Saako murhata yhden pelastaakseen monta? – Filosofit haluavat tappaa itse.

Saako yhden ampua pelastaakseen monta? Pitääkö näin tehdä, jos uhri on vapaaehtoinen? Filosofit vastaavat paljon useammin kyllä, jos heidän sanotaan olevan ampuja, kuin jos ”jonkun” sanotaan olevan ampuja, kun taas perusopiskelijoilla on päinvastainen harha (framing bias). Filosofien intuitio ei ole sen luotettavampi kuin tavistenkaan, koska tuskinpa he oikeasti hyväksyisivät itselleen enemmän oikeuksia ja velvollisuuksia kuin muille.

Epäolennaiset seikat vääristävät filosofien intuitiota siinä missä tavistenkin

Osa filosofeista, mm. ”intuitionistit”, väittää, että moraali pitää perustaa intuitioon. Ihmisten intuitiot ovat niin harhaisia, että väite ei ole kestänyt kritiikkiä. Intuitionistit ovat puolustautuneet sillä, että pitää käyttää koulutettujen filosofien intuitioita eikä tavisten. Tutkimukset vahvistavat, että filosofit kärsivät samoista vinoumista kuin taviksetkin.

Aiempien tutkimusten mukaan filosofien intuitiot ovat samanlaisia ja yhtä epäluotettavia kuin tavisten (yleensä collegejen perusopiskelijat): eri kysymysten järjestys vaikuttaa vastauksiin samalla tavalla, vastaajan ekstroverttius vaikuttaa vastauksiin samalla tavalla jne.

Tobia et al. osoittivat, että myös tekijä-havainnoitsija-vinouma (Actor-Observer bias) vaikuttaa filosofeihin (filosofikonferenssin osallistujat) yhtä voimakkaasti kuin taviksiin (perusopiskelijat).

Saako murhata yhden pelastaakseen monta? Pitääkö?

1. Satut matkalla Etelä-Amerikassa pikkukaupunkiin. Hallituksen armeijaosasto on teloittamassa 20 seinää vasten asetettua satunnaista alkuasukasta rangaistuksena kaupungin mellakoista. Huomatessaan ulkomaalaisen kapteeni innostuu ja lupaa vapauttaa alkuasukkaat, kunhan ammut heistä yhden. Se on varmasti ainoa tapa pelastaa muut. Alkuasukkaat ja muut kyläläiset rukoilevat sinua suostumaan.

Onko sinulla moraalinen velvollisuus suostua?

Taviksista 19 % vastasi ”kyllä”, mutta jos matkaaja olikin joku ”Jim”, luku oli 53 %. (Eri tarinat esitettiin eri vastaajille.) Filosofeista 36 % vastasi ”kyllä” itselle ja 9 % ”Jimille”. Ero oli merkitsevä (molemmissa p < 0,05, two-tailed).

Varmastikin suunnilleen kaikki filosofit ja jopa tavikset olisivat vastanneet "kyllä", jos heiltä olisi kysytty, onko oikea vastaus riippumaton siitä, onko matkaaja hän itse vai Jim. Noin suuret erot siis osoittavat, että ammattifilosofienkin intuitiot ovat hyvin epäluotettavia.

Liberaalien mielipiteet jakautuisivat. Lähes kaikkien mielestä sinun "olisi eettisesti suotavaa" suostua, mutta kaikki eivät sanoisi "eettisesti sinun pitää" suostua.

2. Raitiovaunun jarrut rikkoutuivat ja se tappaa kohta 5 työntekijää – paitsi jos sinä viaton sivullinen vetäiset vaihdekepistä, jolloin vaunu menee sivukiskolle ja tappaa siellä yhden muun työntekijän. Onko sinun moraalisesti sallittua vetää kepistä?

Filosofit antoivat itselleen tappoluvan (89 %) paljon useammin kuin ”Jimille” (64 %), tavikset päinvastoin (65 % vs. 90 %), molemmat taas merkitsevän usein (p < 0,05).

Tavikset antavat etäältä ajatellen tappolupia/velvollisuuksia mutta konkreettisemmin eläytyen toteavatkin sen vääräksi? Vai kammoavat itse tappamista?

Filosofit tiedostavat oman tappamisenvastustamisvaistonsa tai -kammonsa paremmin ollessaan itse tekijöitä ja olettavat, että heidän epäröintinsä johtuu vain tuollaisesta naiivista kammosta, ja siten päättelevät tappamisen olevan oikea ratkaisu epäröinnin tunteesta huolimatta? Vai onko heistä vain viileää järkyttää kansaa tai sankarillista sanoa, että heidän itsensä pitää tappaa – tilanteessa, jossa he eivät itse hyödy tappamisesta? Kokevat näin olevansa viattomien tappamislupaa kammoavien tavisten yläpuolella?

a) Saako sitten vaihdekepillä tappaa viattoman? Tai kiväärillä? b) Pitääkö?

a2) Montako ihmishenkeä täytyy pelastua, jotta se olisi eettisesti hyväksyttävää? b2) Entä montako, jotta siihen olisi eettinen velvollisuus?

c) Entä pitäisikö jonkin näistä olla laissa sallittua? d) Ellei, olisiko tuomarilla eettisesti oikeus tai velvollisuus tuomita teosta antamatta rangaistusta tai 0 euron sakolla? d2) Vaikka laissa ei olisi mitään tämän mahdollistavaa "erityisten olosuhteiden vallitessa" -pykälää, vaan tuomion juridisesti ehdoton minimirangaistus olisi ankarampi?

Mitä liberaali vastaisi?

Liberaali vastaa useimmiten: ketään ei-suostuvaista ei pidä eikä edes saa tappaa edes monen pelastamiseksi, ei moraalisesti eikä liberaalissa valtiossa juridisestikaan. Raitiovaunuesimerkissä tappaminen siis torjuttaisiin.

Libertaarien mukaan ihmisillä ei muutenkaan saa olla juridista velvollisuutta pelastaa ihmisiä edes tappamatta, mutta osa libertaareista kannattaa eettistä velvollisuutta, kunhan ei tapeta väkivaltaa aloittamattomia ei-vapaaehtoisia. Siis heistä ihmisen pitää tehdä hyvää, mutta laki ei saa pakottaa siihen.

3. Jos toisessa vaakakupissa on miljardeja ihmisiä, liberaalien, jopa monien itseään libertaariksi väittävien epäröinti lisääntyy. Se lisääntyy etenkin, jos tapettava on satunnainen tuntematon, ja vielä enemmän, jos tappaminen muuttuu passiivisemmaksi: potkaisen kiveä, joka käynnistää kivivyöryn, joka kääntää vaihdekepin tai aseen liipaisimen, tai varastan palovaroittimen tai huudan yllättäen nuoralla tasapainoilevalle.

4. Entä jos minua ja ystäviäni ammuskeleva murhaaja pitää edessään ihmiskilpeä, saanko ampua läpi, jos siten tapan molemmat ja muuten varmasti kuolemme? Vaikka ihmiskilven kuolintodennäköisyys olisi tällöin 100 % ja muuten 0 %?

5. Entä jos uhri ei ole ihmiskilpi vaan sivustakatsoja, mutta tiedän, että murhaajan kuoleminen tappaisi hänet sydänkohtaukseen ja muuten hän eläisi normaalisti?

6. Montako ystäviäni pitää olla? 1? 10? 7 miljardia?

Vallan kolmijako-oppi ja laillisuusperiaate ovat myös liberaaleille keskeisiä, ja kumpikin jo yksin vaatii, että tuomarin eettinen velvollisuus on tuomita lain mukaan, ei alle minimirangaistuksen. Ne myös tekevät arveluttavaksi sen, että lakikaan voisi sallia taposta nollarangaistuksen ilman paljon tarkemmin määriteltyjä kriteerejä.

Moni liberaali ratkaisee silti ongelman sanomalla, että lain ei pidä sallia tuollaista mutta ääritapauksissa teko pitäisi silti painaa villaisella tuomioistuimessa, laittomasti. Tai sitten katsotaan, että jonkun pitäisi tehdä teko ja kärsiä siitä tuleva elinkautinen. Aivan ääritapauksissa viattoman tappamista pidetään usein eettisesti hyväksyttävänä tai jopa vaadittavana, mutta näin ajatteleva ei ainakaan ole ”sosiaalisesti libertaari”, jos edes ”poliittisesti libertaari” vaikka olisikin ”juridisesti libertaari”.

Israel

Sanotaan, että Israelilla on salaisia lukuja sille, montako viatonta saa tappaa terroristin tappamiseksi tai juutalaisen pelastamiseksi. Oliko hyökkäys Gazaan oikeutettu? Filosofit olisivat edellä mainitun perusteella antaneet itselleen luvan siihen ja melko usein muillekin.

Normaalioloissa sivullisen tappaminen on väärin. Mutta saako ihmiskilven ottamisesta palkita immuniteetilla? Eikö sellainen käytäntö lisää ihmiskilpiä ja sivullisten kuolemia? Koskeeko siis sääntö sivullisten koskemattomuudesta vain ei-ihmiskilpi-tilanteita?

Libertaarit ovat perinteisesti äärimmäisiä kyyhkyjä ja vahvan valtion ihmiset äärimmäisiä haukkoja – paitsi ne, joiden mielestä muilla vahvoilla valtioilla on oikeus vapaasti sortaa ja vainota kansalaisiaan. Libertaarien mielestä niillä ei ole mutta valtion ei silti pidä puuttua asiaan. Osa muista liberaaleista taas hyväksyy valtiollisenkin auttamisen esimerkiksi Afganistanin tapauksessa. Molemmista osa hyväksyy yksityisen auttamisen vapaaehtoisena tai yksityisarmeijalla, jonka rahoittamiseen ketään ei pakoteta (vrt. Espanjan sisällissota, jossa liberaalit olivat tasavaltalaisia mutta kommunistit kaappasivat tasavallan laittomasti ja pettivät muut kenraali Francon vastustajat, kultakin vietiin Neuvostoliittoon).

Utilitarismi

Kun tohtorin ainoa tilaisuus pelastaa viisi ihmistä on ottaa tietyn terveen potilaan elimet, useimmat vastaavat kieltävästi. Tämän katsotaan tyrmäävän naiiveimman ”version” utilitarismista eli hyvän tavoittelusta. Useimmat utilitaristit kuitenkin ovat sitä mieltä, että kategorinen sitoutuminen ihmisoikeuksiin tuottaa käytännössä enemmän hyvää kuin pahaa, koska ihmiset ovat epäluotettavia. Siksi yhtä ei-vapaaehtoista ei saa uhrata pelastaakseen monta.

Intuition epäluotettavuudenkin vuoksi utilitaristit pyrkivät päättelemään järjellä, mikä tuottaa hyvää ja mikä pahaa. Ihmisoikeudet he yleensä toteavat vahvasti edelliseksi, mikä estää raitiovaunutaponkin. Useimmat taloustieteilijät ja useimmat liberaalit ovat utilitaristeja, moni libertaarikin (mm. David Friedman). Lisäksi luonnonoikeuslibertaareistakin moni kannattaa sitä, että luonnonoikeuden sallimista vaihtoehdoista valitaan utilitarismin perusteella paras.

Lukijoiden mielipiteitä toivotaan kommentteihin (vaatii rekisteröitymisen, mikä ei vaadi oikeaa nimeä).

Mainituista tutkimuksista kerrotaan artikkelissa Moral Intuitions: Are Philosophers Experts? (Kevin Tobia et al., SSRN, 6.9.2011)

2 kommenttia artikkeliin ”Saako murhata yhden pelastaakseen monta? – Filosofit haluavat tappaa itse.

  1. Utilitaristisessa näkemyksessä joudumme arvioimaan mielivaltaisesti saadun hyödyn verrattuna kustannuksiin. Kannattaako uhrata yksi viaton, jos sillä voi pelastaa kaksi ihmistä? Kannattaako uhrata yksi viaton, jos sillä voi pelastaa kymmenen ihmistä vai vaaditaanko 1000 jne.
    Täysin tunteeton , mutta utilitaristiselta kannalta loogisin on ensimmäinen vaihtoehto. Yksi ihminen kannattaa uhrata aina, jos sillä pelastaa kaksi ihmistä. Nettohyöty on silloin yksi ihminen.

    Myös libertaari moraalifilosofia antaa tähän yksiselitteisen vastauksen ehdottomana käskynä: Älä koskaan missään olosuhteissa aloita väkivaltaa toista ihmistä kohtaan.

    Se ei siis salli väkivallan aloittamista, vaikka sillä voitaisiin pelastaa koko maapallon elämä. Ihmisellä on luonnollinen oikeus itseensä ja sen jatkeena olevaan omaisuuteen. Toisin sanoen ihminen omistaa itsensä. Ainoastaan omistajalla on oikeus viimeiseen sanaan ja lopulliseen kontrolliin omaisuuteensa. Kenelläkään ei ole oikeutta sitä väkivalloin riistää. Tämä pätee niin pienessä, kuin suuressakin mittakaavassa.

    Jos joku tätä vastaan rikkoo, hän joutuu kantamaan siitä vastuun, vaikka olisi teollaan saanut aikaiseksi nettohyötyä. Ainoastaan uhri voi vapauttaa tekijän vastuusta, joten lupa kannattaa kysyä etukäteen.

    Koska ihmisellä on absoluuttinen valta itseensä, voi hän vapaaehtoisesti uhrautua, eikä tekijää voi silloin syyttää.

    Tykkää

    • Unohdit nettohyödyn siitä, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Ihmiset ovat sen verran epäluotettavia, että ihmisoikeuksien puolustaminen parantaa päätöksiä huomattavasti. Tästä syystä utilitaristit yleensä kannattavat ihmisoikeuksia, mutta saattaahan jossain olla kuvaamasi ”naiivin utilitarismin” kannattaja, eivätkä kaikki muutkaan utilitaristit ole liberaaleja.

      ”Naiivi utilitarismi” on kuten ”uusliberalismi”: termiä kuulee lähinnä vain vastustajien käyttämänä, mutta harva ilmoittautuu kannattajaksi.

      Libertaarin mielestä periaatteessa kukaan ei saa riistää luvatta palaa omaisuudestasi, vaikka vain siten ihmiskunta pelastuisi. Kuinka monen ”libertaarin” uskot olevan noin libertaari, että hän ei kuitenkin varastaisi?

      Alkuperäiset liberaalit Francis Hutchesonia, David Humea ja Anders Chydeniusta myöten kehittivät 1700-luvulla sekä liberalismin että utilitarismin. He kannattivat ihmisoikeuksia.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s