Tuoreet vaalitulokset Ranskassa ja Saksassa jatkavat sosialistien viimeaikaisia vaalitappioita. Ainoastaan Unkarissa, jossa poliittinen kysymyksenasettelu on perusteiltaan erilainen, vasemmisto sai niukan vaalivoiton.

Ongelman ydin on se, että sosialistiset puolueet eivät enää ole vaihtoehto, vaan samastuvat valtaan ja vallitsevaan järjestelmään. Niitä vastaan protestoidaan, kun ollaan tyytymättömiä. Ranskassa protesti yhdistyneenä laimean vaalikampanjan ja lomaviikon tuomaan äänestysinnottomuuteen johti äärioikeistolaisen Front Nationalin Jean-Marie Le Penin valitettavaan menestykseen.

Saksan itäisen Saksi-Anhaltin osavaltiovaaleissa taas protesti kanavoitui kristillisdemokraattien ja erityisesti liberaalien kannatuksen nousuun. Jopa entisten kommunistien puolue PDS nousi kooltaan romahtaneiden sosiaalidemokraattien tuntumaan.

Sosialistit eksyksissä

Saavuttaessaan valtapuolueen aseman sosialistit ovat joutuneet luopumaan vähästäkin vallankumouksellisuudestaan ja omaksumaan kansaan menevän keskitien politiikan, joka pyrkii miellyttämään mahdollisimman monia. Samalla sosialistisista puolueista on tullut saavutettujen etujen ja asemien puolustajia. Eli oman laatuisiaan konservatiiveja.

Ne eivät enää kerää vallitsevia oloja vastustavien ääniä. Radikaalimmat vasemmistolaiset löytävät äärivasemmalta pienempiä puolueita tai liittyvät yhden asian liikkeisiin. Tyytymättömät ei-sosialistitkaan eivät helposti löydä protestilleen kanavaa – elleivät sitten käänny kansalliskiihkoisten nationalistien puoleen.

Vaihtoehtojen puute

Ongelma ei siis ole pelkästään vasemmiston. Suomessakin huomataan, että puolueiden pyrkiminen yleispuolueiksi aiheuttaa kyllästymistä politiikkaan – kun aatetta laimentamalla kannatus yritetään maksimoida.

Tilanne on haaste erityisesti suurille puolueille. Puolueen olisi uskallettava olla jotain mieltä ja vielä kertoa se ääneen. Muuten jostain kömpii railakasta retoriikkaa viljelevä populisti, joka äkkiä kerää ääniä yksinkertaistuksilla ja sillä, että yleensä erottuu harmaiden poliitikkojen massasta.

Tyytymätön kansalainen joko nukkuu vaaleissa tai äänestää protestiksi. Toisaalta juuri Ranskassa merkittävä osa kansasta jätti äänestämättä ja siten myös kantaa vastuunsa Le Penin jatkoon pääsystä. Demokratia kun on kaikkien kansalaisten projekti. Jos ei äänestä niin antaa muille valtuuden päättää puolestaan. Siksi puolueiden on oltava todellisia vaihtoehtoja toisilleen tai protesti saattaa purkautua tavalla, joka suistaa poliittisen järjestelmän kriisiin.