Maassamme on kukoistanut jonkinmoinen pörssipöhköys Lipposen marxilais-monarkistitaustaisen hallituksen kaudella. Valtionyhtiöitä on muuteltu pörssiyhtiöiksi, mikä sinällään on täysin järkevää. Mutta kun ymmärrystä on ollut vähemmän kuin innostusta, kummallisiakin kiemuroita on kehittynyt.

Erityisoikeuksia

Korkeat virkamiehet ja muut suuret päälliköt ovat monasti antaneet ymmärtää pörssiyhtiöiden olevan aivan omanlaatuisensa laji, jonka toimiin ei oikeastaan kukaan saa—eikä voi—puuttua. Enson tapauksessa yhtiön hallituksessa valtiota edustanut SDP:n edustaja kiisti taannoin eduskunnan oikeuden puhua asioista. Kuitenkin Enso on ollut valtioenemmistöinen pörssiyhtiö lähemmäs vuosisadan ajan. Mitään mystistä erityissuojelua ei ole tarvittu.

Merenkulkuhallituksesta puolestaan selvitettiin, ettei norjalaisen pörssiyhtiön vaikeuksista saanut puhua, koska se oli pörssiyhtiö. Johtava virkamies toisin sanoen päätti, etteivät markkinatalouden tavanomaiset varokeinot, kuten sananvapaus, yhtäkkiä pädekään.

Pörssivirasto

Nyt sitten puuhataan jotain hallintokoneiston uutta yksikköä hoitamaan kaikkia valtionyhtiöitä. Luulisi sentään ymmärrettävän, että valtiolla omistajana voi olla hyvinkin erilaisia tarpeita eri yhtiöiden suhteen. Eri asia olisi semmoinen valtion yksikkö, joka pelaisi pörsseissä muiden meklarifirmojen tai sijoituspelaajien tavoin. Vaan sellaisellehan ei toki pidä antaa sanan sijaa itse yhtiöissä.

Suppea näköala

Innostus pörssiin haittaa vakavasti markkinatalouden toimintakykyä, koska se rajoittaa julmasti näköaloja. Pörssimaailma on omanlaisensa kulma markkinoiden laajassa kentässä. Siellä voi tapahtua melkein mitä tahansa; valtion pitäisi muistaa loputkin tontistaan. Jokin aika sitten pörssinmarkkina-arvoin laskettuna kämmentietokoneiden käyttöjärjestelmiä kehittelevä firma oli ns. arvoltaan suurempi kuin autoalan firmat Ford ja GM yhteensä. Vastaavaa pörsseissä leviävää markkinahassutusta esiintyy myös eri muodoissaan vähän väliä. Joskus vuosisatoja sitten tulppaanisipulivillitys Hollannissa raunioitti koko maan talouden. Uusia kuplia on paisunut ja puhjennut sen jälkeen, eikä tulevaisuus lupaa paljon parempaa.

Pörssimarkkinat ovat sittenkin vain harvojen ihmisten pelikenttää. Erilaisiksi asiantuntijoiksi tituleeratut asianosaiset arvuuttelevat keskenään vaikka mitä, ja sijoittajat yllytetään vaihtelemaan panoksiaan paikasta toiseen. Vaihtelu tapahtuu kuitenkin hyvin tiukoissa rajoissa.

Kehitysmaatuottoja

Maailman laajat talousmahdollisuudet eivät mahdu mieleen, kun varoja siirrellään A-listan osakkeista B-listan vastaaviin, tai yhden sortin korkorahastoista toisen sortin korkorahastoihin. Pelurit koettavat saada sijoittajat unohtamaan, että osakkeen omistajan kannalta maksettava osinko on aika olennainen tekijä. Hetkittäisiä spekulaatiohuippuja lukuun ottamatta pörssiyhtiöissä ei ylletä esim. sellaiseen pääoman tuottoon kuin muutamissa kehitysmaissa toimivat ruohonjuuritason pankit tuottavat.

Apua neljänneltä valtiomahdilta?

Auttaisikohan pörssipöhköyden ja markkinahassuuden parantamiseen se, että taloustoimittajat alkaisivat neuvoa ns. analyytikkoja, sen sijaan että haastattelevat vain heitä?

Kirjoittajasta:
Pyryharakka on nimimerkki. Voit lähettää palautetta toimitukselle.