Ilman finanssimarkkinoita tärkeimmät yritykset jäisivät usein perustamatta tai kasvattamatta suuria ihmismääriä palveleviksi. Enkeli- ja pääomasijoittajat jäisivät pois, osakeanteihin ei kannattaisi osallistua, yritykset eivät voisi syntyä, kasvaa ja laajeta, paitsi rikkaiden yritykset. Eivät kaikki loistoidean saaneet ole rikkaita. Tarvitaan markkinat, joilla voi myydä vanhojakin osakkeita. Finanssimarkkinoiden kehittyneisyys lisää talouskasvua ja lieventää taantumia.

Tärkeimmät yritykset jäisivät usein perustamatta, ellei olisi finanssimarkkinoita, joilta perustaja voisi sitten rahastaa yrityksensä, kun on kasvattanut sen hyvin arvokkaaksi.

Emme me pieniä rahojamme osakkeisiin sijoittavat sijoittaisi, ellei olisi finanssimarkkinoita, joilla voimme milloin tahansa taas muuttaa ne rahat käteiseksi oikeaan hintaan.

Enkelisijoittajat ja pääomasijoittajat eivät tulisi avuksi yrityksiin, tuomalla tarvittavan rahoituksen, osaamisen ja neuvot toiminnan ja strategian parantamiseen, ellei olisi finanssimarkkinoita, joilta sitten rahastaa tuottamansa hyöty myymällä arvoaan kasvattaneet osakkeet.

Mutta eihän spekulantteja tarvita?

Jokainen, joka sijoittaa riskiin, spekuloi tulevalla arvolla tai hyödyllä. Riskiä on osakkeissa, asunnoissa, oikeastaan kestokulutushyödykkeissäkin. Puhtainta spekulaatiota on sijoitus kultaan tai taiteeseen.

Spekulaatio vähentää hintojen heilahtelua ja saa hinnat tarkemmin kuvaamaan nykyistä ja tulevaa niukkuutta, mikä ohjaa tuotannon ja kulutuksen kestävämmälle tasolle aikaisemmin.

Vasemmistolaisen Paul Krugmanin mukaan spekulaatio voi myös aikaistaa valtioiden kestämättömästä finanssipolitiikasta johtuvien kuplien puhkeamista. Tällöin tuho jää pienemmäksi ja korjausliikkeet tehdään aikaisemmin. Spekulaation uhka voi jo ennalta ehkäistä valtioiden ja yritysten kestämätöntä velkaantumista.

Jos ammattispekuloijia ei olisi, en ehkä voisi myydä osakkeitani reiluun hintaan silloin, kun tarvitsen rahani. Minun pitäisi joko myydä ne suurella alennuksella saadakseni jonkun ostamaan tai odottaa pitkä aika, että joku sattuisi tarvitsemaan juuri sen yhtiön osakkeita. Ammattispekuloijat ostavat aina, kun joku myy vähänkin alle osakkeiden arvon, ja myyvät aina, kun joku maksaa vähänkin yli.

Spekulantit tuottavat hintakuplia?

2000-luvulla väitettiin, että spekulantit tuottivat raaka-aineiden ja öljyn hintakuplat. Paul Krugman kirjoitti, että tämä ei ole totta. Jos hinta olisi yli tuotannon ja kulutuksen määräämän tasapainohinnan, se painaisi kulutuksen tuotannon alle. Tilastojen mukaan kuitenkin asia oli päinvastoin: kulutus ylitti tuotannon ja varastot hupenivat. Tämä todisti, että spekulantit eivät paisuttaneet vaan jarruttivat kuplaa, myivät enemmän kuin tuotettiin, koska pitivät hintaa korkeana.

Sittemmin talouskasvubuumi vaihtui pitkään taantumaan ja öljyn ja ruuan hinnat ovatkin laskeneet huomattavasti.

Mitkä sitten ovat parhaat argumentit spekulointia vastaan?

1. Joskus markkinoilla voi olla liikaa tyhmiä ihmisiä maksamassa huumassa ylihintaa osakkeista tai muista varoista. Näin voi tulla kupla.

Moni tutkija on mielestään osoittanut, että tällaista ei tapahdu, mutta täyttä varmuutta siitä ei ole. Virheitä ainakin tapahtuu. Toisaalta juuri silloin spekulanttien kannattaa korjata ne virheet, koska se tuottaa voittoa.

Markkinahinta on yleensä paras mahdollinen arvio siitä, mikä on jonkin varan oikea arvo. Tutkimusten mukaan mikään yliopisto tai muukaan taho ei tunnu pystyneen toistuvasti ennustamaan oikeaa arvoa markkinahintaa paremmin, esimerkiksi kuplia oikein, paitsi sattumalta.

Joskus joku voi pitää jotain hintaa liian matalana. Silloin hänen kannattaa ostaa kyseista arvopaperia tai hyödykettä. Kun alihinta vähitellen käy muillekin ilmeiseksi, hinta nousee ja hän voi myydä sijoituksensa suurella voitolla.

Vastaavasti ylihintaista asiaa kannattaa myydä tai shortata (”lyhyeksimyydä”). Tämä spekulaatio osaltaan myös lisää tarjontaa ja siten auttaa korjaamaan hintaa alemmas. Näin spekulantit korjaavat hinnat oikeiksi.

Joillain markkinoilla, esimerkiksi asuntomarkkinoilla, kaupankäyntikustannukset ovat niin korkeinta, että ammattilaisten on vaikeampi spekuloida niillä. Niinpä sellaisilla markkinoilla irrationaalisia kuplia ja kuoppia syntynee helpommin. Asian voi korjata poistamalla kaupankäyntiverot, kuten asuntokaupan leimaveron, Tobinin veron ja muut transaktioverot.

Kyllä, Tobinin veron kaltaisia transaktioveroja on ollut, esimerkiksi Ruotsin finanssikauppavero, joka oli niin haitallinen, että jopa poliitikot ymmärsivät vähitellen lakkauttaa sen. Ja vasemmistolainen James Tobin vastusti Attacia.

2. Hyvinvoinnillemme on tärkeää, että on toimivat finanssimarkkinat ja niillä paljon neroja. Mutta ehkä niillä on jo liikaa neroja?

Ei voi täysin sulkea pois mahdollisuutta, että finanssimarkkinoille tai esimerkiksi tehottomiin ei-ketjuravintoloihin olisi saatu houkuteltua tehottoman paljon tai liian hyvää työvoimaa. Joku voi väittää, että finanssimarkkinoilla on myös lähes nollasummapelityötä enemmän kuin muilla aloilla ja siksi vapaat markkinat kohdentavat sinne liian suuren osan työvoimasta. Voi olla myös päinvastoin. Tästä ei tunnu olevan yksimielisyyttä.

Kokemukset siitä, että valtio päättää, mille aloille ihmiset työllistyvät, ovat silti niin paljon huonompia kuin kokemukset vapaasta maailmasta. Jopa heti vuoden 2008 romahduksen jälkeen yhdysvaltalaiset olivat tavattomasti rikkaampia kuin ihmiset maailman top 80 % sosialistisimmissa maissa. Täydellistä maailmaa ei ole, ja valtioiden yritykset säännellä maailmaa paremmaksi, kuin vapaat markkinat tuottaisivat, ovat yleensä aiheuttaneet haittaa enemmän kuin hyötyä, sekä taloudelle ja ihmisten hyvinvoinnille että vähitellen myös ihmisoikeuksille, kun valtion ote ihmisten vapaaseen toimintaan on kiristynyt ja tullut hyväksytymmäksi.

Finanssimarkkinat vähentävät heilahteluja ja lisäävät talouskasvua

Finanssimarkkinoiden kehittyneisyyden on myös todistettu olevan tärkeää talouskasvulle ja suhdannevaihtelujen lieventämiselle, vaikka lehtiä lukemalla voisi luulla päinvastoin. Ennen heilahtelut olivat vielä pahempia. Sosialistisimmissa maissa ne heilahtelut tosin tarkoittivat lukemattomia nälkäkuolemia.

Tutkija eivät löytäneet olosuhteita, joissa liberalisointi lisäisi heilahtelua. Vapaammat arvopaperimarkkinat näyttävät lieventävän tuotantosokkien vaikutusta kulutukseen sen lisäksi että ne mahdollistavat tehokkaamman riskinjakamisen. Ulkomaisen pääoman vapaammat liikkeet laimentavat heilahteluja eri maiden kesken. Arvopaperimarkkinoiden (equity market) vapauttaminen myös lisää kasvua. Tämä tulos kattaa erilaiset taloudelliset ja hallinnolliset kehitysasteet, joskin hyödyt olivat suurimmat maissa, joissa oli hyvä omaisuudensuoja, kuten Suomessa.

Nobel-palkittu keynesiläinen taloustieteilijä James Tobin sanoi: ”finanssimarkkinoiden globalisaatio – kansainvälisten finanssitransaktioiden liberalisointi ja sääntelyn purkaminen – ovat tärkeällä tavalla edesauttaneet kehitysmaiden ja kehittyvien markkinoiden taloudellisia edistysaskelia”.

Varhaisin kuuluisa spekulantti oli filosofi Thales, yksi antiikin seitsemästä viisaasta, joka spekuloi öljypuristamo-optioilla ennustettuaan hyvän oliivisadon, osoittaakseen, että filosofialla voi rikastua.

Artikkelin faktoja ja lisätietoja lähdeviitteineen: