Rasismi nostaa päätään Suomen Keskustassakin

Keskustapolitiikan takapirut, Ilkan Kari Hokkanen ja Keskisuomalaisen Erkki Laatikainen punnersivat tiukalla viime hetken kampanjoinnillaan kansanedustaja Anneli Jäätteenmäen suosikkien ohi Keskustan sijaisjohtajaksi kesällä 2000 ja pyrkivät nyt vakiinnuttamaan puolueen konservatiivisiiven hegemonian taistelemalla Jäätteenmäen ainoaa vakavasti otettavaa vastaehdokasta, professori Olli Rehniä vastaan.

Vaikka Aho oli presidentinvaalikampanjassaan siirtynyt selkeästi aiempaa konservatiivisemmalle linjalle, päätoimittajat kaipasivat silti ohjailtavampaa johtajaa äärimmäisen itsenäisen ja vahvan aseman saavuttaneen Ahon sijaan. Konservatiivisiiven takapiruihin kuuluva Paavo Väyrynen oli hänkin mukana pystyttämässä Aholle kivimuuria ja oli näin voittajien joukossa Ahon luopuessa tehtävästään tammikuussa, kuten Vapaa Sana tuolloin kirjoitti. Väyrysen liittyminen puheenjohtajataistoon on keino viedä huomiota pois Rehnin ja Jäätteenmäen kaksintaistelusta ja lienee viimeinen sinetti jälkimmäisen valinnalle.

Liberaalina toisinaan esiintyvä Rehn ei hänkään ole loistanut erityisen liberaalina, mikä Keskustassa tosin vaikeaa olisikin. Vastaavasti
Jäätteenmäen nationalismi on lievää Väyrysen, Hokkasen tai Laatikaisen linjoihin verrattuna, mutta hänen jokaista liberaalia kannanottoaan kohden konservatiivisia löytyy riittävästi, ja hänen imagonsa mahdollistaa konservatiivelle suuremman vallan kuin vaihtoehdot. Keskustan tie päähallituspuolueeksi näyttää kuitenkin kovin kivikkoiselta.

Muukalaisvihalla valtaan?

Keskustan kannattajakunta muuttuu jatkuvasti vapaamielisemmäksi, mikä näkyy myös edustajien kannanotoissa, mutta yhä puolueen retoriikka on
usein konservatiivista saaden joskus jopa nationalistisia ja sosialistisiakin sävyjä. Päätoimittajat ovat pyrkineet tekemään populismille lisätilaa, ääriesimerkkinä Ilkan vihaamaansa Lipposeen kohdistama arvostelu:

”Lipposen ennustus kansallispopulismin ja muukalaisvihamielisyyden maihinnoususta Suomeen seuraavissa eduskuntavaaleissa ennakoi ikävää vaalikamppailua.” Se koira älähtää…

Kansallissosialismi nostaa päätään

Kuten aina laskukausina, nytkin nationalismi, sosialismi ja protektionismi nostavat päätään ympäri maailmaa. Jean-Marie Le Penin, Jose Boven ja muiden muukalaisten ja vapaakaupan vastustajien suosio, AY-liikkeen mobilisoimat mellakat Seattlessa kehitysmaiden työntekijöitä vastaan, USA:n terästullit jne. ovat vain eräitä esimerkkejä tästä. Kuvaavaa on myös, miten liberaali Bill Clinton piti kehitysmaiden puolta AY-liikettä ja USA:n teollisuuslobbareita vastaan kun taas konservatiivinen George Bush on asettunut protektionismin taakse.

Lyhytnäköiset populistit eivät kerro kansalaisilleen, että protektionismi heikentää suhteellisten etujen toteutumista ja näin pienentää koko ihmiskunnan vaurautta – kansalaiset kun näkevät vaikutuksia vain joillain yksittäisillä aloilla ymmärtämättä vaihdon epäsuoria vaikutuksia. Silti harva meistä haluaisi palata perhe- tai edes valtiokohtaiseen omavaraistalouteen. Vastaavasti toimii myös muuttoliike, sekin hyödyttää pitkällä aikavälillä pääsääntöisesti molempia osapuolia, ovathan monen Aasian maan teollistumisen osatekijänä siirtolaisten ja paluumuuttajien osaaminen ja kontaktit.

Vieläkin tärkeämpää, keskinäinen riippuvuus ja vuorovaikutus sekä luovat ymmärrystä kansojen välille että nostavat sodan sosiaalisia ja aineellisia haittoja, näin vahvistaen maailmanrauhaa. Poliittisten pakolaisten auttaminen puolestaan rohkaisee sananvapauteen ja myös mahdollistaa tietojen kulun ulkomaiden kautta saaden näin aikaan olojen vapautumista totalitaristisemmissa maissa. Itsekkäänkin ihmisen tulisi ymmärtää, että tämä on ajan mittaan kaikkien etu.

Siirtolaisuudesta on saatava keskustalla

Valitettavasti kansalaisille on helpompi kertoa, että siirtolaiset ovat syynä heidän ahdinkoonsa, vievät heidän työpaikkansa, naisensa tai verorahansa. Suomessa nationalistinen populismi on vielä pysynyt melko hyvin aisoissa, osin puolueiden yhteisestä sopimuksesta.

Pakolais- ja siirtolaispolitiikasta tulee saada keskustella. Elintasopakolaisia ei tarvitse ottaa tänne siksi, että heilla on ollut varaa rahoittaa ihmissalakuljetusliigoja, joiden toiminta usein vaatii ihmishenkiäkin esim. tukehtumiskuolemien seurauksena. Toisaalta todellisia pakolaisia Suomi voisi seuloa jo heidän kotimaistaan ja kustantaakin heidän matkansa.

Vastaavasti siirtolaisia tulisi ottaa nykyistä enemmän, mutta toisaalta heidän työllistymisensä esteet tulisi poistaa – nykyiselläänhän AY-liikkeen on sallittu estää vähän tuottavien (usein siirtolaiset, työttömät, syrjäseudujen työvoima, vammaiset) työllistäminen työehtosopimusten yleissitovuussäädöksellä, joka kieltää AY-liittoihin kuulumattomiakin ihmisiä päättämästä omista työsuhteistaan.

Keskustelussa kuitenkin tulee tuomita jokainen rasistinen tai ksenofobinen argumentti. Nyt on Keskustan vapaamielisen siiven vastuulla osoittaa, missä kulkevat hyväksyttävän keskustelun rajat.

Linkkejä:
VS – Rehn vastaan Väyrynen
VS – Vapaakauppa hyödyttäisi eniten kehitysmaiden köyhiä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s