Yhä moni taloustiedettä ymmärtämätön vetoaa Karl Marxin lisäarvoteoriaan. Se väittää suunnilleen seuraavaa:

Jos yrityksen työntekijä tekee työtä 160 tuntia kuussa, saa palkkaa 4000 euroa (josta 2000 euroa lukee tilinauhassa ja toiset 2000 menee alv:nä, sotumaksuina ym.) ja yrityksen arvonlisä on 7000 euroa, niin ne ”puuttuvat 3000 euroa” ovat lisäarvoa, joka oikeasti kuuluisi työntekijälle eikä kapitalistille ja menisi sosialismissa työntekijälle. (Tästä tosin vähennetään pääoman kuluma, mikä ei välttämättä ole suuri.)

Mikä Marxilla meni pieleen?

Ei työntekijä oikeasti tuottaisi edes sitä 4000 euroa kuussa, ellei yritykseen olisi panostettu myös pääomia (esim. koneita) ja yrittäjyyttä – siinäkin tapauksessa, että koneet eivät kuluisi tai niiden kuluma olisi vähäistä.

Jos työntekijä tekisi itsekseen töitä, hän tuskin tuottaisi edes sataa euroa kuussa, ei ainakaan seitsemäätuhatta, ellei sitten ole sellainen poikkeusyksilö, jonka on fiksumpaa ryhtyä yrittäjäksi kuin olla palkkatyöntekijä. Työntekijä siis voittaa kenties tuhansia euroja kuussa sillä, että menee yritykseen töihin omatoimisen työnteon sijaan, eli hän hyödyntää yrittäjää ja kapitalistia sen sijaan että olisi näiden riistämä. Usein yrittäjä maksaa työntekijöille palkkaa omalla riskillään lainarahoilla kuukausien tai jopa vuosien ajan ennen kuin yritys on tuottanut penniäkään. Kuka riistää ketä?

Entä jos omistan myllyn ja vuokraan sitä yksityisyrittäjille, kuka riistää ketä? Se yrittäjä yrittäjän roolissa itseään työntekijän roolissa? Entä minun myllynvuokrausyritykseni, jossa ei ole ketään töissä? Tai jos joku keksii myllyille uutta käyttöä ja siksi entistä useampi haluaa vuokrata myllyäni, sen tuotto ja siis arvo nousevat rajusti ilman että olen riistänyt yritykseni olemattomilta työntekijöiltä penniäkään.

Pääomista tulee maksaa sijoittajille korkoa. Tämä korko on tietysti vähäisempää kuin ko. pääoman hyöty yrityksessä, koska muutenhan yritys ei huolisi moista pääomaa. Siis tavallaan yrittäjä riistää kapitalisteja. Ei tämäkään silti ole väärin, sillä vapaaehtoisestihan kapitalistit sijoittavat pääomaansa yrityksiin aivan kuten työntekijätkin vapaaehtoisesti hakevat töihin yrityksiin. He siis hyötyvät yrittäjästä, eivät kärsi.

Miksi hyötyvät? Koska yrittäjän oma panos on merkittävä. Hän joutuu keksimään (tai ostamaan, esim. franchising-tyyliin) ylivertaisen liikeidean ja näkemään liikkeen pystyttämisen ja pyörittämisen vaivan, mikä sisältää työntekijöiden ja pääomien hankkimisen (työväestöltä ja kapitalisteilta) sekä usein myös oman omaisuuden, jopa oman perheen kodin riskeeraamisen ja kenties elämisen lopun elämää velan orjana konkurssin jälkeen. Tai sitten hän sattumalta ja vaivatta huomaa tarpeen, jota muut eivät ole huomanneet. Mitä tärkeämpää jonkin yrityksen perustaminen on, sitä suuremmat voitot tulevat palkkioksi sille, joka ensimmäisenä ymmärtää ja viitsii perustaa sen yrityksen ja organisoida sen tehokkaasti.

Siis paitsi työntekijän ja kapitalistin osuudet myös yrittäjän osuus on oikeudenmukainen, kun kerran ne kaikki ovat syntyneet vapaaehtoisten sopimisten tuloksina. Jos vaikkapa jonkun mielestä yrittäjät saavat liian suuren osan kakusta, kannattaa useamman muun ryhtyä yrittäjäksi, jolloin kilpailu työvoimasta ja pääomista nostaa näiden tuloja ja vähentää yrittäjien tuloja kunnes ollaan taas tilanteessa, joka koetaan oikeudenmukaisemmaksi. Ongelmia syntyy siis lähinnä silloin kun sääntely luo vahvoja markkinoille tulon esteitä.

Kunkin ryhmän tulot vastaavat siis heidän rajatuottavuuttaan – jos joku työntekijä saa liian alhaista palkkaa, niin jonkun toisen yrittäjän kannattaa palkata hänet kalliimmalla. Jos parempia työpaikkatarjouksia ei ole tarjolla, se tarkoittaa, ettei työntekijästä ole paljonkaan enempää hyötyä kuin mitä hän jo saa palkkaa. Erityisesti yrityksen arvonlisä muodostuu muustakin kuin palkasta toisin kuin Marx kuvitteli.

Onko oikein, että pääoma tuottaa korkoa?

Jos kukaan ei olisi koskaan säästänyt mitään vaan kaikki olisivat aina tehneet vain sen verran töitä, minkä kuluttavat heti, koskaan ei olisi kerääntynyt mitään pääomia. Tällöin työ tuottaisi paljon vähemmän kuin nykymaailmassa ja rankasti raatamallakin saavuttaisimme vain paljon nykyistä alhaisemman elintason. Korko on siis korvausta kulutuksen lykkäämisestä – tai säästöön tehdystä työstä. Tietysti joku on voinut saada pääomaa varastamalla tai onnella – yhteiskunnan tehtävä on estää varkauksia ja muuta väkivaltaa muttei kieltää lottoamista.

Sen sijaan mielivaltainen omaisuuden takavarikoiminen (”sosialisoiminen”) sillä perusteella, että se voisi olla varkaudella hankittua, on ajan mittaan haitallista kaikille ja sitä paitsi antaa vaarallisen paljon valtaa vallanpitäjille. Markkinataloudessahan toiselta ei voi ottaa pois, vain pyytää.

Sosialistisessa maassa pääomille ei vaadittaisi korkoa. Kuitenkin tehokkaampaa olisi sijoittaa pääomat sinne, missä ne tuottavat eniten korkoa, ja jakaa nuo korkotuotot sitten kansalle. Vieläkin tehokkaampaa olisi valita markkinatalous.

Sama pätee yrittäjyytteen: sosialistisessa maassa valtio hoitaa yrittäjyysriskin ja saa pääomilleen alituottoa, mikä on pois kansan taskuista. Markkinataloudessa valtio jakaisi pääomansa kansalle, joka voisi sijoittaa sen tuottavammin, tai vähintäänkin sijoittaisi omaisuutensa passiivisesti globaaliin osakeindeksirahastoon, jolloin sillä riittäisi enemmän jaettavaa kansalle. Yrittäjätuloa saavat vain sellaiset yrittäjät, jotka luovat yrittäjyystoiminnallaan lisäarvoa. Sosialismissa tämä kannustin puuttuu ja siksi talous toimii niin tehottomasti, että vaikka kaikki jaettaisiin työläisille, he saisivat paljon vähemmän kuin kapitalististen maiden ”riistetyt” työläiset. Vertailtaessa sosialistisia maita kapitalistisiin tämä tulee harvinaisen selväksi.

Marxin teoria on kumottu moneen kertaan eri sanoin. Toiset niistä ovat helpompia ymmärtää, toiset taas tarjoavat syvällisempää ymmärrystä. Seuraavassa on esimerkkejä:

Free-market.net: THE LABOR THEORY OF VALUE
Futurecasts.com: vol. I
Futurecasts.com: vol. II