Valtiot sosialisoivat investoinnit olettamalla nollariskin

Valtioilla on tapana laskea investointiensa pääomakustannuksiksi lainakorkonsa ilman riskilisää. Samalla valtiot tekevät Basel-säännöksillä yksityiset lainat paljon kalliimmiksi kuin itselleen. Valtion nollariskioletus johtaa projektien päätymiseen julkiselle sektorille, vaikka yksityiset toteuttaisivat ne tehokkaammin ja etenkin valikoisivat järkevämpiä projekteja toteutettaviksi. Pääomat allokoidaan sosialistisesti mutta tuotot annetaan kapitalisteille.

Pahaololakko toisten kustannuksella?

Ay-liike ei halua korvata laittomissa lakoissa aiheuttamiaan vahinkoja, jos kyse on pahaololakosta irtisanomisen jälkeen, HS kertoo. Jos poikaystäväni jättäisi minut ja kostoksi hakkaisin pyörätelineellä hänen ikkunansa rikki, olisiko oikein, että mielenilmaus menisi hänen kukkarostaan eikä minun? Kun työsopimuksen vastainen laiton töiden lopettaminen aiheuttaa miljoonatappiot, miksi ihmeessä liitto joutuu maksamaan tonneja ja työnantaja miljoonia? Oikeusprofessoritkaan eivät hyväksy tätä.

”Suomi–Venäjä-Seura on taas Kremlin käsikassara”

Suomen PEN -sananvapausjärjestön ex-puheenjohtaja, Venäjä-asiantuntija Jukka Mallinen sanoo puheenjohtajien Heikki Talvitie ja Paula Lehtomäki palauttaneen SV-seuran taas kovaääniseksi ”Kremlin käsikassaraksi” veronmaksajien kustannuksella. Talvitie puolusteli Krimin valtausta. Mallisen mukaan SVS myös vaati (Krimin miehityksen vuoksi asetettujen) Venäjä-pakotteiden poistamista eli Venäjän aggressioiden auttamista. SVS ylläpitää Lenin-museota. Ennen Suomi–Neuvostoliitto-Seura ja kouluhallitus sensuroivat Suomen oppikirjat: talvisota vain puhkesi, Neuvostoliiton maatalous kollektivisoitiin vapaaehtoisesti, Baltian maat liittyivät Neuvostoliittoon, …

Valtionyhtiöt – korruption väline

Valtionyhtiöt ovat tyypillisesti korruption väline, Suomessakin. Esimerkkejä ovat mm. Valco ja Destian korruptioskandaalit sekä Rayn, Veikkauksen ja Ylen suojatyöpaikat. Muun muassa Kreikassa ja monissa ei-eurooppalaisissa maissa tämä ilmenee valtavissa mittakaavoissa.

”Julkinen sektori on 58 % BKT:stä” – vai 21 %?

Suomessa julkiset menot ovat 58 % BKT:stä. Julkisen sektorin työvoima on neljännes työvoimasta. Julkisen sektorin tuottama arvonlisä on 21 % kaikesta arvonlisästä eli BKT:stä, mutta myös loppuosaa ohjataan rankoin veroin. Siksi tuo 58 % on ehkä kuvaavampi luku, vaikka julkiset menot ovat vain pieni osa kaikista menoista. Kumpikaan luku ei ota huomioon sääntelyä, joka sekin ohjaa yksityistäkin taloutta. Oikeaa lukua ei siis ole. Taloudellisen vapauden indeksit ottavat huomioon nämä kaikki kolme komponenttia ja sikäli kuvaavat parhaiten julkisen sektorin otetta taloudesta. Se ote on muualla yleensä vieläkin vahvempi kuin Pohjoismaissa.

Professorit haluavat suojan laittomia lakkoja vastaan

Suomessa maksimisakko laittomasta lakosta on 23 500 euroa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vahingonkorvaukset yrityksille määrätään ilman ylärajaa, jopa miljoonasummia. Liiton lisäksi Tanskassa työntekijä maksaa 4 – 8 euroa joka lakkotunnistaan. Meillä työoikeuden ja prosessioikeuden professorit haluavat työtuomioistuimelle oikeuden määrätä nopeasti uhkasakkoja laittomista lakoista. Lainkäytön professori komppaa ja lisää: ”laittomia lakkoja vastaan käytettävillä oikeussuojakeinoilla ei rajoiteta työntekijöiden laillista lakko-oikeutta.”

Tasa-arvoisia lakialoitteita

Vapaasana.netin toimituksessa tasa-arvoista avioliittolakia juhlitaan parannuksena nykytilaan, mutta kolumnistimme Reviisori huomauttaa: Valitettavasti ajan henki ei suosi liberaalisia ratkaisuja kuten avioliiton yksityistäminen ja valtion erottaminen kaikista uskonnollisista jäänteistä. Arkkipiispan johdolla kirkko on käynyt taisteluun avioliiton resosialisoimisen puolesta. Aikoihin on eletty kun sukupuolivähemmistöt haluavat rekisteröityä, vieläpä kirkkohäitä. Yleensä valtiollista holhousta vieroksuvat nuoret juhlivat uusien pykälien säätämistä ikään kuin suurena voittona taantumuksesta. Tasa-arvo on palannut muotiin ensi kertaa 1970-luvun jälkeen, mutta vapaus on unohdettu.

Chile ja Augusto Pinochet

Sosialistipresidentti Salvador Allende romutti maan talouden, otti tiedotusvälineet valtion haltuun ja rikkoi perustuslakia. Inflaatio oli 605 % vuodessa, velkaa otettiin peräti 25 % kansantuotteesta, maataloustuotanto romahti, ruokaa säännösteltiin, valuutan arvo putosi kolmanneksen. Putinmaisen ohjatun demokratian kukisti kenraali Augusto Pinochet, joka surmautti 2279 vastustajaansa, siis 0,03 Castron uhrilukua. Taloudellinen vapaus pysyi hänenkin kaudellaan aluksi matalana, mutta 1980-luvun alkupuolella hän taipui vapauttamaan valuuttakurssin ja vähentämään sääntelyä niin, että Chile nousi maanosan vauraimmaksi maaksi.

Rows of bodies of dead inmates fill the yard of Lager Nordhausen, a Gestapo concentration camp

Pahimmat murhaajat: Castro on 32 Pinochetia, Tito 500, Lenin 1800, Hitler 9 000, Stalin 20 000 ja Mao 30 000 Pinochetia

Augusto Pinochet surmautti 2279 siviiliä, Fidel Castro 73 000, Josip Broz Tito 1,2 miljoonaa, Pol Pot 2, Lenin 4, Hitler 21, Stalin 43 ja Mao 77 miljoonaa siviiliä. Franco oli 0,4 Castroa ja Pinochet 0,03. Vuonna 2014 kuollut arvostettu väestönmurhien tutkija, professori Rudolph Rummel osoitti hallitusten – lähinnä sosialististen – tappaneen 1900-luvulla kansalaisiaan kuusi kertaa enemmän kuin kaikki sodat yhteensä.