset, kannibalismi tms.), joissa uhreja kertyy yhtä paljon kuin terrorismin vuoksi. Terrorismin uutisointiin ja tutkimukseen liittyy kuitenkin paljon kiehtovaa, jännittävää, myyttistä ja jopa romanttista verrattuna vaikkapa juoppohulluuskohtauksiin, jotka mieluummin sivuutetaan epäpoliittisina ja ”tavallisina”.

Terroristit ovat tehottomia

Jos katse käännetään uhreista tekijöihin, sopii kysyä, kuinka paljon terroristeja on ja kuinka tehokkaita he ovatkaan työssään. Erään arvion mukaan Talibanilla on ainakin 25.000 taistelijaa (http://www.infowars.com/taliban-numbers-increase/), Irakin al-Qaidalla ”satoja” (http://www.azcentral.com/news/articles/2009/06/24/20090624iraq-alqaida0624-ON.html), al-Shäbabilla 14.426 (http://en.wikipedia.org/wiki/Harakat_al-Shabaab_Mujahideen, onpa tarkka luku!) ja Filippiinien kapinallisryhmillä ehkä 8000 (useimmat maolaiskommunisteja eivätkä ääri-islamisteja). Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että tarvitaan aika monta terroristia tekemään yksikin surmatyö. Mielikuvissamme puolisen tusinaa itsemurhapommittajaa kaataa pari pilvenpiirtäjää ja vie mukanaan hautaan tuhansia ihmisiä, mutta tämä on erittäin poikkeuksellista – useimmat itsemurhapommittajat ovat luusereita, jotka surmaavat vain itsensä tai muutaman sivullisen, mutta eivät ole läheskään sellaisia joukkomurhakoneita kuin kuvittelemme. Mielikuvat muodostuvat tehokkaimpia yksittäistapauksia korostavasta uutisoinnista, TV-sarjoista ja elokuvista sekä uhkakuvista, joita tietenkin kaikkien yleisestä turvallisuudesta huolta kantavien täytyy mieluummin liioitella kuin vähätellä. Mutta niinhän se on sotahistoriassakin: mielikuvissamme sotilas tappaa monta vihollista ennen kuin itse kaatuu, vaikka tilastollisen todennäköisyyden mukaan keskivertosotilas ei osu yhteenkään viholliseen. Jostain Meksikon vallankumouksesta on jopa laskettu käytettyjen ammusten ja kuolonuhrien välinen suhde, josta päätellen aseiden osumatarkkuus oli sattumanvarainen ja niillä ammuttiin ilmat silmät kiinni.

Jos ehkä 50.000 terroristia onnistuu surmaamaan vuosittain alle 5000 ihmistä, keskivertoterroristin hengenvaarallisuusindeksi on 0,1. Tätä voisi kenties vertailla siihen, että Suomessa poliisin puhallustestien perusteella 100.000 autoilijasta 110 ajaa humalassa (HS 17.11.2012) eli rattijuoppoja on väestössä . Kun rattijuopon yliajamana menehtyy vuosittain 79 suomalaista, rattijuopon vastaava hengenvaarallisuusindeksi olisi 0,014. Yksi terroristi vastaa seitsemää rattijuoppoa? Päivä terroristin tähtäimessä on yhtä tappavaa kuin viikko rattijuopon kyydissä?

Marginaalinen väkivaltarikollisuuden alalaji

Terrorismi on varsin marginaalinen väkivaltarikollisuuden alalaji, jonka syitä voisi mainiosti etsiä alkoholismin tai pedofilian kaltaisista moraalin ja mielenterveyden ongelmista. Ajasta ja paikasta riippuen ihmiset ryhtyvät puukkojunkkareiksi, mafiosoiksi, uskonnollisiksi fanaatikoiksi tai poliittisiksi terroristeiksi. Kulttuuri määrittelee, tekeekö turhautunut 20-30-vuotias nuori mies laajennetun itsemurhan humalassa, huumeissa tai harhaisen aatteen lumoissa – huutaako hän ”Allahu akbar!” vai mainostaako manifestiaan, haastatellaanko TV:ssä koulupsykiatria vai Jaakko Hämeen-Anttilaa. Silti eräät hullut teot ja tekijät saavat osakseen muita enemmän huomiota. Hysteerinen media ja poliittinen kenttä tekee pitkälle meneviä ja ankarasti yleistäviä päätelmiä siitä, mitä kutsutaan muodikkaasti ”terrorismiksi”. Grönlannissa ei ole liiemmin terrori-iskuja, mutta siellä juodaan viinaa kaamosmasennukseen ja itsemurhakuolleisuus 100.000 asukasta kohti on 108,1. Terrorismin suurmaissa itsemurhat ovat harvinaisia: Norjassa (11,9), Intiassa (10,5), Thaimaassa (7,8) ja Filippiineillä (2,1) yleisempiä kuin Pakistanissa (0,9) ja muissa muslimimaissa. Kymmenestä terrorismin luvatusta maasta vain Venäjällä (20,2) itsemurhaluku on korkeampi kuin Suomessa (16,8).