Pohjois-Korea: markkinatalous voittaa sittenkin

Pohjois-Korea (Korean demokraattinen kansantasavalta) kulkee vääjäämättä kohti markkinataloutta yksittäisten kansalaisten yksittäisten toimenpiteiden tuloksena. Kun markkinat kielletään, ne syntyvät uudelleen laittomina.

P-Korea väitti olevansa omavarainen, mutta todellisuudessa se sai massiivista apua Neuvostoliitolta ja Kiinalta. Neuvostoliiton romahdettua 1991 Pohjois-Korean talous romahti, ja vuoden 1996 nälänhädän jälkeen tilanne muuttui sietämättömäksi.

1960-luvulla P-Korea oli ainoa maa, jossa markkinat olivat täysin kiellettyjä, kaikki kulki valtion järjestelmän kautta (mustaa pörssiä lukuunottamatta) eikä sen ulkopuolella tuotettu juuri mitään, keittiöpuutarhatkin oli rajoitettu 20-30 neliömetriin. Muissa kommunistimaissa juuri tuollaiset yksityiset puutarhat tuottivatkin suhteettoman suuren osan maataloustuotannosta.

Käänteet

Vuonna 1969 Kim Il-Sung tunnusti virheensä ja salli pienet markkinat, mutta ne kätkettiin pois näkyviltä. Vuoden 1991 jälkeen talous surkastui ja lähes kaikki tehtaat lakkasivat toimimasta. Tällöin pimeät markkinat tulivat lähes välttämättömiksi, niiden ulkopuolelle jättäytyvillä ei ollut juuri mitään. Myös viranomaisten moraali romahti ja ihmiset pystyivät kulkemaan kylänsä ulkopuolelle ilman lupaa.

Siinä missä miehet usein jatkoivat töitään tuottamattomissa tehtaissa, naiset alkoivat ansaita paljon enemmän pimeillä liiketoimilla ruokaloista pankkeihin – kaikki liiketoimethan ovat pimeitä P-Koreassa. Nämä ”pimeät” vapaat markkinat vapauttivat ihmiset valtion vallasta: ei valtio voi ylentää, alentaa tai erottaa yrittäjää tai hänen alaistaan.

Vuoden 2002 ”talousuudistukset” olivat vain vallitsevan tilanteen tunnustamista. Mm. viljelijöiden markkinoista tehtiin tuolloin laillisia ja valtionyrityksetkin piti irrottaa komentotaloudesta ja niiden piti saada myydä tuotteitaan markkinoille. Palkatkin riippuisivat tuottavuudesta. Riisin hinta onkin sittemmin noussut monikymmenkertaiseksi, mutta sen tuloksena sitä tuotetaan riittävämmin, ja palkat ovat nousseet sitäkin enemmän.

Maahan oli ilmeisesti tuolloin tarkoitus perustaa puhtaan kapitalistinen erityistalousalue ja että eräs kiinalainen yritysjohtaja oli jo nimitetty sen kuvernööriksi täysin valtuuksin. Kiina kuitenkin vangitsi yritysjohtajan ja hanke kuivui kokoon.

Kohti parempaa, mutta liian hitaasti

Pohjois-Korean kansa on vauraampaa kuin muutama vuosi sitten – keskimäärin, joskin tuloerotkin ovat kasvaneet. Tilanne on paljon parempi kuin vuosien 1995–9 nälänhädän aikana, jolloin arvioidaan kuolleen 0,2 – 3 miljoonaa ihmistä, mutta aliravitsemus on yhä ongelma. Pakolaisten mukaan työleireillä on 200 000 ihmistä, USA:n mukaan maa kasvattaa ja myy mm. heroiiniä. The Economist arvioi, että ilman ulkomaisia investointeja maa ei nouse köyhyydestä kohtuullisessa ajassa, ja kommunistihallinnon aikana maa on liian vaarallinen investointikohde houkutellakseen riittäviä pääomia.

Samantapaiset ongelmat painavat kansalaisten omaakin kapitalismia. Esimerkiksi omaisuuden suoja maassa on niin heikko, että pimeät markkinakorot ovat siellä huikeita, mitä tukahduttaa pääomapitoista yrittäjyyttä. Sosialismin ote on liian tiukka mahdollistaakseen kovin nopeaa kasvua.

Linkkejä:
Asia Times: Welcome to capitalism, North Korean comrades
Economist: Through a glass, darkly
VS (2002): P-Koreasta kapitalistinen?
VS: Chung-in Moon puhui Pohjois-Korean ydinasekriisistä
Pohjois-Korea (Liberalismi.net)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s