Kasvihuoneilmiölle alkaa olla jo melko vankka tieteellinen todistusaineisto, ja tutkimuksen painopistettä tulisi siirtää ilmiön ja mahdollisten vastatoimien vaikutusten ja kustannusten suuntaan.

Professori Juhani Kakkuri, geodeettisen laitoksen ylijohtaja emeritus, on selvittänyt mahdollista merenpinnan nousua: ”Kauhukuvat äkillisestä merenpinnan noususta ovat edellä esitetyn perusteella rajusti ylimitoitettuja. Etelämanner ei näet voine sulaa lainkaan, vuoristojäätiköt ja Grönlanti sitä vastoin voivat. Niiden sulamisesta ei kuitenkaan aiheudu äkillistä vedenpinnan nousua, verkkaista nousua kylläkin, mutta koska kaikki tapahtuu hitaasti, ihmis-, eläin- ja kasvikunnalla on riittävästi aikaa mukautua muuttuviin oloihin.”

Merenpinnan nousu olisi ilmeisesti jokunen millimetri vuodessa pahimmilla alueilla. Tämä ei ole mitätöntä muttei lainkaan kauhukuvien mukaista. Kenties kasvihuoneilmiön suurimmat haitat koituvat sen vaikutuksista ravinnontuotantoon, vedensaantiin ja loiseläimiin? Vai muuttaako teknologia tämänkin jo kuluvan vuosisadan aikana?

Joka tapauksessa on tärkeää selvittää, voidaanko ilmiön torjumiseen käytettävillä varoilla saavuttaa suurempi hyöty jossain muualla.

Lue koko juttu: Mitä tapahtuu, jos mannerjäät sulavat?