Totuus ympäristön tilasta

The Economistin artikkelissa ”The truth about the environment” tanskalainen tilastotieteilijä Bjorn Lomborg — itse entinen ”vasemmistovihreä” — esittää, miten ympäristöjärjestöjen lobbauskoneisto käyttää hyvässä tarkoituksessa kovin valikoituja faktoja. Lomborg kumoaa seuraavat neljä yleisesti hyväksyttyä käsitystä:

1. ”Luonnonvarat ovat loppumassa”.
2. ”Väestö kasvaa ikuisesti ja syötävää jää yhä vähemmän; taistelu on jo hävitty; pian sadat miljoonat kuolevat nälkään”.
3. ”Puolet lajeista kuolee pian sukupuuttoon”.
4. ”Vesi ja ilma saastuvat yhä enemmän”.

1.
Todellisuudessa niiden hinnat ovat laskeneet ja tunnettujen varojen määrä lisääntynyt; Rooman klubin ennusteet kasvun rajoista ovat menneet täysin pieleen.

2.
• Vaurastuminen on pysäyttänyt väestönkasvun Euroopassa, ja sama tapahtuu vähitellen muuallakin.
• Väestönkasvu kääntyy laskuksi tällä vuosisadalla (tämä on YK:nkin ennusteissa).
• Ruoan riittävyys on jatkuvasti parantunut, ruoan reaalihinnat ovat nyt alle 10 % vuoden 1800 tasosta.
• Nälkää näkevien osuus maailman väestöstä on pudonnut vuoden 1949 45 %:sta 12 %:iin ja puoliintunee 2030:een mennessä jne. Tämä heijastuu myös keskipituuden ja eliniän dramaattisessa kasvussa.

3.
Lajeja kuolee sukupuuttoon, mutta seuraavien 50 vuoden aikana arviolta vain 0,7 %.

4.
• Kasvihuoneilmiö lienee todellinen, mutta sen haitat ovat selvästi pienempiä kuin torjunnan kustannukset.
• Koko Kioton sopimuskin vain hidastaisi kasvihuoneilmiötä kuudella vuodella, hyöty jäisi siis kovin pieneksi.
• Kaupunki-ilma on puhdistunut kovaa vauhtia, hengitämme nyt paljon terveellisempää ilmaa kuin aiemmin.

Tiedotusvälineissä usein toistuvat tuomionpäivän profeettojen ennusteet ovat tilastojen perusteella häikäilemätöntä huiputusta.

Media suosii tällaista osaltaan siksi, että vasta huono uutinen on todella uutinen. Lisäksi tieteen rahoitus suosii tätä, lieviin ongelmiin on vaikeampi saada tutkimusrahoitusta. Ympäristöjärjestöjen jäsen- ja varainhankintakin ovat kiinni asioiden polttavuudesta.

Tuomiopäivän profeetat aliarvioivat inhimillisen kekseliäisyyden ja markkinamekanismin kyvyn luoda sille kannustimet, vaikkapa öljyn hinnan noustessa löytää uusia lähteitä, kehittää korvaavia polttoaineita, kehittää vähemmän kuluttavia laitteita ja kehittää laitteiden käyttöä välttäviä ratkaisuja sekä suunnata kysyntää halvempiin ratkaisuihin.

Toisaalta Lomborg syyllistyy itsekin hyvin valikoitujen faktojen esittämiseen, koska samantasoisista faktoista saisi paljon negatiivisemmankin kuvan aikaan. Kioton sopimuksen kustannuksista Lomborg käyttää ”jos toteutetaan tehottomasti” -lukua, kun taas todennäköisempi kustannus on paljon alhaisempi, ja vastapuolen nimeämät tutkimukset arvioivat kustannukset nollaksi.

Ilmanpuhtaudesta hän valikoi kaupunki-ilman, lajien kuoleminen sukupuuttoon on kiihtynyt jne.

Lomborgin teksti on silti vähemmän yliampuvaa kuin vakiopropagandan, ja antaa sille hyvää vastapainoa. Näiden väliltä on hyvä hakea synteesiä ja etsiä oikea toimenpiteiden taso. Ongelmia ei pidä liioitella eikä vähätellä.

Lue koko juttu: The truth about the environment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s