Vaikuttaminen ja kannanilmaisu ovat tärkeitä asioita, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja. Niin kansainvälisten kokousten kuin muidenkin asioiden yhteydessä on yhä enenevässä määrin kohdattu ilkivaltaa, tuhotöitä ja jopa väkivaltaa.

Mihin päätyy polku, joka alkaa kannanilmaisusta vaikka yleisönosastokirjoituksessa. Mennäänkö seuraavaksi kadulle mielenosoitukseen. Jos sekään ei auta, niin pitääkö tarttua kiveen ja heittämällä sen tuhota yhteistä tai jonkun toisen omaisuutta? Jos vieläkään ei oma mielipide saa kannatusta tartutaanko aseisiin ja käytetään niitä jotakuta vastaan?

Kun Alankomaissa luodin tielle sattui kiistelty populistipoliitikko Pim Fortuyn, niin se järkytti koko Eurooppaa – siitä huolimatta, että hänen mielipiteensä eivät olleet kovin laajalti hyväksyttyjä. Se osoittaa, että ajattelevia ihmisiä vielä on. Fortuyn kuitenkin ajoi asiaansa laillisen demokratian puitteissa sortumatta voimankäyttöön tai edes siihen yllyttämiseen. Hänen murhaajansa taas tuskin kauheasti kerää kannatusta omille aatteilleen. Ennakkotietojen mukaan kyse oli eläinten oikeuksien ajajasta.

Viikon toinen suuri uutinen oli burmalaisen Aung San Suu Kyin vapauttaminen. Hänen esimerkkinsä osoittaa, että maltilla, periksiantamattomuudella ja rauhanomaisilla keinoilla voi saavuttaa tavoitteensa. Pelkällä läsnäolollaan ja kieltäytymisellä lähtemästä maanpakoon Suu Kyi on kääntänyt koko maailman huomion Burman vaikeaan ihmisoikeustilanteeseen ja laittomaan sotilashallitukseen. Paluu demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ei välttämättä tapahdu vieläkään nopeasti, mutta ennen pitkää se on varmasti edessä.

Radikalismi on yhteiskuntaa muuttava tärkeä voima, mutta sen toteuttamiseksi ei saa tehdä mitä tahansa. Vaatimus oman mielipiteensä suvaitsemisesta edellyttää myös toisen mielipiteen kunnioittamista – ainakin sietämisen tasolla. Radikaaleja ajatuksia täytyy ajaa, koska muuten ei vallitsevia oloja koskaan kyseenalaistettaisi. Suuriin muutoksiin tarvitaan kuitenkin aikaa ja ihmisten hyväksyntää. Sitä ei saada väkivallan avulla.

Suuri vastuu on myös päättävillä ja yhteiskunnan vaikuttajatahoilla. Totutusta poikkeaviakaan ajatuksia ei saa ylenkatsoa. Kansan mielipiteitä pitää oikeasti osata kuunnella ja ottaa huomioon. Välinpitämättömyys johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

Maltillisuudella ja rauhanomaisilla keinoilla saadaan aina aikaan kestävämpiä tuloksia kuin kiihkoilulla ja voimakeinojen käytöllä.