Traditionalismin ja konservatismin ero

Traditionalistit haluavat paluuta ammoisiin ”viisaisiin” perinteisiin. Niitä ovat usein koti, uskonto, isänmaa ja hierarkiat. Konservatiivit puolestaan karsastavat muutoksia. Jyrkimmät traditionalistit ovat radikaaleja eli konservatiivien vastakohta, yhteiskunnan nopean mullistamisen kannattajia. Konservatismi tarkoittaa muutosten karsastamista. Monen konservatiivinkin mielestä perinteitä kumotaan liian nopeasti ja hätiköiden, kokeilematta ensin varovasti asteittaisia muutoksia. Siksi nopeiden muutosten yhteiskunnassa konservatiivit äänestävät usein traditionalistien  puolella, Trumpinkin.  Staattisemmassa yhteiskunnassa he yhdessä liberaalien kanssa jarruttaisivat radikaalien traditionalistien vaatimia suuria muutoksia takaisinpäin.

Traditionalismi tarkoittaa monenlaisia ideologioita, joissa halutaan noudattaa vanhoja perinteitä esimerkiksi niihin sisältyvän viisauden vuoksi. ”Koti, uskonto, isänmaa” (faith, flag, family) edustavat yleensä traditionalismia, samoin hierarkiat. Jos jossain maassa tuollaisia perinteitä ei olisi, olisi kyseenalaista, edustaisivatko ne siellä traditionalismia. Käsite ei siis ole ihan selkeä ja voi tarkoittaa eri asioita eri paikoissa.

Traditionalistit ovat usein okkultisteja tai esoteerikkoja, kuten fasisteille keskeinen oppi-isä Julius Evola. Heillä on usein taikauskoista uskoa jonkin uskonnon tai okkultismin ikiaikaiseen viisauteen, samoin eräiden muiden perinteiden. Ateistisimmat taas perustelevat uskontojen tärkeyttä tieteellisillä tutkimuksilla, joissa yhteiskunnan on osoitettu toimivan heikommin ilman uskontoa.

Sarastus-lehti sanoo olevansa radikaali ja traditionalistinen. Jotkut ajattelevat samaa Donald Trumpista ja kansallissosialisteista, vaikka natsit olivatkin paljon Sarastusta ja Trumpia radikaalimpia. Perussuomalaisten älykkösiipi lukee usein Sarastusta, vaikka lehti onkin sitoutumaton.

Modernismi tarkoittaa joskus halua kumota vanhat perinteet ja korvata ne moderneilla, liberaaleilla, sekulaareilla ja individualistisilla arvoilla. Sitä voi pitää traditionalismin vastakohtana.

Reaktionääri eli taantumuksellinen haluaa paluuta aikaisempaan yhteiskuntaan (poliittisesti). Alun perin reaktionääreiksi kutsuttiin niitä, jotka halusivat perua Ranskan suuren vallankumouksen. Sanalla viitataan usein oikeistolaisiin, mutta ex-kommunistimaiden monia kommunistejakin voi kutsua reaktionaareiksi. Erotukseksi tästä käytetään tarkempaa termiä uustaantumuksellinen (neoreactionary). Heikäläiset haluaisivat yleensä feodaalisen tai itsevaltiaan monarkin ja keskiaikaisemman, etnonationalistisen hallinnon. Oikeasti! He väittävät, että silloin oli turvallisempi ja parempi elämä, vaikka asia oli päinvastoin, väkivaltainen kuolema tavallisempaa, elämä lyhyttä ja kurjaa ja monarkit yleensä demokratiaakin kauheampia hallitsijoita.

Konservatismi usein sekoitetaan traditionalismiin, koska maltilliset traditionalistit usein lukeutuvat konservatiiveihin (traditionalistinen konservatismi) ja radikaalitkin saattavat hakeutua maltillisten seuraan.

Konservatismin ja traditionalismin ero

Konservatiivi haluaa, että muutokset tehdään varovaisesti. Traditionalisti haluaa noudattaa tiettyjä perinteitä pysyvästi. Konservatiivi tekee muutokset vähitellen, kokeillen ja seuraten huolellisesti haittoja, valmiina perääntymään. Traditionalisti uskoo tyypillisesti perheeseen, uskontoon, isänmaahan ja hierarkioihin liittyviin ikuisiin viisauksiin. Jotkut tarkoittavat konservatismilla vain poliittis-juridisia kantoja ja traditionalismilla tapaa elää yksityiselämäänsä, jolloin poliittisesti liberaali voisi olla omassa elämässään traditionalisti, mutta kaikki eivät näin määrittele.

Traditionalisti haluaa yleensä palata taaksepäin. Konservatiivi yleensä haluaa eteenpäin, mutta hänestä jotkin tuoreet muutokset, joista ei ole vielä tarpeeksi kokemusta, voivat olla vaarallisen radikaaleja ja niissä pitäisi palata taaksepäin.

Konservatismin vastakohta on radikalismi: halutaan tehdä nopeasti perustavanlaatuisia muutoksia. Kansallissosialistit, kommunistit, anarkistit ja jotkut traditionalistit ovat usein radikaaleja. Englannissa liberalismi on niin vanha asia, että osa konservatiiveista puoltaa sitä melko pitkälle. ”Conservative liberal” tarkoittaa tällaista ihmistä. Hän voisi olla jopa ääriliberaali, jos hänen yhteiskunnassaan ääriliberalismi olisi vallinnut kauan ja luotettavasti havaittu hyväksi.

Konservatiivit ovat oikeassa siinä, että historiassa on paljon radikaaleja muutoksia, joita olisi pitänyt kokeilla varovaisemmin. Liberaali voi pitää tätä periaatetta järkevänä muttei hyväksy sitä, että sen verukkeella lykättäisiin ihmisoikeuksia rikkovien lakien kumoamista, vaikka sitä muuhun sovellettaisiin.

Traditionalistit tyypillisesti vastustavat individualismia ja sitä tuottavaa kapitalismia. He eivät silti yleensä kannata täyttä sosialismiakaan vaan tietynlaisen rajoitetun velvollisuuspohjaisen yritteliäisyyden, etenkin pienyritykset, kuten fasistit ja kansallissosialistit tekivät. Vapaa kapitalismi on heille liian erottamaton osa liberalismia, jotta sitä voisi sietää, ja heidän argumenttinsa ovat pitkälti samat kuin muilla sosialisteilla. Kapitalistisimpien maiden konservatiivit saattavat jo pitää kapitalismin toimivuutta toteen näytettynä ja kannattaa sitä.

Traditionalismin keskeisiksi ajattelijoiksi mainitaan usein Joseph de Maistre, Oswald Spengler, Julius Evola ja Edmund Burke. Muun muassa Burke yhdistetään usein konservatismiinkin. Traditionalistit toimivat usein konservatiivien sisällä ja ovat aika päällekkäisiä paleokonservatiivien kanssa.

Traditionalismi (Liberalismi.net, johon tämäkin teksti pitkälti perustuu)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s