Auto on aikas jännä kapistus. Se vie sut paikasta A paikkaan B, ja toivottavasti takaisin. Siksi kaikilla kunnollisilla ihmisillä on semmoinen.

Osin ehkä koska kunnollisilla ihmisillä paikka A on koti, paikka B on työpaikka, eikä siis ole niin kamalan tarkkaa päästäänkö paikasta B takaisin. Ja onhan se toki kätevää, että matkalla voi jättää ne kakaratkin häkk…tarh…siis ystävällisen lähimmäisesi hellään ja asiantuntevaan huomaan.

Näin kunnollinen ihminen sanoo. Mutta kun kerran mies on, se ajattelee ihan jotain muuta. Nääs, se menopelihän on ihan vitun kuuli härpäke. Se kiiltää, ja murisee, ja pirkules, sillähän voi jopa rikkoa lakia ilman että edes tajuaa tehneensä niin. Semmosesta vehkeestä irtoaa suorastaan elämänsisältöä, paikkojen A ja B väliin.

Mikä kummallisinta, vaimoke on kerrankin samaa mieltä. Ei, ei se sitä ääneen sano tietenkään, mutta niin se vaan kerta toisensa jälkeen päätyy nukkumaan saman jätkän viereen kuin autokin. Just tuossa taannoin tulin bileistä laaduttoman hyvännäköisen eksän kanssa, sen uusimman lelun autolla. Ei se eksä meille päätynyt, vaan ”autolla kotiin”. Sellainen pieni yksityiskohta että kuskilla oli meikkinä läjä paiseita ja pari matoa oli täydellisen epäolennaista.

Nojoo, saattoi silläkin tietty olla osansa asiaan että lelu oli ajokunnossa ja minä tavalliseen tapaani enemmänkin ajelu-. Mutta palataanpa asiaan…

Mun mielestä tää kertoo siitä, että valtio on kerrankin tajunnut jotain olennaista. Auto tosiaan on munanjatke. Ehkäpä ainoa joka myös toimii. Ja silloinhan se tietty on aivan ihanteellinen verotuskohde: ”epäelastinen kulutuskysyntä” tuntuu kummasti maanläheisemmältä kun vähentyvä kysyntä samalla meinaa vähentynyttä pillua. Ja jos joku nyt yrittää väittää mulle vastaan, kysynpä vaan kuinka ilmeistä asioiden pitää olla, jos jopa viranomainen huomaa, että se ”tilapäinen käyttömaksu oli kokeiluna onnistunut”. Eli siis että hyvän kokemuksen valossa sitä tulee jatkaa.

Ei, en myöskään ole unohtanut naisia. Kyllä mä tiedän että nekin omistaa autoja. Jopa ajaa niitä jossakin mielessä. Vaan siitä lisää myöhemmin, haittaverojen yhteydessä.

Musta tuntuu että tämä selittää aika ison osan autoihin liittyvistä säännöistä. Pitää olla nopeusmittari ettei vois vedota tietämättömyyteen kun setä poliisi sakottaa. Turvavyöt, sehän ei kävisi laatuun että yhteiskunta joutuu maksamaan töpeksivän hoidon. Vilkut, no kyllähän niitäkin pakosta runkkaa, kun muuten menisi jatke alta ja sitten päädyttäisiin ihan vain kädelle. Semmonenhan vois suorastaan murentaa itsetuntoa.

Niinpä yhtäkkiä käy järkeen, että oikeastaan ainoat asiat joita autojen kanssa ei ole jo saneltu ovat pakki ja polttoainemittari. Siis ne työkalut joiden avulla vois olla varma että pääsee takaisin paikkaan A. Luojan kiitos kierroslukumittari on vielä sallittu, että voi sentään nähdä vehkeensä toimivan.

Mulle toi sijoitus ei näytä kamalan tuottavalta, joten olen sanoutunu touhusta täysin irti. Enkä nyt tarkoita sitä että olisin autoilua vastaan. Päin vastoin, mä vaan pidän vähän isommista autoista. Semmoisista joissa mun ei tartte ite ajaa, ja joihin mahtuu kaikki mun kaverit samaan aikaan. Niistä, joissa mä maksan palvelusta kovalla käteisellä, saan olla ihan kanttuvei jos sattuu siltä tuntumaan, ja joissa voin silti vetää jengiä raastupaan jollei lopputulos tyydytä. Busseista.

Jostain syystä vaan on niin, että ne paatuneimmat, überseksikkäimmät, vapaamielisimmätkään ekohipit joista mä näköjään niin tykkään ei tossa kohtaa tunnu tajuavan että koolla on väliä. C’est la vie.