Kolonialismi paransi, antikolonialismi tuhosi

Tutkimukset: ihmiset muuttivat vapailta alueilta kolonioihin, koska kolonialismi auttoi: koulutus, terveys, orjuuden lakkauttaminen, laajemmat työllistymismahdollisuudet, parempi hallinto, infrastruktuuri, naisten oikeudet, kastittomien ja pois suljettujen vähemmistöjen voimistaminen, reilu verotus, pääomat, kulttuurisen ja historiallisen tiedon lisääminen ja paljon muuta. Antikolonialistiset hallinnot ovat köyhdyttäneet kansoja ja surmanneet miljoonittain ihmisiä.

Professori Bruce Gilleyn artikkeli The case for colonialism läpäisi kaksoissokkovertaisarvioinnin ja julkaistiin tiedelehdessä Third World Quarterly syyskuussa 2017. Päätoimittajan tappouhkausten vuoksi artikkeli peruttiin, vaikka lehti ilmoitti, että se oli valitusten vuoksi teettänyt läpikotaisen tutkimuksen artikkelin vertaisarviointiprosessista ja todennut arvioinnin päteväksi. Lehti korosti vain asettavansa työntekijöittensä turvallisuuden etusijalle.

Yhdysvaltojen kansallinen tieteilijäyhdistys NAS julkaisi artikkelin omilla sivuillaan. Noam Chomsky ja moni muu asettuivat puolustamaan Gilleyä ja julkaisemista (Chomsky ei sisältöä). Myös Gilley oli saanut tappouhkauksia.

Ennen kolonialismia yhteiskunnat olivat jakautuneita ja elivät nälkärajalla, Gilley jatkaa, edelleen tutkimusviittein. Maailmanpankin raportti vuonna 1996 kertoi, miten lähes kaikki Afrikan maat ovat taantuneet järjestelmällisesti 30 vuoden aikana. Siksi menetettiin kymmeniä miljoonia ihmishenkiä.

Guilleyn mukaan kolonialismi ei ollut pelkästään hyvästä ja itsenäisyys pelkästään pahasta. Muutama itsenäistynyt valtio on melko hyvässä kunnossa. Ne, joita antikolonialistinen ideologia ei hallitse, ovat pärjänneet parhaiten.

Elleivät britit juhlisi kolonisoijiaan roomalaisista normanneihin vaan olisivat olleet antikolonialisteja, valtio olisi yhä druidinpalvojien takapajula, Guilley kirjoittaa.

Kansa muutti kolonialistien luokse

Miljoonat muuttivat intensiivisemmän kolonialistihallinnon lähelle tai vapailta alueilta kolonisoiduille, lähettivät lapsensa kolonialistisiin kouluihin ja sairaaloihin, raportoivat rikoksia siirtomaapoliisille. Kolonialistien yhteistyökumppaneita oli paljon enemmän kuin vastustajia, ainakin ennen loppuaikoja. Siksi kolonisointi onnistui pienellä joukolla.

Brunein sulttaani asetti englantilaismatkaajan kaoottisen maakuntansa hallitsijaksi vuonna 1841. Järjestys ja vaurastuminen saivat sulttaanin jättämään maakunnan matkaajan perheen hallintaan yli vuosisadaksi.

Kultarannikon (Ghana) kansa olisi helposti voinut ajaa britit pois toisen maailmansodan aikaan, mutta he tulivat tuhansittain palvellakseen armeijassa ja lahjoittivat rahaa sodan tueksi. Ennen myöhäistä kääntymistään antikolonialistiksi Patrice Lumumba ylisti Belgian hallintoa ”ihmisarvomme palauttamisesta ja meidän muuttamisestamme vapaiksi, onnellisiksi, tarmokkaiksi ja sivistyneiksi” (1962). (Modernin afrikkalaisen kirjallisuuden isä, professori) Chinua Achebe usein korosti kolonialismin hyötyjä.

Kuningas Leopoldin Kongon yksityisomistus eli ”Kongon vapaavaltio” (1885-1908) oli hirvittävää. Palkollisten väärinkäytösten paljastuttua Belgian parlamentti otti Kongon hallintaansa (”Belgian Kongo”) ja hallinto inhimillistyi. Muu kolonialismi oli yleensä hyvästä, mutta poikkeuksiakin oli. Vaikka kolonialismi oli parempaa kuin ”itsehallinto”, se olisi saanut olla parempaa kolonialismia.

Guilleyn mukaan antikolonialistinen aate on epätieteellistä ja politisoitunutta.

Antikolonialismin tuhot

Guinea-Bissaun antikolonialistinen ”sankari” Amilcar Cabral aloitti sissisodan Portugalia vastaan vuonna 1963. Hän vaati tuhoamaan kaiken kolonialistisen, vaikka siirtomaahallinto oli nelinkertaistanut riisin tuotannon ja lisännyt elinikää. Cabral myönsi, ettei saanut ihmisiä mobilisoitua, joten hän hankki aseita Neuvostoliitosta ja Kuubasta ja tukea Ruotsista. Hänen sotansa tappoi 15 000 sotilasta ja vähintään yhtä monta siviiliä 600 000 kansalaisesta sekä ajoi 150 000 pois kotoaan.

”Vapautuminen” 1974 johti ainakin 10 000 lisäsurmaan. Riisintuotanto oli pudonnut alle puoleen vuoteen 1980 mennessä. Salaisen poliisin jäljiltä löytyi satoja ruumiita joukkohaudoista ja kymmenesosa väestöstä pakeni Senegaliin. Yksipuoluehallinto palkkasi kymmenen kertaa niin paljon ihmisiä kuin portugalilaishallinto enimmillään. Marxilaisoppineet syyttivät tuloksista kolonialismia, säätä tai Israelia. Kaoottinen maa saa miljoonittain tukia ja riisintuotanto on ponnisteluista huolimatta kolmannes entisestä. Kolonialismin aikana elinikä nousi yli kaksi kertaa nopeammin.

Samanlainen kohtalo oli ainakin puolella toisen maailmansodan jälkeen kolonialismista irrottautuneista maista.

Alkuperäiskansojen maanomistus ylläpitää patriarkaattia

Alkuperäiskansojen maanomistusoikeus voi ylläpitää patriarkaattia ja olla vähemmän tärkeää kuin naisten oikeudet, kuten Iris Andreski esitti Pohjois-Nigeriassa käyneen. Kolonialismia ei paljon ollut Kiinassa, Etiopiassa, Liberiassa, Libyassa, Saudi-Arabiassa, Thaimaassa, Haitissa ja Guatemalassa, joten niiden kohtalo kertoo kolonialismin vaihtoehdosta.

Antikolonialismia julistaneet kommunistit nälkiinnyttivät kiinalaiset ja 40 miljoonaa kuoli. Sitten Kiina alkoi matkia Hongkongin menestynyttä koloniaa ja nousi kehitysmaasta maailman suurimmaksi taloudeksi. Haitissa on Amerikan surkein omaisuudensuoja ja tuhot sen mukaisia: ei kannata investoida ja mitään ei kannata pitää kunnossa, edes koteja.

Ristiriitaiset syytökset

Antikolonialistit ristiriitaisesti kehuvat sekä Herbstiä, joka väittää kolonialismin muodostaneen valtioita liian vähän, ja Youngia, jonka mukaan se muodosti valtioita liikaa. Arvostellaan vedettyjen uusien rajojen pakottavan sosiaaliseen integraatioon ja vanhojen rajojen käytön vahvistavan tribalismia. Marxilaistutkijat arvostelevat sekä kolonialistien investoimista terveydenhoitoon ja infrastruktuuriin että investoimattomuutta. Kolonialistien arvostellaan vahvistaneen ja heikentäneen heimopäälliköitä ja heimoidentiteettejä.

Kolonialismia pitäisi palauttaa

Siksi huonon hallinnon kehitysmaiden kannattaisi jäljitellä entistä kolonialistista hallintoaan menestyneiden Singaporen, Belizen ja Botswanan tavoin. Länsimaita voisi rohkaista hallitsemaan osa-alueita, kuten finanssipolitiikkaa ja oikeuslaitosta. Kolonialismi voisi palata kolonisoitujen luvalla, nyt kun kolonialismin kumonneet nationalistit ovat kuolleet. Kehitysmaissa on taas alettu arvostaa kolonialisteja. Kongolaismies odottaa Belgian vallan paluuta ja Kenia on kiitollinen mau-mau-kapinan kukistamisesta, joka esti sisällissodan ja ehkä kansanmurhan.

Maailmanpankin myöhempi pääekonomisti Paul Romer ehdotti vuonna 2009, että rikkaat maat rakentaisivat charter-kaupunkeja köyhiin maihin, koska Hongkong, tuo pieni brittisiirtokunta, ”vähensi maailman köyhyyttä enemmän kuin kaikki 1900-luvun apuohjelmat yhteensä.

Kolonialismi lopetti orjuuden

Afrikkalaisia orjuuttivat lähinnä afrikkalaiset, ehkä sata miljoonaa, toissijaisesti arabit. Afrikkalaiset myivät orjia eurooppalaisillekin, mutta Amerikkaan viedyistä orjista vain 3 % vietiin USA:n alueelle.

Myöhemmin Euroopassa säädettiin ihmisoikeudet ja kolonialismi lopetti orjuuden siirtomaistakin. Kolonialismin päättymisen vuoksi kuitenkin Afrikassa nyt 9 miljoonaa ihmistä elää orjuudessa.

Ylle kirjoitettu on melkein kokonaan Gilleyn tutkimuskatsauksesta.

Suomalaiset eivät ole vastuussa kolonialismista (valitettavasti?)

Dosentti Aarne Mattilan mukaan suomalaiset eivät olleet kolonialisteja eivätkä rasisteja, eikä Ruotsin suomalaisilla maakunnilla ollut minkäänlaista roolia Ruotsin vaatimattomissa siirtokuntahankkeissa. Tervantuottajana Suomi oli pikemminkin kolonialismin kohde kuin hyötyjä.

Kallonmittauksia tehtiin myös suomalaisille ja Ruotsissa lienee yhä suomalaisten kallokokoelma. Suomalaiset olivat muutenkin rodullisen vähättelyn kohde ja kieltäkin syrjittiin. Suomalaiset ovat syrjineet saamelaisia, mutta ylipäänsä syrjivien käytäntöjen mittaluokka on Suomessa pieni ja vailla raskasta historiallista taakkaa, Mattila totesi.

YouTube: Guilleyn luento kolonialismista.

Lähdeviitteet ja lisätietoja

Jätä kommentti