Tämä on kirjoitettu eduskunnan lisärakennustyön aloituspäivänä. Tämä on murheellinen päivä, merkkipäivä siinä poliittisen pöyhkeyden riemumarssissa, joka leimaa nykyistä vallankäyttöämme.

Toinen samanveroinen merkkipäivä oli se, jolloin kansamme edustajat päättivät omien palkkojensa korotuksesta. Oma palkkasi nousi kaksinkertaiseksi, muiden hieman vähemmän.

Korotusta päivitteleville olet vastannut, että siitähän päättivät ne kolme viisasta, jotka olitte tehtävään valinneet. Mistä löysittekin niin viisaat? Että keksivät ihan itse näin etevät ratkaisut.

Murheellista sanoa, mutta Sinä olet henkilöitynyt tämän poliittisen pöyhkeyden ikoniksi. Haikeudella muistelen uunituoreen kansanedustajan raikasta puhetta ”parlamenttimme kurjista käytänteistä”. Sen Riitan muistin teinikunnan hallituksesta. Sillo ko siekää et viel´ haastant sill´ viisii aitoo karjalaa ko nyt. Mie ja sie sanottiin, mutta muuten puheltiin aika tavalla yleiskieltä.

Ministerin salkkusi oli iloinen yllätys, kun se vielä edellisenä iltana yhteisestä palaverista poistuessamme näytti menneen ohi.

Sitten alkoi ilmaantua omituisia puheenvuoroja. Lähetin niistä muutaman varovaisen viestin, joista ei tietenkään seurannut mitään, ei palautettakaan.

Liehahti Liekinvarsi. Siinä näkyivät niin selvästi tulossa olevan katastrofin merkit, etten voinut odottaa sitä vaieten. Siksi kirjoitin Sinulle seitsensivuisen kirjeen mikkelinpäivänä 1996.

Sen lukeminen oli varmasti raskasta. Niin oli kirjoittaminenkin. Olen pahoillani molempien puolesta. Että Sinä jouduit sen lukemaan, ja että minä jouduin sen kirjoittamaan. Turhaan. Katastrofi ei ollut vältettävissä. En voinut tietää sen laatua etukäteen, mutta se oli pahinta mahdollista lajia. Suomi sai presidentikseen SAK:n entisen lakimiehen, puolueesi suosiollisella myötävaikutuksella. Presidenttipyrkimyksistä kuitenkin varoitin.

Kirjasi kertoi, että olit kaartanut uljaasti poliittiseen ulkoavaruuteen, tyhjien sanojen painottomaan tilaan. Sen ”suurissa kaarteissa” maalliset asiat olivat ”nappikauppaa”.

Kirjoittaessani, että kätesi kirjan kannessa olivat väärin päin ristissä rinnalla, toisin kuin Mona Lisalla, en ihan vakavissani uskonut, että olisit aivan näin korkealle kurottanut. Mutta vaalipuheesi kurkiaurasta ja taistelusta Orleansin neitsyen tavoin kertoi, että juuri ylimaallisiin taruhahmoihin Sinä itsesi samaistit. Kirjasi vain oli paljastanut, ettei ollut enää puolustettavaa, ei siis äänestettävääkään. Kasakka ei nauranut, vaan mykistyi nolona.

Orleansin neitsyenä on helppo uskoa olevansa tavallisten kuolevaisten yläpuolella ja alkaa rakennella monumentteja itselleen. Puhemiehen edustustiloistahan puhuit aluksi. Ne tulevat varmasti vaivihkaa, vaikka niistä onkin metelin jälkeen viisaasti vaiettu.

Onko pääkaupunkimme keskustan oltava täyteen ahdettu kuvastaen Tainionkosken peräkylämäistä henkistä ahtautta, joka ei salli kansalaisen lymytä valtaähkyänne edes puistoravintolan katveeseen? Kun Habsburgit rakentelivat omia monumenttejaan eri puolille Eurooppaa, oli heillä sentään aivan toinen tyylin ja tilan taju. Tämä eduskunnan elintasopahka on kaupunkimaisemaa raiskaavaa raakaa kulttuuribarbarismia. ”Aioit sivistyspresidentiksi”.

Ja kaiken kukkuraksi järkyttävä puheesi valtiopäivien avajaisissa vastavalittuna puhemiehenä. Kerroit jo vaalikampanjassa ennakoineesi, että ”kyllä presidentti valtansa noutaa”. Noutaa mistä? Jostakin uunituoreen perustuslakimme ulkopuolelta?

Kun presidentti oli noutanut tuntemattomasta lähteestä valtansa ja käyttänyt Suomen Pankin nimityksissä eduskuntaa lattiariepunaan, sanoit puheessasi, että se on ”mahdollista ja oikein” ja kannustit iloisesti jatkamaan samaan malliin:”Menestystä edelleen.”

Tarja Halonen on sekoittanut pahasti Paavo Haavikon pään, mutta oli tämän Halos-kirjassa järkeäkin. Hän mm. kirjoitti, että olet karnevalisoinut eduskunnan toiminnan. Mutta tämä oli pahempaa. Puheesi häpäisi Sinut juuri puhemiehekseen valinneen eduskunnan, jonka puolustaminen kaikkia vallananastajia vastaan on tehtäväsi. Miksiköhän edustajamme vaikenivat lammaslauman tavoin?

Sait kirjeeni mukana eripainoksen kirjoituksestani ”Missä on röyhkeyden kääntöpiiri?” Tässä se oli.

Et voine tämän jälkeen jatkaa ainakaan uutta kautta puhemiehenä. Eiväthän parlamenttimme käytänteet voine näin kurjiksi mennä? Vain yhdellä tavalla voit vaikuttaa niiden tervehtymiseen: ilmoittamalla luopuvasi seuraavista vaaleista. Näin osoittaisit olevasi yhdessä suhteessa fiksumpi kuin Habsburgit, jotka palasivat kerta toisensa jälkeen valtaan mitään oppimatta tai mitään unohtamatta.

Kun kerroit viime syksynä aamutv:ssä ilmoittavasi ehdokkuudestasi syntymäpäivänäsi 18.6., pursusi olohuoneeseen saakka se itseään täynnä oleva itsestäänselvyys, jolla uskoit pyytäjiä tulevan.

Toivottavasti ilmoitus on positiivinen ilman B-testiä. Vai joudutaanko vain sanomaan tilulii?

Kirjoittajasta:
Kauko Parkkinen on juristi ja valtiotieteilijä.