Helsingin Sanomat päätti pääkirjoituksensa 9.5.02 seuraavasti:

”Keskustan puheenjohtajaehdokkaat kilpailevat siitä, kuka hautaa (työ)reformin syvimmälle maahan ja kumartaa syvimpään ammattiyhdistysliikkeen edessä.”

Te voititte. Onneksi olkoon. Aika näyttää, onko syytä onnitella Suomea ja Suomen keskustaa. Ennuste ei näytä kovin hyvältä.

Armollinen Isoveli

Sanoitte Ilkan kolumnissa neljä päivää aiemmin mainitusta reformista: ”Yksi siitä puuttuu ja sen mukana kaikki: turvallisuus työelämässä.” Sijaispuheenjohtajuutenne aluksi kävitte kosiomatkalla SAK:ssa. Samaan Mekan suuntaan kumarsitte linjapuheessanne.

Seppo Kääriäinen syytti kolumnissaan Ilkassa 7.5. Metallityöväen Liiton puheenjohtajaa Erkki Vuorenmaata röyhkeästä puolueenne puoluekokouksen määräilystä. ”Jos suostuu etovaan määräilyyn vapaassa kansanvaltaisessa järjestelmässä, sellaisella matelevalla itsetunnottomalla käyttäytymisellä ei ole määränpäätä”, hän sanoi.

TV1:n Lauantaiseurassa 27.4. Vuorenmaa esitti samat ajatukset jo ennakkoon. Hannu Lehtilän kysyessä mielipidettänne vastasitte:”Kyllä minä allekirjoitan tuon.” Jostakin syystä Ilkka ei julkaissut kysymystäni Kääriäiselle: oliko hän nähnyt ohjelman?

Mittoihin tehty ja kiristää ikävästi

1980-luvun alussa olitte ministeri Eeva Kuuskoski-Vikatmaan poliittisena avustajana valmistelemassa esitystä ns. työsuhdeturvalaiksi, joka nosti irtisanomiskorvaukset aivan uudelle tasolle. Silloisen SYKL:n kuulemistilaisuudessa varoituksemme ministerille suurtyöttömyydestä olivat kuin puhetta kuurolle. Lyhyt puhelinkeskustelu riitti osoittamaan tukenne vahvuuden. Kuinkas tämä ihan mittojenne mukaan säädetty turva ei laman aikana turvannut vieläkin jatkuvalta suurtyöttömyydeltä? Taisi käydä päinvastoin niin, että se loi sille pohjan, kuten ennakoin tuolloin kirjoittamassani kirjassa.

Vähintäänkin siis suurtyöttömyyden kummitätinä Teiltä odottaisi omia ajatuksia onnettomuuden korjaamiseksi eikä vain toisten ajatusten hautaamista. Yrittäjyyden hokeminen tuskin riittää.

Jotakin jäi

Teitä ei vahinkojen korjaaminen taida oikein kiinnostaa. Ei myöskään kotimaakuntaanne suunnatun tuhotyön, VS-yhtiöiden kaadon jälkien. Kirjoitin Teille oikeusministerinä ilmajokelaisen Seppo Hautalan lesken pyynnöstä vetoomuksen, jotta auttaisitte selvittämään kaksi vuosikymmentä avoinna olleen konkurssipesän. Tuloksena ei ollut edes vastausta.

Tuskin haluatte puuttua myöskään jäljiltänne asiallisesti edelleen voimassa olevaan ”työsuhdeturvalakiin”, jota jotkut sen säätämisen aikaan nimittivät pinnareiden suojelulaiksi. Silloin loukkaavalta tuntunut kieli on myöhemmin osoittautunut todeksi. Lopputulos oikeudessa on työnantajalle arpapeliä, vaikka silloinen oikeusministeri Christoffer Taxell sanoi, että laki ei lainkaan koske rehellistä yrittäjää. ”Toffe” puhui jo tuolloin läpiä päähänsä.

Arpajaisluonne johtuu mm. mielivaltaisesti sovelletusta käännetystä todistustaakasta – työnantajan on osoitettava ”syyttömyytensä”-ja tuomareiden asenteista. Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesliiton lehdessä Lakimiesuutisissa 2/02, että suurimmat käräjäoikeudet on kytketty poliittisen eliitin ja korporaatioiden liekanaruun päällikkötuomareiden avulla. ”Kansalaisille vallan väärinkäytöksiä vastaan annettava oikeussuoja muistuttaa perusteiltaan hyvin paljon vastaavaa suojaa Euroopan entisissä sosialistisissa maissa”, Nilsson kirjoitti.

Omasta puolestani kirjoitin samassa lehdessä 2/93 mm. seuraavasti: ”Käytännössä tämä (käännetty todistustaakka ja ay-liikkeen suosiminen) merkitsee sitä, että työnantaja on hävinnyt jutun jo lakituvan oven avatessaan, ellei hän onnellisten olosuhteiden ansiosta pysty kampeamaan todistustaakkaa harteiltaan.” Joukko asianajajia on jo erikoistunut rahastamaan tämän tosiasian avulla.

Onni onnettomuudessa

Onnekkaasti kävi mm. takavuosina Seinäjoen käräjäoikeudessa, missä vanhusten hoitokodin perushoitaja vaati korvausta irtisanomisesta. Tämä oli puhutellut ja kohdellut asukkaita ala-arvoisesti, mm. potkinut heitä. Todistajat kertoivat, kuinka ”H:län paapalta” pääsi itku, kun hän kuuli tämän olevan tulossa vuoroon. SuPer puolusti jäsentään pontevasti.

Jossakin muualla olisi voinut käydä toisin. Suomen Yrittäjätkään ei tee asiassa mitään, koska sekin on kytketty politrukkien kautta samoihin puolueisiin kuin oikeuslaitos, puoluetoverinne puheenjohdolla. Tilanne on siis O.K.

Vai onko? Mitä teitte sille oikeusministerinä? Pyrittekö korjaamaan vai edistittekö sitä? Pelkäättekö, että ay-pomojen toissavappuiset riehakkaat kevätserenadit eivät enää toistukaan?

Ympäri käydään

Metallityöväen Liiton entinen tutkija Kimmo Kevätsalo pitää muutaman vuoden takaisessa väitöskirjassaan ammattiliittojen toimintaa epäluottamuksen uusintamisena ja kertoo jatkuvan sääntöjen lisäämisen pyörittämästä ”vähenevän luottamuksen kehästä”. Voisitteko, puheenjohtaja Jäätteenmäki, selittää ymmärtämättömille missä vaiheessa kasvava epäluottamus muuttuu turvallisuudeksi?

Olisiko sittenkin niin, että juuri Teiltä puuttuu yksi ja sen mukana kaikki, työelämän arkisen todellisuuden tuntemus?