Yksityistetään avaruus!

YK:n mukaan avaruus ja taivaankappaleet ovat meidän kaikkien yhteistä omaisuutta. Toisin sanottuna: avaruus on sosialisoitu. Sama koskee avaruustutkimusta.

NASA on Neuvostoliiton suunnitteluvirastoihin verrattava sosialistinen organisaatio, joka kuluttaa suunnattomia määriä veronmaksajien rahoja tuottamatta juuri mitään hyödyllistä. Edes NASA:n omat mainokset eivät juurikaan enää lupaile uusia vallankumouksellisia lääkkeitä ja keksintöjä.

Konkreettisen hyödyn sijasta oikeutus huippukalliiden lentojen jatkamiselle on saatu siitä, että avaruuteen saadaan ensimmäinen mies, nainen, naisopettaja (joka tosin räjähti sukkulan mukana), yli 70-vuotias, naislennonjohtaja, senaattori ja loputon määrä muita positiivista julkisuutta tuottavia henkilöitä. Neljänkymmenen vuoden suunnttoman kallis avaruustutkimus ei ole tuottanut juuri mitään muuta kuin loistavia PR-temppuja.

Miehitetyt avaruuslennot ja varsinkin avaruussukkula ovat olleet maailman kallein mainostemppu. Ne ovat kymmeniä kertoja kalliimpia kuin miehittämättömät avaruuslennot ilman että hyöty olisi yhtään suurempi. Itse asiassa roboteillakin voitaisiin tehdä paljon sellaisia asioita mitä ihmisten kanssa ei uskalleta tehdä. Erityisesti miehitetyt kuulennot ovat yksi kaikkein järjettömämpiä projekteja, mihin valtiot ovat ikinä ryhtyneet.

Kuten jokainen NASA:nkin työntekijä rehellisyyden puuskassa myöntäisi, käytännössä ainoa syy miksi avaruuslennot ovat miehitettyjä, on tarve hämätä veronmaksajat rahoittamaan NASA:n valtavaa jättibudjettia. Sama funktio on tietysti myös suunnattoman kalliilla avaruusasema Alfalla. Sille ei vuosien miettimisen jälkeen ole löydetty muuta todellista käyttöä. Ei kuitenkaan hätää. NASA:n megasuuri PR-osasto on keksinyt oikeuttaa avaruusaseman rakentamisen metafyysisellä symbolismilla julistamalla se suurvaltojen rauhanomaisen yhteistyön hedelmäksi.

Avaruustutkimuksen järjettömyydet ovat suoraa seurausta avaruustutkimuksen sosialisoinnista. Ensinnäkin itse avaruus on sosialisoitu eli yksityisillä yrityksillä ei ole oikeutta perustaa esim. omaa kaivos- tai teollisuuskaupunkia kuuhun, asteroideille tai muille taivaankappaleille. Toiseksi koko tutkimus on valtiorahoitteista, jolloin päämääränä ei ole voitto vaan urheiluhenkiset kansallistunteen korotukset siitä, kuinka nopeasti, kauas ja näyttävästi voidaan mennä.

Näissä olosuhteissa on selvää, että avaruuden hyödyntämisestä tulee nurinkurista eli lähdetään hinnalla millä hyvänsä mahdollisimman kauas mahdolllisimman tyylikkäästi ja vasta sitten aletaan miettiä ja tutkia, että voisiko saavutusta hyödyntää. Työtä tietysti riittää vaikka kuinka paljon. Ensin piti saada ensimmäinen ihminen avaruuteen, sitten maapallon ympäri ja lopulta kuuhun. Seuraavana on tietysti vuorossa Mars ja lisätavoitteita ei varmasti puutu. Mutta onko siinä mitään järkeä?

Ainoa vähänkään järkevä avaruuden hyödyntämistoiminta on lähtenyt yksityiseltä taholta. Yksityisellä sektorilla tapahtunut valtava elektroniikan ja viestintäteknologian kehitys on voimakkaasti tehostanut avaruustutkimusta. Erityisesti viimeisten vuosien aikana tapahtunut yksityisten viestintäsatelliittien valtava lisääntyminen on alkanut synnyttämään todellista yksityistä avaruusliiketoimintaa.

Avaruustutkimuksen yksityistämistä on vielä helpottanut Neuvostoliiton romahtaminen, jonka seurauksena Venäjän raketinlaukaisukeskus on osittain yksityistetty. Vanhasta neuvostoteknologiasta huolimatta sen palveluista on tullut kilpailukykyisiä. Se on saanut yhä enemmän yksityisiä länsimaisia sijoituksia ja siitä on tulemassa todellinen vaihtoehto NASA:lle.

Viimeisin osoitus NASA:n hyperbyrokraattisuudesta oli supermiljonääri Dennis Titon tapaus. Tito oli valmis maksamaan avaruusmatkasta ainakin 140 miljoonaa markkaa. Tämä ei kuitenkaan NASA:lle sopinut, joten Titov kääntyi venäläisten puoleen. Sopimus saatiin aikaiseksi ja venäläiset olivat valmiita kuljettamaan maailman ensimmäisen avaruusturistin avaruusasema Alfalle ja takaisin.

NASA:lle tämä ei kuitenkaan sopinut. Ensinnäkin NASA:aa vaivasi, että joku maksaisi matkansa itse. Aina ennenhän avaruuteen oltiin matkustettu veronmaksajien rahoilla. Mitä siitäkin tulisi, jos kuka tahansa supermiljonääri voisi lähteä avaruusmatkalle? Avaruusmatkoja tehdään yhteiseksi hyväksi, ei joidenkin kapitalistien huviksi.

Venäläiset eivät kuitenkaan jakaneet amerikkalaisten huolta. Venäläisiä näytti kiinnostavan vain raha. NASA päätti käyttää viimeisen valttikorttinsa: vedota turvallisuuteen. Avaruusturisti saattaisi rikkoa jotain! NASA:lle ei riittänyt, että Tito oli jo maksanut 160 miljoonaa ja lupasi vielä maksaa kaiken mahdollisesti aiheuttamansa vahingon. Periaatteessahan Tito voisi vaikka räjäyttää koko avaruusaseman!

NASA ei kuitenkaan kertonut miksi raketti-insinöörinä toiminut Tito oli suurempi vaara kuin esim. NASA:n avaruuteen lähettämä eläkeläinen, senaattori tai kouluopettaja. Venäläiset järjestivätkin Tito:n matkan, josta sekä Tito että avaruusasema Alfa säilyivät vahingoittumattomina.

Tarinan opetus on se, että jos vain vähänkin annetaan markkinoiden toimia, ne loppujen lopuksi kuitenkin ohittavat hypersosialisoidut ja supersubsidoidut tuotannonalat. Tämä prosessi alkoi jo 500 vuotta sitten Hollannin ja Englannin takametsissä toimivista tehtaista ja on huipentunut tieto- ja teleteknologiaan, jossa pienet tietokoneet ja kännykät ovat ohittaneet valtioiden ja korporaatioiden suurtietokoneet ja suurverkot. Voi vain ihmetellä mihin markkinat pystyisivät jos saisivat toimia ilman byrokraattisia kahleitaan.

Linkkejä:
The Rotten Nasa
They Call Him the ”Space Tourist”
Who Needs NASA?

Kirjoittajasta:
Marco de Wit on FM yleisestä historiasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s