Kymmenettuhannet kuolevat joka vuosi jonottaessaan elinsiirtoja. Jonoja on kaikkialla, missä elinkauppa on laitonta. Tutkimusyhteenvedon mukaan elinkauppaa tutkineista 72 tutkijasta maailmassa 68 % kannatti ja 21 % vastusti elinkauppaa. Myös yhdysvaltalaisten taloustieteilijöiden (AEA) konsensus on, että elinkauppa pitäisi sallia (70 % vs. 16 %). Laillistaminen poistaa luovuttajalle ja vastaanottajalle koituvia riskejä, laskee elinten hintoja ja tuottaa luovuttajalle yhtä pienen riskin kuin rasvaimu.

Elinpula on johtanut myös elinsiirtoihin vanhoilta ja sairailta vainajilta, jolloin elimet voivat pettää tai sisältää syövän. Toisaalta myös paremman elimen odottaminen olisi vaarallista, koska jonossa on korkea kuolinriski.

Kuolleilta otettuihin elimiin liittyy monia kiisteltyjä ongelmia kuten kiire ottaa elimet ennen suostumuksen varmistamista sekä vaikeus määritellä elämän ja kuoleman rajaa. Myös kuolleiden elimiä pitäisi voida kaupata, jotta useammat suostuisivat luovutuksiin.

Jonokuolemat

Maailmassa on miljoonia munuaispotilaita mutta vuonna 2007 tehtiin vain 65 000 munuaissiirtoa. Yhdysvalloissa munuaissiirtojonossa on 83 000 ihmistä, heistä vuonna 2008 vain 16 500 sai elimen ja 5000 kuoli odottaessaan. Vuonna 2012 jonossa oli jo 95 000 ihmistä ja jonotusaika oli kasvanut puolella vuosikymmenessä.

Iran poisti munuaissiirtojonon

Elinkauppa on laillista vain Iranissa, vuodesta 1988. Ainoana maailmassa Iran on saanut poistettua elinsiirtojonon. Clinical Journal of the American Society of Nephrology -tiedelehden artikkelin mukaan Iranin elinsiirto-ohjelma on välttänyt monia elinkauppaan liittyviä ongelmia. Sen sijaan missään muussa kehitysmaissa kokeillut ratkaisut eivät ole edes lieventäneet jatkuvasti huononevia elinsiirtojonoja.

Iranissa voittoa tavoittelematon vapaaehtoisjärjestö Datpa välittää elinluovuttajia, jotka saavat palkkionsa hallitukselta ja vastaanottajalta. Hyväntekeväisyysjärjestöt tukevat maksukyvyttömiä vastaanottajia.

Myös Singapore suunnittelee elinkaupan laillistamista.

Laiton ja laillinen elinkauppa

Nyt laiton elinkauppa kattaa ehkä 5-10 % maailman elinsiirroista. Loput tulevat vapaaehtoisilta eläviltä tai kuolleilta luovuttajilta ja kattavat vain pienen murto-osan tarpeesta.

Laillisilla markkinoilla Iranissa munuaisten myyntihinta on 2000 – 4000 dollaria. Mustassa pörssissa hinta voi olla yli 160 000 dollaria, välikädet ottavat suuren osan summasta, leikkaus on vaarallisempi molemmille osapuolille ja ostaja saa usein hepatiitin tai HIV:n.

Laillisilla markkinoilla sekä myyjän että vastaanottajan asema olisi parempi kuin pimeillä markkinoilla. Pimeillä markkinoilla luovuttajat eivät välttämättä saa kunnollista jälkihoitoa eikä heitä testata.

Toisen munuaisen luovuttamisen riski on hyvin pieni, sama kuin eräiden kauneusleikkausten kuten rasvaimun. Seulottu luovuttaja elää pidempään kuin kahden munuaisen ihmiset keskimäärin.

John A. Robertson on myös esittänyt, ettei valtiolla ole oikeutta estää kansalaisiaan etsimästä itselleen lääketieteellistä apua.

Monet tutkijat kannattavat elinkaupan laillistamista, jotta pulaa elimistä saataisiin poistettua. Tämä myös laskisi elinten hintatasoa, mikä vähentäisi laitonta elinkauppaa ja sen kannustimia. Lisääntynyt tarjonta lyhentäisi elinsiirtojen odotusaikoja, mikä auttaisi potilaita ja säästäisi sairaalakuluja.

Journal of Economic Perspectives -lehden artikkelissaan Nobel-palkittu taloustieteilijä Gary Becker ja Julio Elias arvioivat, että Yhdysvaltojen munuaispula lievittyisi 15 000 dollarin korvauksella luovuttajalle. Liittovaltio voisi maksaa korvauksen tasa-arvon takaamiseksi. Tämä esitys säästäisi rahaa, koska elinsiirto on halvempaa kuin jonottajien tarvitsema dialyysihoito.

Äsken kuollut Becker kirjoitti aiheesta aina parin vuoden välein, viimeksi tammikuussa, mutta yhä tuhannet kuolevat turhaan, jonotusaika on kasvanut puolella ja loppua ei näy.

Vasta-argumentteja ja argumentteja

Yhdysvaltojen jo nyt laillinen verenluovutuskauppa tuottaa paljon enemmän verenluovutusta kuin Britannian palkkioton verenluovutus. Aiemmin elinkauppaa ja verikauppaa on vastustettu varoittaen myydyn veren laadusta, mutta professori Beckerin mukaan seulonnan kehittymisen vuoksi veren ja elinten laatu voidaan nykyään varmistaa hyvin.

Pakotetut ja kaapatut luovuttajat

Koska laillistaminen ilmeisesti pudottaisi elinten hinnan murto-osaan nykyisestä ja lailliset elimet olisi luotettavammin seulottu, mustan pörssin hinta putoaisi paljon sitäkin alemmaksi. Tämä luultavasti vähentäisi luovuttajaksi kaapattujen tai pakotettujen määrää.

Köyhät luovuttajat

Professori Gary Becker kummastelee sitä, että suostuvaisten köyhien elimiä ei saa edes heidän kuoltuaan myydä heidän lastensa tai vanhempiensa hyväksi. Tosin hänen mukaansa sekään, että köyhiltä riistetään mahdollisuus myydä munuainen eläessään, ei paranna köyhien asemaa.

Muita vastaväitteitä on ollut se, että elinkaupan laillistaminen ei lisäisikään luovutuksia eikä laskisi elinten hintoja, mutta sekä teoreettiset tutkimukset että Iranin empiirinen esimerkki ovat osoittaneet nämä väitteet täysin vääriksi.

Todellinen motiivi vastustajilla on vain oma moraalinen närkästys, jolle sitten haetaan edellä kuvatun tapaisia oikeutuksia, jotta voitaisiin riistää köyhältä mahdollisuus rikastua suhteellisen vaarattomasti.

Myös joukko altruistisia munuaisluovuttajia on vaatinut elinkaupan laillistamista, vaikka heillä ei enää ole myytävää jäljellä, koska he ovat lahjoittaneet toisen munuaisensa tuntemattomille.

Becker ja Elias myös huomauttavat, että luovutukselle voidaan asettaa pakollinen harkinta-aika ja vaatia kirjallista suostumusta, jos pelätään impulsiivisia päätöksiä.

Linkkejä

Elinkauppa (L.net)