Tasavallan presidentti Tarja Halonen piti kuluvan vuoden syksyllä puheen 36. Pohjoismaisilla lakimiespäivillä. Lakimiesliiton lehti Lakimiesuutiset oli varustanut hänen puheensa sivun yli ulottuvalla otsikolla: ”Lait tulevat entistä monimutkaisemmiksi”. Syynä on kuvatekstin mukaan yhteiskunnan monimutkaistuminen.

Lait eivät ole luonnonlakeja

Otsikkoa voi ihmetellä sen vuoksi, että itse en ole havainnut lakien noin vain tulevan jostakin taivaasta päällemme langeten, vaikka niistä melkoinen osa nykyisin EU:n lakipajassa taotaankin. Kyllä ne kuitenkin aina ovat ihmisten tekemiä ja sellaisia, kuin tekijät haluavat. Näin ne myös vastaavat yhteiskuntanäkemystä, joka niitä säätävillä ihmisillä on. Halosella—kuten koko Suomen poliittisella eliitillä—on tällä hetkellä vankka usko siihen, että hyvinvointi saadaan aikaan yhteiskunnan vahvoilla laitoksilla ja vahvoilla laeilla. Niinpä lait tehdään sen mukaisiksi.

Työsopimus laki työllä tehty

Näiden vahvojen laitosten varjossa ihmiset näyttävät kovin pieniltä ja heikoilta, ymmärtämättömiltäkin, joten eivät he oikeastaan muuten osaa toimiakaan kuin suuren lakimäärän ohjastamina. Työsopimuslaki on tästä tuore esimerkki. Sitä valmistelevan komitean toimeksiantoon liittyi tavoite myös yksinkertaistaa lakia, mutta sen pykälämäärä kasvoi entisestään.

Eivät ne pykälät siihen kuitenkaan itsestään tulleet, vaan entisen ay-juristi Halosen nykyisiä kollegoja ja eri lähitahojen edustajia väänsi niitä lakiin lähes kolmenkymmenen hengen väellä ja voimalla, miltei viiden vuoden ajan.

Saman uskon, tai pikemminkin ihmiseen kohdistuvan epäuskon, varassa säädettiin kymmenkunta vuotta sitten työaikalaki vähintään yhtä monimutkaiseksi kuin vanhakin. On syytä pelätä, että loppusuoralla olevan vuosilomalain uudistuksen käy samoin.

Ja näin yhteiskunta käy entistä monimutkaisemmaksi.

Yrittäjät eivät osa perintöämme?

Työsopimuslakia sentään hieman yksinkertaistettiinkin. Työtodistuksen ns. arvolauseesta jätettiin ahkeruus pois, niin että nykyisin se tulee pyydettäessä antaa vain työtaidosta ja käytöksestä. Ahkeruuden voi unohtaa.

Tämä liittyy Halosen puheen toiseen merkittävään piirteeseen. Hän sanoo kannattavansa hyvinvointiyhteiskuntaa ja pohtii, miten tämä ”pohjoismainen perintömme” voisi säilyä. Kuitenkaan hän ei varsinaisesti lainkaan mainitse sitä lohkoa tai sektoria yhteiskunnasta, joka luo sen varallisuuden, ja tekee sen ahkeralla työllä. Se on yritystoiminnan, ammatinharjoittamisen, kaiken luovan toiminnan sektori.

Jakopöytä ilman jaettavaa

Nimitän uudessa kirjassani tätä A-sektoriksi, koska se on vielä vanhempaa perua kuin lakia säätävä ja hallintoa hoitava sektori, jonka Halonen asettaa etusijalle. Se on tehnyt ja tekee varallisuutensa kovalla työllä. Filosofi Timo Airaksinen nimeääkin runsaan vuoden takaisessa kirjassaan tälle pohjalle rakentuvan porvarillisen yhteiskunnan ykköshyveeksi ahkeruuden.

Mutta Halonen sivuuttaa tämän sektorin ahkeruuksineen kokonaan ja mainitsee vain, että tehokkuuden tai taloudellisesti edullisemman järjestelmän vertaileminen ei ole ”mutkaton asia” sekä varoittaa, että kuluttajansuoja on heikompi kuin perustuslain suoja. Hän ei kanna huolta siitä, mitä hallaa ahkeruudelle ja luontaiselle tehokkuudelle nämä entisestään monimutkaisemmiksi säädettävät lait tekevät.

Kaiken kaikkiaan puheenvuoro perustuu vankkaan sosialistiseen aatepuuroon ja antaa erinomaisen selkeän kuvan siitä huolettomuudesta, jolla Suomessa on jaettavan riittävyyteen suhtauduttu. Halonenkin kyllä juhlapuheissa ja sopivassa seurassa muistaa mainita yrittäjyyden, mutta tosipaikan tullen ja virallisella foorumilla se unohtuu tyystin. Vaalikampanjassaankin hän puhui vain ”jakopöydästä”, ei jaettavan lisäämisestä.

EU-jäsenyyden tavoitteet unohtuneet

Oma mielenkiintonsa on myös sillä, että Halonen sanoo Pohjoismaiden sopeutuneen hyvin EU-oikeuteen ja Eta-sopimukseen. Viimeksi mainitulla hän tarkoittanee EU-jäsenyyden ulkopuolelle jäänyttä Norjaa. Suomen EU-jäsenyyshankkeen aikaan todistettiin vakuuttavasti, että Eta-sopimuksen varaan ei voida jäädä, vaan että on päästävä mukaan päätösten ja säädösten valmisteluun.

Kuitenkin Eta-sopimukseen liittyi mahdollisuus veto-äänellä estää direktiivin voimaantulo Suomessa. Direktiivit eivät siinä nykyisessä määrin putoilleet niskaamme. Tänään missään ei selvitetä, kuinka paljon Suomi pystyy todellisuudessa vaikuttamaan maatamme koskevien säännösten sisältöön, vaikka joudummekin pakolla nielemään ne kaikki.

Kirjoittajasta:
Kauko Parkkinen on juristi ja valtiotieteilijä.