Psykohistorioitsija Juha Siltala kuvaa somen joukkotuomioita hyväksynnän hakemiseksi, oman epäkoherenssin ulkoistamiseksi ja kollektiiviseksi toteemitanssiksi, jossa synkronoidaan liikkeet ja rytmit, haetaan joukon vahvistusta omalle epävarmuudelle ja statukselle. ”Toisia” syytetään, heistä tehdään omien projektioiden luomus, eikä tätä stereotypiaa haluta edes korjata lähemmän tarkastelun avulla.