Kun terrorisota WTC-hyökkäysten jälkeen alkoi, monet spekuloivat sen voivan aikaa myöden johtaa mitä kammottavimpiin poliittisiin seuraamuksiin. Lievimmät ennusteet povasivat tiukentuneita asenteita, kun taas pahimmat vaihtelivat täysimittaisen poikkeustilalainsäädännön ja endeemisten ihmisoikeusrikkomusten välillä. Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa on nyt nähtävissä kehitystä, joka vihjaa, että pessimistit saattoivat hyvinkin olla lähempänä totuutta.

Kansalaispalvelus

Ensimmäinen hämmentävä projekti on presidentti Bushin aloite kansalaispalveluksesta. Ajatus kulkee maassa nimellä USA Freedom Corps, ja ainakin toistaiseksi kyseessä on puhtaasti vapaaehtoispalvelukseen perustuva järjestelmä. Aloite siitä on kuitenkin lähtöisin tämänhetkisen valtionhallinnon sisältä, ja kyseessä on selvästi tapa ohjata maan kansalaisten terrori-iskujen jälkeisiä auttamishaluja hallinnon tarpeisiin. Samalla UFC on pitkäaikaisen uuskonservatiivisen unelman täyttymys, kansalaisten varauksetta hyväksymä, laajamittainen, järjestäytynyt kansalaisaktiivisuuden muoto, jolla on täydet edellytykset kohota merkittäväksi kulttuuriseksi voimaksi amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Ei siis olekaan ihme, että ajatuksen takana on republikaaninen presidentti.

Vai muutakin?

UFC ei kuitenkaan rajoitu pelkään harmittomaan vapaaehtoistoimintaan. Se sisältää myös paljon huolestuttavampia piirteitä, kuten TIPS-nimellä kulkevan tiedonantajajärjestelmän, Terrorism Information and Prevention System:in. TIPS:in tarkoituksena on lopulta värvätä vähintään 4% amerikkalaisista vahtimaan naapureitaan ja liiketuttaviaan. Kuuleman mukaan järjestelmän piiriin yritetään saada nimenomaan ihmisiä, jotka pääsevät työnsä puolesta helposti toisten koteihin tai joiden työssä henkilökohtaisella kanssakäymisellä on muuten merkittävä osa. Tulevaisuudessa siis merkittävä osa maan remonttireiskoista, postinkantajista, julkisen liikenteen työntekijöistä ja opettajista lienee tarkoitus käännyttää tiedonantajiksi.

Merkittävämpien yksittäisten projektien lisäksi USA:ssa on tekeillä myös paljon pienempiä muutoksia, jotka tähtäävät terrorisodan kaikenkattavan sateenvarjon alla tiukempaan valvontaan, yhtenäiseen poliittiseen ilmapiiriin ja hallintovallan lujittamiseen. Esimerkiksi henkilötunnusjärjestelmä—jota Yhdysvalloissa ei yksityisyysongelmien tähden edelleenkään ole—on noussut uudelleen tapetille. Samoin kyberrikollisuudesta on tulossa jälleen kuuma peruna. Molempiin liittyvää, huomattavasti aiempaa tiukempaa lainsäädäntöä kehitetään parhaillaan.

Silmänlumetta

Kuten yleensä, tiukentuva politiikka lähtee näennäisen hyväksyttävistä syistä, kansallisen turvallisuuden pönkittämisestä terrorismin uhkaa vastaan. Nykyisessä tilanteessa politiikka onkin taatusti helpommin oikeutettavissa kuin vaikkapa puhtaasti sisäisen turvallisuuden takaamiseksi. Mielestäni pitää kuitenkin kysyä, ovatko tällaiset aloitteet sittenkään oikeutettuja tai järkeviä.

Lienee esimerkiksi selvää, että täysimittaiseen tiedonantajajärjestelmään liittyy monumentaalisia riskejä. Kuten hyvin tiedetään, ilmiannoista saatua tietoa voidaan helposti käyttää poliittiseen mustamaalaukseen, kritiikin vaientamiseen, uusien mielivaltaisten lakien valvontaan sekä moneen muuhun epäilyttävään tarkoitukseen. Ilmiantajajärjestelmien tuottama yksityiskohtainen tieto hävittää täysin yksityisyyden, joka on yksi tärkeimmistä mielivaltaista hallintoa rajoittavista voimista. Samalla tällaiset järjestelmät edellyttävät hallintokulttuuria, joka on taipuvainen kasvavaan salailuun, ja näin muodostavat varsin merkittävän uhan hallinnon avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle. Uskaltaisin väittää, että tällaisten riskien huomiottajättäminen on merkki jostakin aivan muusta kuin pelkästä halusta suojella maan väestöä uusilta terroriteoilta.

Uuskonservatismin työkalu

Uskon, että Yhdysvaltain tiukentuva terrorismin vastainen kampanja on nyt kääntynyt ensi sijassa sisäpoliittiseksi lyömäaseeksi. Vallassa oleva konservatiiviklikki käyttää terrorismin tarjoamaa ulkopoliittista uhkaa sellaisten sisäpoliittisten muutosten perusteluna, joita kansa olisi tuskin koskaan normaalioloissa hyväksynyt.

Voidaankin väittää, että huolestuttavista merkeistä perinteisimmät ovat nyt ilmassa. USA on rakentamassa sisäpolitiikassaan tiukkaa nationalistista konsensusta ja sen valvomiseen erinomaisesti soveltuvaa tiedonantajajärjestelmää. Pöydällä ovat myös Euroopassa toimiviksi havaitut käytännön kontrollimekanismit, kuten henkilötunnusjärjestelmä ja verkkoelämän tiukempi sääntely. Näiden synteesinä on helppo kuvitella syntyvän järjestelmä, jossa valtio todella tuntee kansalaisensa, jossa heidän odotetaan palvelevan merkittävän osan elämästään Isänmaata, ja jossa eri mieltä olevat päätyvät ilmiannetuiksi valtion vihollisina.

Seuraava rautaesirippu?

Vaikka päätelmä onkin raju, Yhdysvaltojen alati selvempi vetäytyminen kuoreensa tukee sitä. Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun USA kieltäytyi, kansainvälisen valvonnan pelossa, tunnustamasta Yhdistyneiden Kansakuntien kidutuksen vastaista sopimusta. Tämä kun olisi vaarantanut epäiltyjen terroristien tämänhetkisen väljän pidätyskäytännön. Vastaavasti maa on pyristellyt kansainvälisen tuomioistuimen perustamista vastaan, perustuslaillisiin näkökohtiin vedoten. Vaikka tällaisissa ylikansallisissa instituutioissa itsessään on valtavasti ongelmia, mielestäni USA:n tinkimätön vastustus kertoo ensi sijassa aivan tietynlaisesta itseriittoisuudesta. Sellaisesta, joka saa epäilemään, etteivät Yhdysvaltojen sisäpolitiikka tai oikeuskäytäntö välttämättä enää kestä puolueetonta tarkkailua.

USA:n hallinnon tulisi harkita tämänhetkistä suuntaansa uudemman kerran. Vaikka pahimmat ennustukset eivät kävisikään toteen, Yhdysvaltojen sisäpolitiikan tämänhetkinen suunta ei hyvällä tahdollakaan vastaa sellaista, jota vapaan maailman johtajalta sopii odottaa.

Linkkejä:
US planning to recruit one in 24 Americans as citizen spies
Citizen Corps
USA Freedom Corps
Is White House plan tantamount to a national ID? Different views…
Ashcroft backs away from TIPS informant program, just slightly
U.S. House approves life sentences for crackers
UN: Council Approves Torture Measure Despite U.S. Objections
U.S. Campaign for Permanent Immunity Fails

Kirjoittajasta:
Sampo Syreeni on helsinkiläinen opiskelija ja kansalaisaktivisti, sekä Vapaasanan päätoimittaja.