Vasemmistoliiton ”kansanrahasto” siirtäisi rahaa pois pankeilta, jotka ovat erikoistuneet valitsemaan parhaita sijoituskohteita. Rahat menisivät poliitikkojen korruptoijilleen ohjattaviksi tai muuten holtittomaan käyttöön. Veronmaksajat kustantaisivat laskun. Näin kävi finanssikriisissäkin – Fannie Mae ja Freddie Mac olivat valtion takaamia kansanrahastoja.

Pääongelmana näissä sosialisointiehdotuksissa on kuvitelma, että valtion ottaman velkarahan tai valtiontakuiden sijoittaminen yrityksiin olisi ilmainen lounas. Oikeasti se on riskinottoa, eikä riski ole ilmaista. Koska katsomme valtiolle parhaaksi vain tietyn määrän riskinottoa, se pitäisi käyttää mahdollisimman tuottaviin ja turvallisiin kohteisiin. Tällaisia olisivat esimerkiksi hajautetut osakesijoitukset, eivät keskitetyt kuten valtionyhtiöt ja kansanpankit. Vasemmisto väittää vastustavansa kasinopelejä mutta itse kannattaa niitä toisten rahoilla tehtynä. Liberaalit eivät tosin kannata valtion kasinopeliä edes hajautettuihin sijoituksiin, ainakaan velkarahalla.

Paavo Arhinmäen kansanrahastoehdotuksessa kansan rahat haluttaisiin pankkitileiltä kansanrahastoon, joka maksaisi puolen prosentin korkoa ja lainaisi rahat yritysten käyttöön. Valtio takaisi sijoitukset eli kantaisi luottoriskin. Valtio siis pelaisi rahoillamme ja velkarahoilla kasinopeliä.

Puolustajien argumentti on, että valtionyhtiöiden ja muiden osakkeet tuottavat enemmän kuin valtio maksaa veloistaan korkoa. Jos tähän halutaan tarttua, valtion kannattaa ottaa lisää velkaa ja sijoittaa ne rahat osakeindeksirahastoihin. Näin saadaan sama tuotto pienemmin riskein hajautuksen ansiosta.

Koska valtionyhtiöt tuottaisivat enemmän yksityisessä omistuksessa, yksityisten kannattaisi maksaa niistä niin paljon, että myyntihinnan tuottaminen indeksirahastoihin antaisi valtiolle nykyistä suuremman tulovirran.

Jos valtion riskipositiota halutaan nostaa, sillä saadaan paljon suurempi tuotto, jos sijoitukset hajautetaan indeksisijoituksina, kuin käyttämällä tuo riskivara kansanpankin valtiontakuisiin. Toisaalta valtion riskiposition nostaminen johtaisi siihen, että kansalaiset vastaavasti vähentäisivät omaa riskinottoaan pitääkseen kokonaisriskinsä entisellä tasolla – näin VATT:n ekonomistit argumentoivat blogissaan ”Asiaton lehdistökatsaus”.

Kansanpankki

Kansanpankki tai kansanrahasto on kommunistien ym. vakioehdotus pankkisektorin sosialisoimiseksi. Kiinan kansanpankki (kuvassa) on esimerkki siitä, miten tämä on jo tehty. Ylipäänsä Kiinan ”elvytyspolitiikan” vuoksi maassa onkin rakennettu turhia aavekaupunkeja.

Vasemmiston mielestä joko pitää sosialisoida pankit valtion ”kansanpankiksi” tai valtion pitää perustaa ”kansanpankki”, joka valtion tukien tuomalla kilpailuedulla veisi bisneksen pois normaaleilta pankeilta.

Rahoituksen professori Vesa Puttonen totesi, että Paavo Arhinmäen esittämä kansanrahasto on ”typerä ratkaisu onelmaan, jota ei edes ole”: yritykset saavat jo nyt rahoitusta hyviin liikeideoihin ja huonojen rahoittaminen ei ole järkevää: suuri osa rahoista menetettäisiin ja veronmaksajat joutuisivat maksumiehiksi. Subprime-kriisinkin takana oli se, että valtio oli tukenut asuntolainojen myöntämistä kaikille. Sen sijaan pankit valitsevatkin kohteet liikeideoiden laadun ja riskien perusteella.

Jos rahaa siirtyisi pankeilta kansanrahastolle, pankit eivät enää voisi antaa (yrityksille) lainaa niin paljon kuin nyt. Kansanrahasto vain toisi samat rahat takaisin kiertoon. Muutenkaan valtion ei tarvitse lainata rahaa kansalaisilta kansanrahastoon, koska valtio saa nytkin halpaa lainaa, esimerkiksi obligaatioina, esimerkiksi puolen prosentin korolla.

Osmo Soininvaaran mukaan Vasemmistoliiton ehdotus pankista, joka voisi tehdä tappioita, on ”Jalat irti maasta -populismia”.

Kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohjan mukaan kansanpankeista ei olisi apua ja juuri sellaisten valtiovallan ohjaamien asuntoluottolaitosten Fannie Maen ja Freddie Macin kaatuminen syyskuussa 2008 syvensi ”pankkikriisin viikossa täydelliseksi katastrofiksi”. Rahastoilla oli implisiittinen valtiontakaus, ja niiden tarkoitus oli taata oma asunto myös niille köyhille, joille ei ollut järkevää antaa asuntolainaa.

VATT:n ekonomistien Asiaton lehdistökatsaus -blogi huomauttaa, että vaikka valtio tekisi kansanpankkitoiminnallaan eli riskisijoitustoiminnalla keskimäärin voittoa, sen ottama riski syrjäyttäisi kansalaisten ottamaa riskiä, koska kansalaiset haluavat pitää tietyn osan rahoistaa riskittömässä toiminnassa.

Tämän taloustiedettä maallikoille selittävän blogin kirjoittajat VATT:n ekonomisteiksi paljasti anarkokommunistinen toimittaja Mikael Brunila (Mika Brunila), Marx-fani, anarkistiaktivisti sekä Dan Koivulaakson ja Li Anderssonin kirjoittajakumppani.

Lisätietoja ja lähdeviitteitä (L.net)