Liberalismi ja monikulttuurisuus

Olli Immosen hyökkäys monikulttuurisuutta vastaan oli idioottimaisesti ajoitettu Norjan terrori-iskun vuosipäiväksi. Oli tämä sitten tarkoituksellista tai ei, hän on monikulttuurisuudesta oikeassa. Monikulttuurisuus ja liberalismi ovat toisensa poissulkevia aatteita. Liberalismi perustuu yksilönvapaudella, monikulttuurisuus taas sellaistenkin kulttuurien suvaitsemiselle, jotka saattavat olla täysin ristiriitaisia yksilönvapauksien kanssa. Näin ollen liberaalit eivät voi suvaita kulttuureita, joiden nimissä alistetaan esimerkiksi naisia, tapahtui tämä sitten ideologian, uskonnon tai tradition nimissä. Kiinalaisessa kulttuurissa esivalta ja perhe ovat yksilöä tärkeämpiä, muslimi- ja hindukulttuurissa uskonnollinen hölynpöly on yksilöä tärkeämpi, ja mies on aina naisen yläpuolella. Jopa abstraktit käsitteet kuten perheen tai miehen ”kunnia” ovat naisen itsemääräämisoikeuden yläpuolella. Itänaapurissamme kuka tahansa yksilö voidaan uhrata valtion eheyden säilyttämiseksi. Tällaiset kulttuurit ovat liberaalien silmissä täysin ala-arvoisia ja kehittymättömiä, eikä niitä pidä suvaita.

Monikulttuurisuuden nimissä tänään marssivat tuskin edes ymmärtävät, mitä monikulttuurisuudella tarkoitetaan. Tämän aatteen nimissä muiden, alempiarvoisten kulttuurien edustajat voivat vaatia valtakulttuurilta erityisoikeuksia kuten oikeutta ympärileikata sekä poika- että tyttölapsia, vaikka kyseessä on törkeä lapsen pahoinpitely, josta pitäisi aina tuomita ehdotonta vankeutta. (Esimerkiksi Suomessa on katsottu kulttuurillisista syistä suoritettuja ja täysin tarpeettomia poikien ympärileikkauksia läpi sormien.) Moskeijoiden, rukoushuoneiden ja vastaavien rakentaminen yhteiskunnan (tai ulkomaisten diktaattorien) varoilla on myös haitallista, assimiloitumista ehkäisevää monikulttuurisuutta. Monikulttuurisuuden kannattajat myös sallisivat sharian soveltamisen tietyissä tapauksissa, vaikka islamilaisella lailla ei ole mitään arvoa sekulaarissa yhteiskunnassa. Räikeimmin monikulttuurisuus näkyy siinä, miten sen nimissä rajoitetaan sananvapautta vain silloin kun ”sananvapausrikokseen” syyllistynyt sattuu kuulumaan valtakulttuuriin.

Monikulttuurisuus voi näyttäytyä myös implisiittisemmin ns. hyssyttelynä. Esimerkiksi Englannissa kymmenet tai jopa sadat tyttölapset joutuivat seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, koska viranomaiset eivät uskaltaneet tutkia syytöksiä, jotka kohdistuivat lähes eksplisiittisesti pakistanilaisiin miehiin. Tapanilan joukkoraiskauksen yhteydessä eräässä keskusteluohjelmassa puhuttiin yleisellä tasolla nuorten tyttöjen muun muassa internetissä kokemasta ahdistelusta, nuorten poikien ”pahoinvoinnista” ja muusta poliittisesti korrektista roskasta, kun keskustelijat eivät uskaltaneet mainita tekijöiden kulttuuritaustaa (kaikki tekijät olivat somaleita) mahdollisena selittävänä tekijänä, aivan kuin tämä mahdollisuus olisi lobotomian seurauksena poistettu heidän mielistään. Saksassa poliisit ovat innokkaasti repineet Israelin lippuja juutalaisilta niin jalkapallopeleissä kuin yksityisasuntojen parvekkeiltakin lepyttääkseen muslimeita. Jos eurooppalaiset pitävät tällaista hyssyttelyä tärkeämpänä kuin vallitsevien lakien noudattamista, assimiloitumisesta viis veisaavat maahanmuuttajat rupeavat käyttäytymään entistä röyhkeämmin, kuten länsinaapurissamme on huomattu.

Liberaalilta kannalta paras keino assimiloida maahanmuuttajat on amerikkalainen sulatusuunimalli. Tässä mallissa lähdetään siitä, että maahanmuuttajat sopeutuvat ympäröivään yhteiskuntaan, ei päinvastoin. Yhdysvaltoihin saapunut maahanmuuttaja voi jatkaa uskomista mihin jumalaan lystää, valmistaa lähtömaansa ruokia tai soittaa lähtömaansa musiikkia, mutta ei vaatia erityisvapauksia tai -kohtelua kulttuurinsa perusteella. Siinä missä sulatusuuni tähtää assimiloitumiseen, monikulttuurisuus ehkäisee assimiloitumista. Yhdysvalloissa maahanmuuttajat opettelevat valtaväestön kielen; Suomessa maahanmuuttajille palkataan tulkkeja, jotta heidän ei tarvitsisi oppia valtaväestön kieltä. Euroopassa sulatusuunimallia vastustetaan yleensä pelkästään siitä syystä, että Amerikka nähdään suurena Saatanana, jota ei pidä matkia missään suhteessa, vaikka heidän maahanmuuttopolitiikkansa on todellisuudessa valovuosia Eurooppaa edellä. Tämä on valitettavaa, sillä Suomessa on lukuisia kulttuuritaustaltaan ei-suomalaisia, joiden suomalaisuutta yksikään tervejärkinen ei kyseenalaistaisi, ja nämä ovat nimenomaan argumentteja sulatusuunimallin, ei monikulttuurisuuden puolesta. Sara Chafak, Lola Wallinkoski jne. eivät edusta monikulttuurisuutta vaan onnistunutta assimiloitumista sekulaariin, liberaaliin yhteiskuntaan, päinvastoin kuin kaduilla kaapuihin pukeutuvat, tyttäriään Somaliaan silvottaviksi lähettävät somalinaiset.

7 kommenttia artikkeliin ”Liberalismi ja monikulttuurisuus

  1. Toisin kuin Sandt yllä blogaa, monikulttuurisuuden puolustajat eivät tarkoita monikulttuurisuudella oikeutta rikkoa lakeja vaan erilaisten kulttuurien rinnakkaiseloa Suomen lakeja noudattaen. Kulttuurien olisi hyvä omaksua selvästi parempia käytäntöjä toisiltaan, mutta varsinaisten kieltojen tulisi koskea vain suoranaisia ihmisoikeusrikkomuksia, tai osan mielestä jossain määrin muutakin.

    Monikulttuurisuuden vastustajat puolestaan väittävät Sandtin tavoin vastustavansa laittomuuksia ja vastaavaa eivätkä monikulttuurisuutta sinänsä. Joukosta tosin löytyy Sandtia paljon epäliberaalimpia tahoja, heistä moni oikeasti vastustaa paljolti monikulttuurisuuttakin mutta ei kaikkea siinä.

    Kumpikin osapuoli vääristelee toisen sanomisia ja kirjoittaa epäselvästi. Olisi siksi parempi välttää sanaa ”monikulttuurisuus” ja puhua suoraan asioista, joita oikeasti vastustetaan. Näitä ovat lasten ympärileikkaukset, ilmaisunvapauden rajoittamiset tai veronmaksajien pakottaminen kirkkojen ja muiden ideologisten propagandatilojen rahoittamiseen. Tai sen pohdinnan kieltäminen, onko jokin kulttuuri rikoksissa yliedustettu, miksi on ja miten siihen voisi vaikuttaa.

    Jos jonkin kulttuurin piirissä ihmisoikeuksia kunnioitetaan paljon vähemmän kuin Suomessa keskimäärin, asiaan on tärkeää puuttua, mutta siinäkin kulttuurissa voi olla paljon terveitäkin osia kuten 1600-luvun Suomenkin väkivaltaisessa kulttuurissa oli.

    Kirjoitan yksityishenkilönä kuten Sandtkin, en Vapaasana.netin avustajana.

    Tykkää

    • ”monikulttuurisuuden puolustajat eivät tarkoita monikulttuurisuudella oikeutta rikkoa lakeja vaan erilaisten kulttuurien rinnakkaiseloa Suomen lakeja noudattaen.”

      Niin, viittasin tähän kyllä, että nämä puolustajat eivät taida tietää, mitä monikulttuurisuudella yleensä tarkoitetaan. Eurooppalainen ”multiculturalism” on vaihtoehto amerikkalaiselle ”melting pot” -idealle. Ensimmäisessä yhteiskunta pyrkii tulemaan vastaan (”accommodate”), jälkimmäisessä ei sallita kompromisseja, vaan ulkopuolelta tulevien oletetaan sopeutuvan uuteen yhteiskuntaan mukisematta.

      Tykkää

    • Jostain oudosta syystä jotkut poikien ympärileikkauksista kirjoittelijat unohtavat tietoisesti mainita sen, että poikien ympärileikkaus on pääsääntö myös Yhdysvalloissa (jopa 80%), Kanadassa, Australiassa ja Saharan eteläpuolisessa (kristilistytetyssä) Afrikassa.

      Ja tuohan kristillisten alueiden harrastama poikien ympärileikkaus ei ole mikään ihmekään, sillä kerrotaanhan uskomus-kirja raamatussa puuseppä jeesuksen ympärileikkauksesta, sekä muidenkin alkukristittyjen ympärileikkauksista.

      Eli tuosta asiasta ei fiksun pidä koskaan sortua kirjoittamaan liittyen muka vain tiettyihin abrahamisiin uskomuksiin, kun tuo koskee noita kaikkia.

      Tykkää

      • Yhdysvalloissa ympärileikkaus vähenee nopeasti. Olet silti oikeassa, että sitä ei pidä leimata arabien ja juutalaisten asiaksi ja molemmissa on paljon vastustajia.

        Tykkää

  2. Monikulttuurisuuden, eli toisiamme kunnioittavan liberalismin, vastakohtahan on mono-kulttuurisuus, eli esim. se kamala tilanne, mikä yhden pakko-uskontokulttuurin (kuten esim. pakko-kristinuskomuksen) maissa on ollut.

    Monikulttuurisuus on sitä, että esim. helluntailainen voi olla, kunhan kunnioittaa ihmisoikeuksia, arvostaa muitakin uskontoja ja ennen kaikkea arvostaa myös uskonnoista vapautta, kunnioittaa naisten täyttä yhdenvertaisuutta, kunnioittaa seksuaalivähemmistöjä, arvostaa monipuoluejärjestelmää jne.

    Ikävä monokulttuurisuuden vaihehan, ikävä kyllä, tuotiin Suomeen silloin kun meidät vallattiin Ruotsin siirtomaaksi, meille tuotiin vain yksi pakkouskonto (josta ei sitten voinut erota edes ennen, kuin vasta 1920-luvulla, kun saimme uskonnoistavapauslain), kun virkakielenä oli vain yksi mono-kieli, vain mono-ruotsi, vain miesten valta yms.

    Mutta onneksi Suomessa alkoi monikulttuurisuuden aika sitten 1800-luvulla, naiset saivat myös yhdenvertaisia opiskelulikeuksia, kansalaisoikeuksiaa, poliittisia oikeuksia, perheoikeuksia. Kamalsta yksi-mono-uskontovallastakin päästiin, ainakin osin parempaan. Vaikka tuo monikulttuurisuuden edistys kestikin pitkälle 1900-luvulle.

    Nyt sitten on alkanut olla umpi-monokulttuurin vaatijoita, kuten perusteettomia vierasuskonto-katolisuuden johtamia poliittisia poppoita, joissa hörpitään arabilaista kahvia, käydään raveissa totoamassa arabi-oriiden kilpajuoksuista ja juodaan arabialaisen kulltuurin innovaation, kemiallisen tislaus-osaamisen luomia vahvempia alkoholituotteitakin – ja haukutaan noilla suilla monikulttuurisuutta, josta samalla nautitaan kuitenkin.

    Tykkää

Jätä kommentti