Ekonomistit ovat vasemmalla, etenkin työn taloustiede ja veroasteen tutkimus

Tutkimus: ekonomistien tulokset vaihtelevat heidän poliittisten kantojensa mukaan. USA:n ekonomisteista arviolta 60 % on vasemmalla, etenkin työn ja optimiveroasteen tutkijat. Optimaalinen veroaste on 33 %, kun tutkijoiden ideologia neutraloidaan. ”Optimaalinen” veroaste tarkoittaa suurinta mahdollista, paras on tietysti alempi.

Jelveh et al. osoittivat, että työn taloustieteilijät ovat yleensä vasemmistolaisia ja kauppakorkeakoulujen ekonomistit konservatiivisia. Sana-analyysin mukaan kaikkein vasemmistolaisimmat termit olivat ”jälkikeynesiläinen”, ”luotto-unioni” ja ”liittovaltion varat”. Korkealle sijoittuivat myös mm. ”työmarkkinat”, ”pankkisektori” ja ”Brookings paper”. Oikeistolaisimmat termit olivat ”free banking”, ”seteli”, ”riskirahasto” sekä monet rahapoliittiset termit.

Taloustieteilijät ilmeisesti valitsevat alansa poliittisen kantansa perusteella. Myös heidän numeeriset tuloksensa ovat heidän kantansa mukaisia. Kun esimerkiksi ekonomistit saavat optimaaliseksi veroasteeksi 41 % ja tämän joukon vasemmistolainen valikoituminen korjataan, saadaan ideologianeutraaliksi tulokseksi 33 %. Jelvehin et al. mukaan muutkin tulokset pitäisi korjata näin ennen poliittisten johtopäätösten tekemistä.

Taloustiedelehtien julkaisupäätökset tosin eivät riippuneet editorien ideologiasta mutta ehkä arvioijien ideologiasta.

Optimaalinen veroaste on 33 %?

”Optimaalinen veroaste” on siis tutkimusten mukaan 33 %, kun tulokset painotetaan edustavasti eikä veroasteen tutkijoiden suhteettoman vasemmistoenemmistön tuloksille anneta suurempaa painoa kuin muille. Vasemmistolaisethan hakeutuvat mielellään mm. verotuksen ja työmarkkinoiden tutkijoiksi.

Tämä tarkoittaa, että jos halutaan verottaa kansalta ne viimeisetkin eurot, jotka siitä voi irti saada, vaikka kukin niistä viimeisistä euroista pudottaisi kansantuotetta miljoonalla eurolla, veroaste olisi 33 %. Jonkin verran pienempi veroaste kuin 33 % siis johtaisi melkein samaan verotuottoon ja selvästi korkeampaan kansantuotteeseen ja olisi näin kansalle paljon parempi. ”Optimiveroaste” on siis rawlsilainen yläraja, jota alemman valitsee kansasta vähänkin laajemmin välittävä enemmistö.

Tutkimukset yleensä rajoittuvat noin 1-3 vuoden vaikutuksiin. Koska minimipalkat muuttavat yritysrakenteita ja työmoraalia ja kulttuuria hitaasti, suuri osa haitoista jää näkemättä. Todellinen optimiveroaste lienee siksi selvästi alle 33 % ja paras veroaste siis sitäkin selvästi pienempi. Yhdysvaltain veroaste 27 % lienee näin ollen liian korkea, samoin Suomen veroaste on 44 % ja Zimbabwen 49 % (2. korkein).

Taloustieteilijät tulevat vasemmalta. Oppi korjaa tästä vain osan.

Jelveh et al. analysoivat 2000 ekonomistia. Näistä 60 % kannatti demokraatteja ja 40 % republikaaneja. Ekonomistien lahjoituksista 80 % meni demokraateille.

Muissakin tutkimuksissa lähinnä vasemmistolaisimmat ryhtyvät taloustieteen tutkijoiksi. Siksi taloustieteilijät ovat vasemmistolaisempia kuin kansa siitä huolimatta, että opin myötä he muuttuvat huomattavasti liberaalimmiksi vielä siinäkin iässä, jossa harva muu enää vaihtaa kantaansa. Useimpien 18 tai 25 vuoteen mennessä omaksumat kannat ovat valitettavasti pysyviä tosiasioista riippumatta.

Lisätietoja lähdeviitteineen

Artikkelin faktoja ja lisätietoja tieteellisin lähdeviittein:

  • Taloustiede / Taloustieteilijöiden vasemmistolaisuus
  • Vasemmistolainen tiede / taloustiede
  • Vasemmistolainen taloustiede
  • 3 kommenttia artikkeliin ”Ekonomistit ovat vasemmalla, etenkin työn taloustiede ja veroasteen tutkimus

    1. Eivät ekonomistit tyhmiä ole. Kun ekonomistin ja tiedemiehen toimeentulo riippuu käytännössä kokonaan tutkimuslaitoksen, yleensä yliopiston, omistajan mielivaltaisesta ja alati vaihtuvasta poliittisesta tahdosta, tyhmempikin ekonomisti pian huomaa millaisilla tutkimustuloksilla turvaa parhaiten oman toimeentulonsa.

      Hienostuneet järjestelmät ohjaavat tutkimusten tuloksia siten, että seuraavan tutkimuksen rahoitus on turvattu.

      Tykkää

      • Tieteellisiin tutkimuksiin pätevät samat säännöt kuin mihin tahansa muihinkin elämän ilmiöihin. Jos tehdään yhdestä aiheesta tuhat tukimusta, jakautuvat nuo tutkimukset normaalijakauman mukaisesti riippumatta siitä millä kriteerillä tutkimukset luokitellaan.

        Jos noista tuhannesta tutkimuksesta yksikin päätyy päinvastaiseen tulokseen kuin kaikki muut, on tuo yksi tutkimus tieteelliseltä arvoltaan aivan yhtä pätevä kuin mikä tahansa toinen noista tuhannesta.

        Lääketehtaat käyttävät tätä tuotantonsa lisäämiseen teettämällä lääkkeestä suuren määrä tutkimuksia ja salaamalla ei toivotut tulokset. Mutta miksi tuhlata parasta tieteellistä osaamista roskakoriin menevien tutkimusten tekemiseen? Eikö olisi kansantaloudellisesti parempi suoraan maksaa tutkijalle, että hän kirjoittaa sellaisen lopputuloksen kuin tilaaja haluaa. Ja mihin lopulta tuota tutkijaakaan tarvitaan? Eikö voitaisi esimerkiksi poliittisella päätöksellä suoraan kertoa mikä on ”oikeus ja totuus”.

        Tykkää

        • Tieteessä tuohon ongelmaan kehitetään koko ajan ratkaisuja. Tutkimuksia pitää rekisteröidä ennalta, jotta ne otettaisiin vakavammin. Tällöin on myöhäistä salata niitä jälkeenpäin. Tutkimusyhteenvedot yhdistävät noiden tuhannen tutkimuksen tulokset poistaen joukosta menetelmällisesti puutteelliset ja laskevat tai päättelevät, mikä on oikea johtopäätös kaikesta aiheesta kertyneestä tutkimuksesta yhdessä. Siksi tieteessä luotetaan enemmän tutkimusyhteenvetoihin, katsauksiin ja meta-analyyseihin kuin yhteen ainoaan tutkimukseen.

          Tykkää

    Jätä kommentti