Viime maanantaina Kiinassa tapahtunut rekisteröimättömän Internet-kahvilan tulipalo on jälleen nostanut maan restriktiivisen nettipolitiikan otsikoihin. Tällä kertaa politiikan seurauksena oli näkyviä kuolonuhreja. Uutisissa tunnutaan kuitenkin unohtavan, että nettisensuuri on maailmalla nykyään arkipäivää, ja että se aiheuttaa paljon vahinkoa muuallakin.

Aasialaisten arvojen nousu

Itä- ja Kaakkois-Aasian maat ovat tällä hetkellä verkon steriloinnin etujoukkoa. Niin äärikommunistinen Pohjois-Korea kuin laajan kapitalistinen Singaporekin sensuroivat rutiininomaisesti kansalaistensa verkosta löytämää materiaalia. Suodattimiin tarttuu paitsi porno ja kiihotus kansanryhmää vastaan, myös valtiokriittinen uutisointi, kulttuurisesti vieraat vaikutteet ja lukemattomat muut arvaamattomammat aiheet.

Maiden nettisensuurin tarkasta luonteesta on itse asiassa lähes mahdotonta saada kuvaa. Varmaa onkin lähinnä se, että aasialaisten maailmankuvaa muokataan tällä hetkellä verkkomedian avustamana raskaalla kädellä. Tämä on hyvin huolestuttavaa, kun muistamme alueen maissa elävien ihmisten määrän ja verkkomedian olennaisen osan 2000-luvun globaalissa kulttuurissa. Voidaankin ehkä jopa väittää, että Netin vapaa käyttömahdollisuus on yksi alueen tulevaisuuden avainkysymyksistä; sen puutteessa esimerkiksi Kiinan toistaiseksi lupaava integraatio globaaliin yhteisöön voi hyvinkin vaarantua.

Itänaapurista kuuluu

Uusin—ja ehkä yllättävin—kehitys on kuitenkin tapahtumassa Venäjällä. Siellä duuma äänestää tällä viikolla vahvasta lakialoitteesta, jonka päämääräksi väitetään ääriryhmien harrastaman kansankiihotuksen kuriinsaattamista.

Venäläiset ihmisoikeusjärjestöt kuitenkin pitävät lakia ennenkuulumattomana poliisin valtaoikeuksien laajennuksena, ja epäilevät, että lakia käytetään tulevaisuudessa myös valtionhallintoa arvostelevan materiaalin sensuuriin ja epäsuosittujen pienryhmien tiedonvälityksen häirintään. Tämä olisi erityisen paha isku ruohonjuuritason journalismille, joka on viime vuosina toiminut yhtenä harvoista Venäjän kriittisesti ajattelevien henkirei’istä. Samoin neuvostoajasta toipuvat uskonnolliset pienyhteisöt voivat joutua hyvinkin ahtaalle ellei vapaa tiedonsiirto ole enää tulevaisuudessa mahdollista.

Vapauden tyyssija?

Näyttäisi siis siltä, että ainakin idässä asenteen verkkoa kohtaan ovat todella tiukentumassa. Köyhässä etelässä taas verkon käyttö ei ole vielä levinnyt niin laajalle, että ennustuksia sen asemasta tulevaisuudessa voitaisiin vielä tehdä. Niinpä voidaan sanoa, että sensuurikehitykseltä ovat toistaiseksi säästyneet lähinnä teollisuusmaat.

Ei kuitenkaan ole taattua, että länsimaiden vapaamielinen linja verkkomediaan liittyvissä asioissa jatkuu. Täällä vapaata tiedonsiirtoa vain uhkaa hieman toisenlainen kehitys, immateriaalioikeuksiin ja poliittiseen korrektisuuteen liittyvät taistot.

Viitteitä huolestuttavasta kehityksestä on jo kosolti. Tällä hetkellä esimerkiksi Yhdysvalloissa voi jo joutua muuttamaan verkkosivujen sanamuotoja tuotemerkkirikkomuksen välttämiseksi. Viime viikolla hollantilainen tuomioistuin pakotti erään verkkolehden poistamaan sivuiltaan laittomaksi julistettua tietoa sisältävän julkaisun etusivulle vieneitä linkkejä. EU:ssa taas on vireillä mittava, Yhdysvaltojen kohua herättäneen DMCA-lainsäädännön kaltainen lakipaketti. Suomessa se on tulossa käsittelyyn piakkoin, ja sen seurauksena esimerkiksi DVD-levyjen kopio- ja maakoodisuojausten kiertäminen saattaa muuttua laittomaksi. Samat säädökset tietysti pätevät kopiosuojattuihin ja tekijänoikeuden alaisen materiaalin kanssa tekemisissä oleviin ohjelmistoihin. Myös uusi sananvapauslaki on jo ehtinyt herättää kysymyksiä verkkojulkaisujen vastuukysymyksiin liittyvältä osaltaan.

Valppaus palkitaan

Niinpä sananvapaus, vaikka se tänään laaja onkin, ei ole itsestäänselvyys. On täysin mahdollista, että se rajoittuu lähiaikoina yllättävistäkin syistä. Niinpä periaatteen toteutumista kannattaa aktiivisesti seurata. Netti tietysti tarjoaa tähänkin loistavan mahdollisuuden—verkosta löytyy odotetusti lukemattomia sen perinteistä, puolianarkistista kulttuuria puolustavia organisaatioita. Nähtävästi kuitenkin vain valppaus voi taata, että näin on jatkossakin.

Linkkejä:
Dutch Judge Cracks Down on Hyperlinks
China Shuts Down Internet Cafes
Russia gets ready to gag online dissent
Tekijänoikeustoimikunnan mietintö Tekijänoikeudet tietoyhteiskunnassa
Trademark Wars On The Web
Censorship and the Internet: A Singapore Perspective
Internet and Developing Countries – Pros and Cons

Kirjoittajasta:
Sampo Syreeni on helsinkiläinen opiskelija ja kansalaisaktivisti, sekä Vapaasanan päätoimittaja.