Israel vs. Palestiina

Britit keittivät Lähi-itään sopan, jota on yritetty ratkoa jo 54 vuotta. Silti ei ratkaisua ole näkyvissä. Näin taitaa väistämättä käydä, kun annetaan kansakunnalle anteeksipyyntönä oma valtio. On siis syytä kerrata tapahtumien kulku ja miettiä uusia vaihtoehtoja ratkaisuksi.

Britannian ja Yhdysvaltojen rakentama ruutitynnyri

Israel syntyi toisen maailmansodan jälkeen Iso-Britannian ja YK:n mandaatilla. Valitettavasti alueella silloin asuneet muslimit ja kristityt joutuivat pakolaisiksi (usein unohdetaan, että palestiinalaisten suuri vähemmistö on kristittyjä). Tästä eivät arabinaapurit pitäneet ja seurauksena on oli sotien vyöry.

Yhdysvaltojen ongelmat Lähi-idässä alkoivat, kun vuoden 1973 sodan jälkeen demokraatti-presidentti Carter halusi parantaa maailmaa. Lopputuloksena oli Camp Davidin sopimus, jossa Israel saatuaan Yhdysvalloilta takeen olemassaololleen suostui niin sanottuun ”Land for Peace” -sopimukseen. Tämän jälkeen ääriryhmät ovat estäneet rauhan syntymisen, koska radikaalit molemmin puolin haluaisivat koko Palestiinan itselleen.

Ironista on, että Arafat on jo saanut rauhanpalkintonsa Oslon sopimuksesta, joka vain vahvisti ”Land for Peace” -periaatteet. Rauhaa kuitenkaan ei ole tullut. Nyt kun Yhdysvallat ovat huomanneet tilanteennsa hankaluuden, Israelin puolustussopimuksesta on tullut vihaa ja terroria lietsova ulkopoliittinen rasite. Presidentti Bush on vihdoin lausunut julki, miten tärkeää olisi luoda palestiinalainen valtio. On vain yksi ongelma: missä rajat?

Iso-Britannia itsenäisyyden takaajaksi?

Jerusalem on kolmen uskontokunnan pyhä kaupunki. Sekä palestiinalaiset että israelilaiset haluaisivat sen pääkaupungikseen. Fanaatikot molemmin puolin tulevat sotimaan viimeiseen veripisaraan saadakseen kaupungin valtaansa.

Ongelma ei silti ole ylitsepääsemätön. Israel on ollut Jerusalemia lukuunottamatta valmis hyväksymään palestiinalaisen valtion olemassaolon, kunhan sen turvallisuus taataan. Sama pätee palestiinalaisiin. PLO:han on ollut eräänlainen valtio valtion sisällä, ongelmana vain Israelin miehitys.

Yhdysvallat ei kykene takaamaan rauhaa, koska muslimimaailma pitää amerikkalaisia läpeensä zionisteina. Kenelle rauhan takaamisen vastuu sitten kuuluisi ja kenellä olisi riittävät resurssit tehtävästä suoriutumiseen? Ulkoministeri Tuomioja kenties ehdottaisi Suomea, mutta valitettavasti 32 000 miehen armeija ei pitele kahta kuuden miljoonan sotaantottunutta valtiota erossa toisistaan. Sen sijaan alkuperäinen sotkun aiheuttaja – Iso-Britannia – voisi pärjätä sotamahtinsa puolensa. Britit voisivat taata sekä Israelin että Palestiinan olemassaolon.

Jerusalem: Pyhästä maasta itsenäinen kaupunkivaltio

Ongelmana on vielä Jerusalem. Miten toimia, kun kumpikaan osapuoli ei halua jakaa pyhiä maitaan. Salomonin keskeltä-poikki-tuomio ei taida kelvata, koska molemmat rakastavat kaupunkia kuin omaa lastaan. Ehkä on parempi ajatella, että Jerusalem ei kuulu kummallekaan.

Ihanteellinen ratkaisu olisikin, että Jerusalem säilyisi itsenäisenä kaupunkivaltiona. Se voisi säilyttää itsenäisyytensä esimerkiksi YK:n suojeluksessa siten, että perustuslaki takaisi edustuksen kaikille kolmelle uskontoryhmälle. Kaksikamarinen parlamentti koostuisi edustajainhuonesta, jossa olisi ääni/mies-periaatteella, sekä ylähuoneesta, jossa olisi muslimeilla 20 edustajaa, juutalaisilla 20 edustajaa ja kristityillä 10 edustajaa.

Herra ulkoministeri, ehdottakaa tätä YK:n turvallisuusneuvostolle, presidentti Bushille ja Yasser Arafatille.

Kirjoittajasta:
Wiri Wuorimaa on Amerikassa asuva kansantaloustieteilijä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s